Kuusiluoto, Lammassaaren kupeessa

Useasti kuulee jonkun sanovan siitä, että ei viitsi aina käydä samoissa paikoissa. Noh, meillä on sellainen tapa, että käydään samoissa paikoissa kahdestaan tai poikien kanssa tai sitten koko perhe. Sellaisia reissuja ovat juuri Haltiala, Suomenlinna, Vuosaaren huippu ja Lammassaari. Vaikka vierailukohteet ovat samoja, niin asiat voi tehdä eri tavalla siitä huolimatta. Kuten nyt kun lähdettiin pyöräilemään Helsingin vanhaan kaupunkiin.

Meidän vanha asunto tyhjeni sunnuntaina kokonaan ja se saatiin myös hyvin siivottua ja paklattua. Oli siis oikea aika hakea meidän ensimmäiset pyörät ja lähteä pyöräilemään. Sunnuntaina ei kelit olleet ihan kaikkein parhaimmat, kun tuuli oli kova, mutta auriko möllötti kivasti taivaalta. Olin aluksi vähän skeptinen fillaroinnille ja suunnitelmat muuttuivat todella monta kertaa vanhan asunnon pihalla, ennen kuin tehtiin lopullinen päätös, joka oli ihan oikea päätös. Pyöräillään vanhaan kaupunkiin, jatketaan siitä kävellen Lammassaaren vieressä olevalle Kuusiluodolle, jossa emme ole koskaan olleet. Kuusiluodolla on aina kesäisin vapaana myös lampaita mutta sunnuntaina olivat niin piilossa, ettei niistä näkynyt villan tupsuakaan mutta papanoita kyllä nähtiin. Olihan sekin nyt jotakin. Vaikka saari on ihan Arabiarannan vierustalla niin se on aivan eri maailma siitä huolimatta. Tämä onkin Helsingissä hyvin kiehtovaa, kun katsot toiseen suuntaan, näet ihanan luonnon, kun katsot toiseen suuntaan näet kaupungin sykkeen… Se on todella upea kontrasti.
Retken kohokohtia oli kuitenkin se, että pääsin vihdoin istahtamaan Oulunkylän laitureille, siinä on minun lempi paikkani. Katsella joen kovaa virtaa, jostain syystä vaikka olen meri ihminen, niin joki on myös minulle hyvin tärkeä, se on se meren häntä, joka piiskaa yhtä armottomasti kuin merikin.