Hae
VillaNanna

Thunderclap headache

Thunderclap headache

Thunderclap headache, mikä se on? Itse en tiennyt tällaisen olevan olemassa, ennen kuin koin sen itse. Tosin tässä diagnoosi epäilyssä meni puolitoista viikkoa ja kahden kuukauden kuluttua voidaan varmistaa osuuko lääkärin tai lääkäreiden epäilys oikeaan kun palaan neurologiselle poliklinikalle ja sukellan pömpeliin, joka kuvaa verisuoneni päässäni.

thunderclap headache

Ukkospäänsärky on voimakkain päänsärky mitä olen koskaan kokenut, migreenikohtaukset ovat jääneet tämän rinnalla toiseksi. Kipu tulee niin nopeasti ja niin voimakkaasti, että meinaa taju lähteä, monilla se voikin lähteä. Tämän vuoksi en saa laittaa ovia lukkoon, koskaan ei voi tietää milloin tai mikä liike provosoi kipua. Kaikki alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten kun sain ensimmäisen järkyttävän päänsäryn. Lopulta jouduin Malmin päivystykseen, heidän magneettikuvassa ei kuitenkaan mitään näkynyt. Otettiin siis vain kuva, että näkyykö hyytymiä, vuotoja tai kasvaimia. Ei näkynyt.

*****

Epäilys: Uudenlainen migreeni. Tilanne rauhoittui muutamaksi päiväksi ja onneksi Tallinnan reissulla ei tapahtunut mitään. Mutta reissun jälkeen alkoi tapahtua. Terveyskeskuksen päivystyksessä epäiltiin särkyä lihasperäiseksi, joten kotiin lepäilemään. Lääkitys pysyi samana mitä alun perin Malmilla annettiin. Tähän mennessä olin saanut jo viisi kohtausta. Torstaina palasin terveyskeskuksen päivystykseen, sillä lääkityksestä huolimatta kohtaukset vain jatkuivat. Ja koska minut jo Malmilta ohjeistettiin olemaan yhteydessä tahoihin, että pääsisin neurologiselle, sinne minut sitten lopulta vietiinkin, ambulanssilla tälläkin kerralla.

Päivystyksessä minut passitettiin magneetti -ja viipalekuvaan. Varjoaine suoniin ja hommiin. Hirmu pitkään ei tarvinnut odottaa kun lääkäri tuli paikalle ja kertoi, että epäilys on, että minulla on Aivojen korjaantuva vasokonstriktio-oireyhtymä (RCVS). Eli suomeksi Aivovaltimon supistuma (tai siis paras suomennos mitä nyt lääkärit minulle tarjosi). Minulla aloitetaan lääkitys heti ja siirryn osastolle tarkkailtavaksi. Lääkitys neljän tunnin välein ja kun olo kohenee pääsen kotiin. Minulta vielä otetaan selkäydinnäyte, että löytyykö sieltä syy mikä on tilan aiheuttanut. Mitään ei ole löytynyt.

Aivojen korjaantuva vasokonstriktio-oireyhtymä (RCVS), Thunderclap headache

Tämä on sellainen tauti, joka on alidiagnotisoitu ja myös minä jäin siihen kuoppaan, onneksi en pitkäksi aikaa kahdeksan pahaa kohtausta ja aika nopeasti apu ja oikeat lääkkeet, tai näin toivon. Toivon myös, että tämä on korjaantuva tila ja voin elää normaalisti vielä tämän kaiken jälkeen. Päänsärkykohtaukset ovat pelottavia, ne tulevat tuosta noin vain, ne ovat kuin ukkonen ja salamanisku joka jää vellomaan päähän. Migreenitaipuvaisena on pakko sanoa, että pahinkaan migreenikohtaus ei ole mitään tämän rinnalla. Migreeniin pystyn reagoimaan, tähän en mitenkään.

Kaksi viikkoa olen sairaslomalla, kahden kuukauden päästä kuvataan pää uudelleen ja toivottavasti voidaan varmistaa diagnoosi. Tämän kahden kuukauden aikana pitää ottaa varovasti, ei ponnisteluja, ei nostamista, ei seksiä, ei pään roikottelua, ei stressiä. Ei mitään mikä voisi tuoda kivut takaisin. Olen edelleen hirmu väsynyt ja kipua on, toki sairaalan sänky oli kova ja rintaranka alkoi vaivata, se olikin yksi syy miksi pääsin omaan sänkyyn ja se olikin paras asia. Nyt olen saanut nukkua yöt ja rintarankakin on parempi.

Pelko jäi

Thunderclap headache on niin pelottava kokemus, että se jätti pelon takaraivolle. Olen purskahtanut itkuun kun olen ajatellut mitä olisi voinut tapahtua Tallinnassa ja uskallanko enää matkustaa yhtään missään. Olenko nyt aivojeni häkissä. Jos jossakin matkakohteessa saankin yllättäen jälleen kohtauksen? Ja kohteessa ei osata hoitaa minua, miten pääsen takaisin Suomeen tai oikean hoidon? Mietin ehdinkö näkemään kaikki lapseni, jos aikani onkin jo tullut täyteen. Itse kuolemaa en pelkää, vain sitä etten ehdi nähdä lapsiani ennen sitä. Että on liian myöhäistä sanoa, miten paljon heitä rakastan.

Thunderclap headache

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

12 kommenttia

  1. Nadine kirjoitti:

    Aivan kamala kokemus!
    Onneksi löytyi asiantunteva lääkäri ja toimiva lääkitys.

  2. Anne kirjoitti:

    Huh huh. Toivottavasti on ohi pian. Jos lääkärit sanoo, että on korjaantuva juttu, niin siihen pitää uskoa.

  3. Jonna kirjoitti:

    Oho pelottavan kuuloinen sairaus, mutta kiva että vähän selvinnyt myös 😮 mietin että olisikohan tälle jokin awarness tatuointi tai koru millä sit saisi tarvittavan avun piiriin jos jossain jotain tapahtuisi!

  4. I don´t speak Polish kirjoitti:

    Vaikuttaa siltä, että sulla on ollut aikamoinen kevät! En osaa sanoa muuta kuin, toivoa että loppu vuosi menisi ilman minkäänlaisia terveysongelmia!
    Ja muistathan ottaa rennosti vaikka se saattaa välillä hankalalta tuntuakin!

    • villananna kirjoitti:

      Joo, alku vuosi on ollut aivan järkyttävä. Joka puolelta tullut aika valtava määrä negatiivista…Ehkä nyt riittäisi.

  5. Nora kirjoitti:

    Itselläkin välillä ollut kaikennäköistä vaivaa kuten vaikka mahan turpoamista, niska-ja hattiajumitusta ja huimausta. Närästystäkin joskus pienesti (metallista makua suussa). Täytyy varmaan varata aika lääkärille, kun hoitajalakko loppuu tai ainakin kysyä tartteeko.

    Mulla on välillä/joskus stressiä ja uupumusta. Jos en esim. nuku hyvin tai menen liian pitkään nukkumaan liian myöhään, niin saatan reagoida siihen pittemmässä juoksussa fyysisesti, esim. tulee uupumusta. Sama jos olen monena päivänä peräkkäin tullut ja mennyt ilman kunnollista lepoa. Mulle parasta olis ottaa rauhallisesti ja tehä mukavia asioita, esim. kuunnella mun mielimusiikkia tai vaikka mennä metsään.

    Nuorempana mullakin oli migreeni, mutta nyt ei ole ollu useampaan vuoteen.

    Tsemppiä sulle. Toivottavasti vaivat helpottuu.

    • villananna kirjoitti:

      Kiitos, tsemppiä myös sinulle. Ja vatsavaivat kannattaa tutkia, voivat pahentua paljonkin ja aiheuttaa vakaviakin juttuja hoitamattomina.

  6. Silja kirjoitti:

    Hei.
    Itsellä on RCVS todettu muutama päivä sitten ja viimeksi tänäänkin saanut kipukohtauksen. Sairaalasta onneksi eilen pääsin pois. Epätoivoisesti katselin tietoa kun vähän jaksoin ja toivoa tähän sillä vaikka lääkitys on niin kohtauksia tulee ja viime sunnuntain ambulanssi kyydillä ja sairaalan akuuttiosastolla vierailulla oli jälkiä jättävä vaikutus. Ehkä siis pientä toivoa tähän etsin ja kuulisin mielelläni, että kuinka sinä selvisit sairaudesta ja kuinka pian tämä sinulla loppui?

    • villananna kirjoitti:

      Jännä, että pääsit jo pois sairaaslasta, itse olin viikon ja sen jälkeen kotona nukuin viikon. Ei mitään ponnistuksia tai kantamista. Mies auttoi minut vessaan, ovea ei saanut laittaa lukkoon ja mies auttoi myös vaatteiden kanssa. Ei mitään rehkimistä, nukkumista ja lepoa vain. Lääkkeet vaikutti kyllä hitaasti mutta varmasti. Aikaa kestää. Kolme viikkoa olin poissa töistä, jonka jälkeen kuntoutuksen vuoksi takaisin töihin. Sellainen ihan normaali elämään uskaltautui hyppäämään vasta kun lääkitys oli ohi ja siitä lopetuksesta kulunut aikaa muutama kuukausi, ehkä silloin elokuussa. Eli ainakin puoli vuotta siis mentiin aika varovaisesti. Toki sain vaivoikseni myös jännityspäänsäryn, sillä ne kohtaukset, niin kuin tiedät on voimakkaita ja jännitin itseäni niin paljon, että selviytyminen päänsärystä kesti jonkin aikaa vielä. Mutta venyttely ja jumppailu auttoi silloin. Siis vasta sen jälkeen kun lääkitys päättyi. Lääkitys kuitenkin kestää aika pitkään, että ei kannata sitä alkaa vähentämään ennen kuin tosiaan kivuttomia päiviä on muutama.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *