Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
4
Tässä tekstissä mennään suoraan asiaan: joskus vaate syntyy tarpeesta, joskus inspiraatiosta ja joskus siitä, että lankakorissa on liikaa sekalaisia jämälankoja ja liikaa aikaa ajatella “mitä jos”. Tästä syntyi ajatus, joka jalostui lopulta otsikoksi: Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi. Rennot ja mukavat jalassa. Huolettomat ja lämpimät.
Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
Onko tämä käytännöllisin vaate, jonka olen koskaan tehnyt? Ei. Onko tämä mukavin? Yllättävän kyllä. Onko tämä sellainen vaate, joka jakaa mielipiteitä? Ehdottomasti.
Nämä virkatut oversize-housut syntyivät yhdestä hyvin arkisesta ongelmasta: lankaa oli liikaa. Sellaista “kyllä tätä joskus vielä tarvitaan” -kategoriaa. Kaikki 7 veljeksen paksuiset villalangat, eri sävyissä, eri projekteista jääneinä, epämääräisinä kerinä. Ja koska olen ilmeisesti ihminen, joka ei osaa heittää mitään pois, päätin tehdä jotain suurta. Kirjaimellisesti. Ja mikä olisi suurempaa kuin housut?
Jämälangoista statement-vaate
Usein käsitöissä puhutaan ajattomuudesta, hillityistä sävyistä ja “helposti yhdisteltävistä vaatteista”. Tämä ei ole sitä. Tämä on täydellinen vastakohta. Näissä housuissa ei ole mitään hillittyä. Raidat menevät miten sattuu, värit vaihtuvat ilman logiikkaa ja silti kokonaisuus toimii. Tai ainakin minä päätän, että se toimii ja se on ehkä tärkein tyylisääntö, jonka olen oppinut.
Jämälankaprojekteissa on jotain vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä, riittääkö lanka. Ei tarvitse miettiä täydellistä väripalettia. Ei tarvitse edes yrittää olla liian tarkka. Lopputulos on aina vähän yllätys ja välillä myös tekijälleen.
Oversize – koska miksi ei?
Kun lähdin tekemään näitä housuja, tiesin yhden asian: niiden pitää olla isot. Ei “vähän väljät”, vaan oikeasti oversize. Sellaiset, joissa voi istua lattialla, kiivetä sohvalle, kävellä metsässä ja silti näyttää siltä, että tämä on täysin tarkoituksellista.
Oversize on armollinen. Se ei vaadi täydellistä istuvuutta. Se antaa liikkumatilaa, sekä keholle että ajattelulle. Ja ehkä siksi nämä housut ovatkin niin mukavat: ne eivät yritä puristaa mihinkään muottiin.
Paita, joka koki kohtalonsa
Koska yksi tuunaus ei koskaan riitä, päätin samalla uudistaa myös paidan. Tai tarkemmin sanottuna: leikata siitä resorit pois. Se oli pieni hetki, mutta merkittävä. Se hetki, kun sakset ovat kädessä ja mietit: “olenko tekemässä virheen vai parantamassa tätä?” Spoiler: molempia tapahtuu usein yhtä aikaa.
Resorien poistaminen teki paidasta rennomman, vähemmän “valmiin” ja enemmän minun näköiseni. Se sopii täydellisesti housujen kanssa, vähän keskeneräinen, vähän huoleton ja täysin tietoinen siitä, ettei tämä ole kaikkien makuun.
Kuka näitä oikeasti käyttää?
Rehellinen vastaus: minä. Ja ehkä joku muu, joka ei pelkää näyttää siltä, että on tehnyt vaatteensa itse.
Nämä eivät ole “turvalliset housut”. Näitä ei laiteta päälle, jos haluaa sulautua massaan. Näitä käytetään silloin, kun haluaa erottua, tai kun ei yksinkertaisesti jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Ja siinä onkin ehkä tämän koko projektin ydin: käsityö ei ole vain tekemistä. Se on kannanotto.
Kestävyys (ja pieni epämukava totuus)
On helppo puhua kestävästä muodista. Kierrätyksestä. Uudelleenkäytöstä. Ja kyllä, nämä housut ovat sitä kaikkea. Mutta samalla ne ovat myös muistutus siitä, että kestävyys ei aina tarkoita täydellistä lopputulosta. Se voi tarkoittaa myös outoja ratkaisuja, epäkäytännöllisiä valintoja ja sitä, että vaate ei sovi joka tilanteeseen. Silti se on tehty olemassa olevista materiaaleista. Silti se on uniikki. Silti se on parempi vaihtoehto kuin ostaa taas yksi uusi, geneerinen vaate.
Mitä tästä opin?
Ehkä tärkein oppi on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä “järkevästi”. Kaiken ei tarvitse olla minimalistista, ajatonta tai helposti yhdisteltävää. Joskus voi tehdä housut, jotka näyttävät siltä kuin lankakori olisi räjähtänyt ja silti olla niistä ylpeä. Tai ehkä juuri siksi olla ylpeä. Ja jos joku kysyy, miksi ihmeessä tein tällaiset housut, vastaus on yksinkertainen: koska pystyin.
Jos tämä herätti ajatuksia (tai vahvoja mielipiteitä), kerro kommenteissa: käyttäisitkö sinä tällaisia housuja, vai jäisikö tämä rohkeus vain ihailemisen tasolle?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Virkatut tekstiilit joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa
Virkatut tekstiilit, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa, saavat uuden elämän. Joskus käsityö ei ole valmis siksi, että tekijä olisi epäonnistunut. Se jää kesken siksi, että sille ei ole vielä löytynyt tarkoitusta. Kun käyttötarkoitus on hämärän peitossa voidaan rakentaa jotakin ihan uutta, ajatellaan laatikon rajojen yli.
Olen usein miettinyt, kuinka paljon kaappeihin, laatikoihin ja kirpputoripöytiin päätyy käsitöitä, joiden alkuperäinen idea on jäänyt matkalle. Virkattuja paloja, kaitaliinoja, neliöitä ja kummallisia muotoja, jotka eivät ole mattoja, eivät tyynyjä, eivät vaatteita. Niitä katsotaan ja todetaan: en tiedä, mitä tästä piti tulla.
Minulle se on kutsu.
Virkatut tekstiilit, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa
Tämän postauksen tekstiilit ovat juuri sellaisia. Jostain kaitaliinasta ja neliön mallisesta palasta syntyi mökille tiskirätti ja sille oma pussukka. En tiedä, mitä niiden oli alun perin tarkoitus olla. Uskon, että ne ovat olleet keskeneräisiä, ehkä harjoitustöitä, ehkä kokeiluja, ehkä vain hetken mielijohteesta syntyneitä pintoja.
Ja juuri siksi ne ovat täydellisiä. Kun käyttötarkoitus ei ole lukittu, syntyy tilaa ajatella toisin. Käsityö ei vaadi lupaa olla jotain muuta kuin alun perin suunniteltiin.
Teen tekstiileille oman käyttötarkoituksen
Minulle käsityö ei ole museoesine. Se saa kulua, kastua, pestä, rypistyä ja elää arjessa. Mökillä tämä ajatus korostuu entisestään: siellä mikään ei ole liian hienoa käyttöön.
Virkattu tiskirätti on kaunis, käytännöllinen ja ekologinen. Kun sille tekee pussukan samasta materiaalimaailmasta, syntyy kokonaisuus, jossa mikään ei ole ylimääräistä. Pussukka ei ole vain säilytystä varten, se tekee arkisesta toiminnasta harkittua. Ja mikä parasta: tämä kaikki syntyi ilman ohjetta.
Keskeneräisyys ei ole virhe
Käsitöissä keskeneräisyys nähdään usein ongelmana. Minä ajattelen sen mahdollisuutena. Keskeneräinen työ ei ole epäonnistunut työ, vaan avoin. Kun löydän tällaisia virkkauksia, en kysy: mitä tästä piti tulla? Vaan: mitä tästä voi tulla nyt? Se on vapauttava ajatus, joka sopii myös muuhun elämään.
Käsityöt, jotka saavat olla arkisia
Näissä tekstiileissä ei ole prameutta. Ne ovat neutraaleja, maanläheisiä, hiljaisia. Juuri siksi ne sopivat mökille, paikkaan, jossa käsillä tekeminen ja yksinkertaisuus kohtaavat. Virkattu pinta tuntuu kädessä erilaiselta kuin tehdasvalmisteinen. Siinä on rytmi, jossa näkee ajan ja tekijän. Ja kun tällainen pinta päätyy käyttöön, siitä tulee osa arkea, ei vain katseltava esine.
Uusi elämä ilman alkuperäistä tarinaa
Kaikki käsityöt eivät kanna mukanaan selkeää tarinaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö niillä olisi arvoa. Päinvastoin: joskus juuri tarinan puuttuminen antaa tilaa omalle tulkinnalle. Tämä on minulle tärkeä osa kestävää käsityöajattelua. Kaiken ei tarvitse olla uutta, täydellistä tai valmiiksi määriteltyä. Riittää, että se pääsee käyttöön.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia ideoita voit lukea alla olevista linkeistä:
Vanhat käyttökelvottomat tekstiilit pesuräteiksi sekä tiskiräteiksi