Hae
VillaNanna

Tämä blogi ei ole neuleblogi

Tämä blogi ei ole neuleblogi

Tämä blogi ei ole neuleblogi, vaikka täällä paljon on myös neulejuttuja. Olen siis ollut jo aika pitkään neulekuiva, eli en ole nähnyt neuloosia aikoihin. Yritänkin nyt kovin jollakin tavoin herätellä neuloosia, jotta saisin tytön sukat vihdoin valmiiksi. Ne kun ovat aika haasteelliset ja joudun laskemaan joka kuvion tarkkaan. Voi olla, että se on se haaste tällä hetkellä.

Tämä blogi ei ole neuleblogi

Tässä kun koitan näitä varastoja saada tehtyä joksikin järkeväksi, niin on hyvä hetki testailla kaikkea, nytkin siis otin villalankaa ja virkkuukoukun ja aloin virkata lämpökaulusta. En kauluria, vaan kaulusta. Ihan vain ilman ohjetta ja tietämystä miten kannattaa tällaiset tehdä oikeasti. Ensimmäinen havainto on, että tällainen työ kannattaa tehdä kaarevaksi, jos haluaa istuvan. Tämä kun menee niskasta alaspäin nyt kun en kaartanut työtä mitenkään.

Lanka: 7 -veljestä, Simeoni

Virkkuukoukku: 3,5mm

En myöskään tiedä missä tällaista pitäisin, mutta pyrin kuitenkin testaamaan erilaisia asuja mihin tämän voisi laittaa. Eli kyllä tämä käyttöön tulee, vaikka onkin haasteellinen juttu. Kaulus sopii kuitenkin hyvin yliampuvaan romanttiseen tyyliini ja nyt pitää vain alkaa kokeilla eri kokonaisuuksia. Uskon kyllä, että voisi mennä muihinkin kuin vain tuohon romanttiseen tyyliin.

Kaulukset on juttu

Irtokauluksia olen tehnyt vuosia jo ommellen lähinnä ja yhdessä vaiheessa tuli ostettua irtokauluksia myös kirppareilta. Niitä siis on, eikä tarvitse hankkia enempää. Nyt kun suuret kaulukset ovat the juttu, niin olen kaivellut laatikoita ja ottanut kaulukset esiin ja alkanut testailla miten ne sopisi tämän hetkisen kaappini siältöön. Toki minulla on muutama kauluspaitakin, jossa on jo iso näyttävä kaulus, joten niihin ei tarvitse edes kokeilla näitä irtokauluksia, jos ei sitten halua tuplakaulusta.

Nämä irtokaulukset ovat jotenkin tosi hauskoja ja näillä voi tuunata asunsa tosi helposti. Kunhan sen oman päänsä saa käännettyä sellaiseen vinkkeliin. Olenkin katsonut monta videota, joissa näitä kauluksia yhdistellään eri asuihin. Näitä tällaisia paksumpia villakauluksia tosin on aika vähän missään esillä, ne ovat yleensä ohutta kangasta tai sitten virkattu pitsiä. Mutta tästä se homma sitten lähtee, jos seuraavaksi uskallan koittaa pitsivirkkausta.

Tämä blogi ei ole neuleblogi

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Virkkasin sitten paidan

Virkkasin sitten paidan

Jaaha, virkkasin sitten paidan. Kyllä, kokeilin miten sellainen onnistuu ja näköjään ihan hyvin onnistui. Lanka on hankittu joskus 2013 Karnaluksista Tallinnasta, kun silloin siellä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös vanhempi poika oli mukana ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen ulkomaan reissu. Langoille on siis jo muodostunut tarina ja oli kiva myös virkata tarina paidaksi.

Virkkasin sitten paidan

Tähän paitaan ei ole olemassa mitään ohjetta, virkkasin vain pylväitä (kolme pylvästä yhteen silmukka väliin, aina kahden silmukan yli). Reunoihin virkkasin pelkkää pylvästä. Koukku on 5mm eli langalla numeron suurempi mitä langan vyöteessä oli merkattu. Kaikki on vain laatikkoa, joten aika helppo virkata, vain etukappaleen pääntiehen tein vähän kaarevuutta, jotta kaulus asettuisi kivemmin paikalleen. Vain etu- ja takakappaleet on virkattu erillisiksi paloiksi. Hihat on siis virkattu suoraan paikalleen ja myös hohat ovat virkattu ilman kavennuksia laatikon mallisiksi kappaleiksi.

Lopulta tämä työn tekeminen ei ollut niin kovin vaikeaa, vaikka ensin epäilin. Tosin nuo kaikki lisäykset ja kavennukset virkatessa on minulle täyttä hepreaa. En osaa niitä ollenkaan. En ymmärrä miten saadaan kavennukset tai lisäykset kauniisti työhön. Mutta onneksi minun räpellyksiä ei niin hyvin huomaa kauluksesta. Täytyy sanoa, että onnituin hyvin, vaikka tuo koukun käyttö on vielä pahasti hakusessa. Toiveena on oppia virkkaamaan niin hyvin, että voisi virkata pitsimekon.

Matkatarina takautuvasti

Tosiaan langalle on tullut tarina, 2013 oli minun ensimmäinen matka Tallinnaan ja vanhemman poikani ensimmäinen ulkomaan matka. Karnaluks oli minulle taivas, jossa kulutin aikaani aika pitkään. Miesväki olivat pelaamassa Karnaluksin alakerrassa bilistä. Tuota paikkaa ei enää ole, ei ole ollut vuosiin, jossa he kävi pelaamassa. Tuon jälkeen me lähdimme tepastelemaan ostoskeskukseen, ülemiste keskus siis. Poika halusi ostaa tietyn lippiksen ja siellä niitä taisi olla, sen vuoksi sinne asti aloimme tallustaa. Kun olimme shoppailut tehneet, lähdimme kulkemaan takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Lämmin päivä ja hiki valui noroina. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille juomaan hiukan vettä.

Olin ostanut laivalta vettä, ihan tavallista vettä siis ja aukaisin korkin huolettomasti ja kaikki vedet lensi minun ja pojan päälle. Olin ostanut vahingossa kuplavettä. Tämä sitten nauratti meitä kaikkia. Mutta kivan viilentävä olo saatiin pojan kanssa kun vesi oli vielä viileää. Tallustelu jatkui ja nälkäkin kurni vatsassa. Nähtävinä oli vielä vanhakaupunki ja tietenkin herkullinen ruoka. Kyseistä ravintolaa ei enää ole.

Virkkasin sitten paidan Virkkasin sitten paidan

Langan oma tarina

Vielä en kuitenkaan kertonut itse langasta. Jotenkin tämä tarina vaan suurenee koko ajan. Mutta lanka itsessään on myös tarina, sillä se on ollut vuosia ja vuosia arkussa odottamassa parempia aikoja. En ole sitä halunnut laittaa pois. Lanka on kokonaan keinokuitua. Sellaista, jota en ole enää vuosiin ostanut. Lanka on ihanan pehmeää ja huokoista. Sopii hyvin herkkäihoiselle kuin minä. Lanka kuuluu projektiini, jonka tarkoitus on saada tehtyä kaikki varastossa olevat langat joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi.

Lanka:

  • Cewec marino soft
  • 100g/kerä
  • 100% akryylia
  • puikot: 4-4,2mm
  • pesu 30 asteessa

Ostin silloin viisi kerää ja lankaa jäi sellainen pieni keränen jäljelle. Sen voi piilottaa johonkin jämäkerä juttuun hyvin. Joten lähes kaikki 500g meni tähän neuleeseen. Näin monta vuotta kesti ennen kuin keksin mitä tarvitsen tästä langasta, joten virkkasin sitten paidan. Tulipahan tehtyä, en usko, että teen toista. En ainakaan hetkeen. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde virkkaamiseen ja tämä on toinen virkattu talveksi tarkoitettu asia. Ensimmäinen on isoäidin neliöistä tehty koiran viitta. Neliöt virkkasin 90 -luvulla, mutta 2007 ne päätyi Nupun viitaksi. On varmaan aika esitellä sekin työ.

Virkkasin sitten paidan

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Lue myös:

Virkattu hellemekko

Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista

Virkattu toppi kesään

Ontelokuteesta saunatossut