Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
0
Kesäinen Helsinki tarjoaa parhaimmillaan pieniä seikkailuja aivan tavallisen päivän keskelle. Aurinkoinen kävely Töölönlahdella, hyvä ruoka, hulmuava hame ja hitaat hetket terasseilla muistuttivat jälleen siitä, miksi rakastan kesää kaupungissa. Aurinkoinen kesäpäivä avaa kaupungin ihan erilaisena eteen. Helle hohkaa kaduilta, ihmiset ovat iloisia ja pirteitä, nauttivat olostaan terasseilla. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kävellä pitkin kuumia katuja ristiin rastiin, ilman päämäärää.
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
On olemassa sellaisia päiviä, jolloin Helsinki näyttää itsestään kaikkein kauneimman puolen. Aurinko osuu veden pintaan niin kirkkaasti, että silmiä saa siristää, puut hehkuvat syvänvihreinä ja ihmiset näyttävät hidastavan askeliaan aivan huomaamattaan. Juuri sellainen päivä meillä oli Töölönlahdella.
Lähdettiin kävelylle ilman kiirettä ja oikeastaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Haluttiin vain ulos nauttimaan kesästä. Minusta parhaat kesäpäivät syntyvät juuri niin, kun ei yritä tehdä liikaa. Kun antaa päivän kuljettaa.
Töölönlahti on yksi niistä paikoista, joissa kaupunki tuntuu samaan aikaan elävältä ja rauhalliselta. Vesi välkehti auringossa ja siellä täällä ihmiset istuivat rantaan levitetyillä vilteillä. Joku luki kirjaa, joku söi jäätelöä, joku vain katseli vettä. Kävelyreitin varrella näkyi kesäkukkia, pyöräilijöitä ja niitä pieniä hetkiä, joista suomalainen kesä rakentuu.
Yhdessä kohdassa pysähdyttiin katsomaan hauskaa kivirakennelmaa veden äärellä. Tasapainotettu kivitorni näytti melkein mahdottomalta, kuin joku olisi rakentanut sen taikuudella. Sen vieressä pieni punainen mökki ja kukat loivat lähes satumaisen tunnelman. Sellaiset pienet yksityiskohdat tekevät kaupungista kiinnostavan. Vaikka olisi kulkenut samoja reittejä monta kertaa, aina löytää jotakin uutta.
Kesäinen asu itse tehdyllä röyhelöpaidalla
Päivän asu sopi täydellisesti tunnelmaan. Minulla oli päällä itse tekemäni röyhelöpaita, jonka ompelin Burda 6/2020 -lehden kaavalla. Rakastan vaatteissa sellaisia yksityiskohtia, jotka tekevät niistä vähän romanttisia mutta silti helposti käytettäviä. Röyhelöt liikkuivat kevyesti tuulessa ja mustavalkoinen ruutukuosi toi asuun hieman vintagehenkeä.
Hame taas löytyi Tallinnasta. Se on juuri sellainen täydellinen kesähame, joka hulmuaa kävellessä ja tuntuu kevyeltä myös lämpimänä päivänä. Tykkään yhdistellä itse tehtyjä vaatteita löytöihin matkoilta ja kirpputoreilta. Silloin tyyli tuntuu enemmän omalta eikä siltä, että olisi vain napannut kokonaisuuden suoraan kaupan mallinukelta.
Kesällä pukeutuminen muuttuu muutenkin erilaiseksi. Talvella käytännöllisyys menee helposti kaiken edelle, mutta kesällä saa leikitellä enemmän. Hulmuavat helmat, luonnonmateriaalit ja pienet romanttiset yksityiskohdat tuntuvat juuri oikeilta tähän vuodenaikaan.
Töölönlahden terassit ja suomalainen kesäruoka
Kävelyn jälkeen päädyttiin istahtamaan ihanalle cafe taideterassille. Sellaiset paikat ovat kesässä parasta. Aurinkovarjon alla aika hidastuu ja tuntuu, ettei ole mitään kiirettä mihinkään. Ihmiset puhuvat hiljaisemmalla äänellä, lasit kilisevät pöydissä ja ympärillä leijuu kahvin, ruoan ja lämpimän kesäilman tuoksu.
Hetken ajan vain istuttiin ja katseltiin ympärillemme. Minusta kesässä tärkeintä eivät ole suuret tapahtumat vaan juuri nuo pienet pysähtymiset. Se tunne, että voi olla täysin hetkessä ilman jatkuvaa suorittamista.
Myöhemmin jatkettiin vielä Fat Lizardiin syömään. Kesällä tekee mieli ruokia, jotka ovat samaan aikaan rentoja mutta täynnä makua. Annoksissa oli juuri sellaista kesäistä runsautta, tuoreita vihanneksia, pehmeitä kastikkeita ja kunnolla makua. Ulkona syömisessä on kesällä oma tunnelmansa. Varsinkin silloin, kun aurinko paistaa niin lämpimästi, että terassilta ei haluaisi lähteä lainkaan.
Kotona päivä jatkui vielä kesäruoan merkeissä. Uusia perunoita, tilliä ja silliä. Yksinkertainen suomalainen kesäruoka on oikeastaan täydellistä juuri siksi, ettei siinä yritetä liikaa. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvita monimutkaisuutta.
Minulle tillisilli kuuluu kesään samalla tavalla kuin lämmin ilta-aurinko tai meren tuoksu. Ja uudet perunat voilla, niitä odottaa joka vuosi yhtä paljon. Kesäruoassa on jotakin nostalgista. Se tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja pitkät valoisat illat.
Kun päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltaan, tuli sellainen olo, että juuri tätä kesän pitäisi olla. Ei jatkuvaa kiirettä tai täydellisyyden tavoittelua, vaan kävelyitä ilman päämäärää, hyvää ruokaa, aurinkoa iholla ja hetkiä, jotka tuntuvat pieniltä mutta jäävät silti mieleen pitkäksi aikaa.
Ehkä juuri siksi rakastan kesää Helsingissä niin paljon. Täällä voi yhden päivän aikana löytää luonnon, kaupungin, hyvän ruoan ja sellaisen rauhan tunteen, joka arjessa helposti katoaa.
Ja ehkä parhaat seikkailut eivät aina ole kaukana. Joskus ne löytyvät ihan läheltä, Töölönlahden rannalta, kesämekon hulmusta ja siitä hetkestä, kun aurinko osuu veden pintaan juuri oikealla tavalla. Tällainen oli meidän ihanan rauhallinen ja aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahdella.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää sopivaa luettavaa:
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella
Haalari odotti vuosia oikeaa kesää – itse ommeltu löytö kaapin perältä
Joskus kaikkein rakkaimmat vaatteet eivät löydy kaupasta vaan omasta kaapista, vuosien odotuksen jälkeen. Haalari odotti vuosia oikeaa kesää. Tämä itse ommeltu haalari syntyi vanhan Burda-kaavan pohjalta jo vuosia sitten, mutta jäi pitkäksi aikaa sivuun, kun elämä ja oma vartalo muuttuivat. Nyt se löytyi uudelleen keskellä kesäistä Jätkäsaarta, ja samalla löytyi jotain muutakin: tunne siitä, että vaatteella voi olla oma tarinansa.
Haalari odotti vuosia oikeaa kesää – itse ommeltu löytö kaapin perältä
Kesäisessä Jätkäsaaressa meri tuoksui lämpimältä betonilta ja suolaiselta tuulelta. Aurinko heijastui vaaleista taloista niin kirkkaasti, että silmiä piti siristää. Kävelin rantaa pitkin itse ommeltu haalari päälläni ja mietin, miten erikoiselta voi tuntua pukea ylleen vaate, joka on joskus jäänyt kokonaan pois elämästä.
Tämä haalari ei ole uusi. Tein sen vuosia sitten. En edes enää täysin muista, ompelinko tämän version vuonna 2019 vai korona-aikana 2020, jolloin ompelin muutenkin valtavasti. Ensimmäinen testiversio syntyi ainakin vuonna 2019, ja siitä on edelleen kuvia vanhassa blogipostauksessa. Lopullisempi versio jäi kuitenkin pitkäksi aikaa kaapin perälle.
Syy oli yksinkertainen: se ei enää mahtunut päälle. Silti en koskaan halunnut luopua siitä. Ehkä siksi, että itse tehdyissä vaatteissa on aina jotain enemmän kuin pelkkä kangas ja saumat. Niihin jää kiinni elämäntilanteita, iltoja ompelukoneen ääressä, keskeneräisiä ajatuksia ja pieniä unelmia siitä, millainen ihminen vielä joskus haluaisi olla.
Muistan korona-ajan hyvin. Päivät tuntuivat samaan aikaan hitailta ja levottomilta, ja ehkä juuri siksi käsillä tekeminen tuntui niin tärkeältä. Ompelukone surisi iltaisin keittiön pöydällä ja kangaspinot pienenivät hitaasti yksi projekti kerrallaan. Moni leipoi silloin hapanjuurileipää tai maalasi vanhoja huonekaluja, opetteli neuleiden salaisen maailman. Minä ompelin.
Vaatteet kantavat mukanaan aikaa
Kaavana käytin Burda 6/2015 -lehden kaavaa, vaikka olin tehnyt joskus myös oman, hyvin samantyyppisen version. Oma kaava oli kuitenkin niin pieni projekti ja niin hankala enää muokata, että päädyin tällä kertaa käyttämään valmista pohjaa. Ja oikeastaan olen siitä nyt iloinen.
Nuorempana ajattelin usein, että itse tekemisen pitäisi tarkoittaa kaiken tekemistä täysin alusta asti. Että oikea ompelija piirtää itse kaavat, kehittää jokaisen yksityiskohdan ja onnistuu täydellisesti ilman kompromisseja. Nykyään ajattelen toisin.
Ehkä käsityössä tärkeintä ei ole täydellisyys vaan suhde siihen, mitä tekee. Se, että vaate tuntuu omalta. Että siihen liittyy jokin muisto. Tämä haalari muistuttaa minua ajasta, jolloin maailma pysähtyi hetkeksi. Samalla se muistuttaa siitä, miten paljon oma suhteeni vaatteisiin on muuttunut vuosien aikana. En enää jaksa innostua pikamuodin jatkuvasti vaihtuvista trendeistä samalla tavalla kuin ennen.
Rakastan edelleen vintagea, vanhoja kankaita ja vaatteita, joissa näkyy eletty elämä. Ehkä juuri siksi en osannut heittää tätä haalaria pois silloinkaan, kun se jäi käyttämättä vuosiksi. Monet kaikkein tärkeimmistä vaatteista eivät ole täydellisiä. Niissä voi olla vähän vino sauma, vaikea vetoketju tai yksityiskohta, jonka tekisi nykyään eri tavalla. Silti juuri niistä tulee kaikkein rakkaimpia, koska niihin liittyy aikaa. Ja aikaa tähän haalariin todella liittyy.
Kaapin perältä takaisin elämään
Kun sovitin haalaria uudelleen vuosien jälkeen, yllätyin. Ei siksi, että se mahtui päälle, vaan siksi, että se tuntui edelleen täysin omalta. Monet vaatteet näyttävät vuosien päästä vierailta. Ne muistuttavat ihmisestä, joka ei enää ole sama. Mutta tämän kanssa kävi päinvastoin. Tuntui melkein siltä kuin vaatteen olisi pitänytkin odottaa juuri tätä kesää.
Ehkä siksi pidän hitaasta muodista enemmän kuin koskaan ennen.
Nopea muoti perustuu ajatukseen, että kaikki on hetkellistä: trendit, materiaalit ja joskus jopa vaatteet itse. Mutta kaikkein rakkaimmiksi eivät yleensä jää ne vaatteet, jotka ostetaan hetken mielijohteesta. Rakkaimmiksi jäävät ne, joihin liittyy aikaa, muistoja ja omaa tekemistä.
Tämä haalari ei ole täydellinen. Tekisin varmasti nykyään monta asiaa eri tavalla. Mutta ehkä juuri siksi pidän siitä niin paljon. Se kertoo yhdestä elämäni vaiheesta.
Ja ehkä vähän myös siitä, miten oma suhtautuminen itseeni on muuttunut pehmeämmäksi vuosien aikana. En enää etsi täydellisyyttä samalla tavalla kuin ennen. Haluan vaatteita, joissa voi elää oikeaa elämää, kävellä rantaa pitkin tuulisena kesäiltana, juoda kahvia liian hitaasti ja tuntea olonsa omaksi itseksi.
Kun katson näitä kuvia nyt, en ajattele ensimmäisenä vartaloa tai sitä, miltä näytän. Ajattelen sitä, miten hyvältä tuntui pukea tämä haalari uudelleen. Ja ehkä juuri se onkin kaikkein tärkeintä.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
Burda 6/2015 kaavan ensimmäinen versio: