Eettinen kysymys
20
Suuri eettinen kysymys avautui eteemme Krakovassa heinä-elokuun vaihteessa, kun olimme nauttimassa ihanan kevyestä elämästä siellä. Tämän postauksen teko kesti aika pitkään, sillä en oikein osannut laittaa ajatuksiani järjestykseen. Sen verran olen ollut kiukkuinen itselleni. Matkaillessa kun törmää useasti erilaisiin tilanteisiin, jotka olisi voinut jättää kokonaan reissusta pois.
Eettinen kysymys
Koska olen muuton keskellä tällä hetkellä, niin ompelu -ja neulehommat saavat nyt odottaa ja muutenkin vaatepostauksia tulee nyt hetken aikaa todella vähän. Kirjoittelen siis postauksia, jotka ovat odotelleet nyt pidempään tuolla suunnitelmissa. Mutta niitä blogin oikeita postauksia tulee kyllä heti kun mahdollista. Lupaan sen, blogi ei ole muuttumassa mihinkään. Mutta mennään aiheeseen.
Krakovassa on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa ja paljon on myös sellaista, jota en voi suositella. Itse en esimerkiksi hevosvaunuihin suostu menemään, sillä siinä on isoja eettisiä kysymyksiä. Hevoset seisoo siellä päivät pitkät, nykyään tosin on lakimuutos tullut siihen, että hevosilla pitää olla lepotaukoja sekä ruokaa ja juomaa. Tämä muuttui kun yksi hevonen kuoli tuossa muutamia vuosia sitten. Mutta edelleenkin hevoset seisoo siellä päivät pitkät.
Museum of Alive Butterflies
Vanhan kaupungin ympäristössä jaetaan koko ajan erilaisia mainoksia ja koitetaan sisäänheittää porukkaa erilaisiin museoihin, sekä peliluoliin. Kun sain mainoksen käteeni, jossa oli mainos elävistä perhosista innostuin. Ajattelin, että kyseessä on vähän samalla tavoin rakennettu juttu kuin meillä täällä Suomessa. Eli on erilaisia kasvihuoneita, joissa lentelee sitten perhosia.
Mutta, älä mene tähän lankaan. Itse tosiaan kärsin edelleen siitä, että tuin tällaista toimintaa. Emme olleet kuin hetkisen, kun työntekijä lykkäsi heti meihin perhosia. Näky oli kamala tuossa paikassa. Revittyjä siipiä, kuollieta perhosia siellä täällä. Lapsia, jotka repi perhosia, eivätkä aikuiset sanoneet mitään. Lintuja häirittiin ja kiusattiin. Ei kukkia missään, vain yksi pieni huone, jossa oli kyllä ilman kosteus oikea mutta ihmismäärä oli aivan liian suuri huoneeseen nähden. Älkää menkö, älkää tukeko tätä toimintaa.
Eettisyys matkailussa
Kestävä kehitys on myös matkailussa asia, josta puhutaan paljon. Millä matkustetaan ja mitä määränpäässä voi tehdä. Vaikka kuinka tarkka koittaa olla, niin ei aina mene nappiin. Minulle tämä reissu opetti taas uutta myös siitä, että aina kannattaa hyödyntää googlea, aina. Ei olisi ollut iso asia nopeasti katsoa mikä paikka ja mitä siitä kirjoitetaan netissä. Olisin herännyt kuvitelmistani heti ja jättänyt tuon paikan kokematta.
Tuo hetki ei ollut minun hetkeni ja kannan siitä tullutta taakkaa harteillani. Minun olisi pitänyt ymmärtää, olenhan niin tarkka noista hevosistakin. Mutta astuin harhaan ja tein sellaista mikä ei kuulu minun toimintaani. Voin luvata, etten tee sitä enää toiste. En enää mene sokkona jonnekin, vaan selvitän ensin mikä homman nimi on. Tuo oli sellainen asia, josta jäi huono fiilis ja moitin itseäni asiasta edelleen. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta tällä tavoin koitan tuoda kaikille tiedoksi, ettei kannata mennä moiseen paikkaan ja tukea tuollaista toimintaa.
Hyvää sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Muistan nuo hevoskärryt kun kävin itsekin Krakovassa juuri ennen koronaa. Olimme liikkeellä aikalailla näihin aikoihin vuodesta ja olihan siellä päivällä vielä aika lämmin ja aurinko paistoi kunnolla. Istuimme ravintolan terassilla ja aukion laidoilla oli useita näitä kärryjä, seurasimme kun ohikulkijat (turistit) napsivat hevosista kuvia. Itse vähän pelkään noin isoja eläimiä niin ei tulisi mieleenkään edes kävellä liian läheltä, mutta tuli mietittyä että kuinka hermot riekaleina ne heppaparat joutuu siinä keskellä pahinta turistialuetta seisoskelemaan. 🙁
Tulee otettua kuvia kyllä itsekin. Taisin ottaa yhden kuvan tarkoituksella, muuten näkyy parissa kuvassa vahingossa noita hevosvaljakoita. En ole kuitenkaan nyt selvittänyt mikä noiden hevosten tilanne mahtaa nykyään olla. Lakimuutos tuli aikanaan kun yksi hevonen kuoli tuolla.
Itse olen muuten myös miettinyt ja ihmetellyt noita hevosia. Hevoset ”seisoo siellä päivät pitkät”. Itse mietin eniten sitä, että miten ihmeessä niiden jalat kestävät kovilla mukulakivikaduilla. Ja asiakkaita tosiaan riittää. Ja kuulostaa epämiellyttävältä tuo perhoskokemus. Mutta kyllä tuollaisia asioita voi sattua, kun ei aina voi olla perehtynyt kaikkeen etukäteen, ja tulee tehtyä asioita myös suunnittelematta. Hienoa, että asioita tuo julki ja varoittaa muita.
Niillä on erkoiset kengät jaloissa. Niihinkin tuli jotain muutoksia silloin aikanaan kun se yksi hevonen kuoli keskellä työpäiväänsä. En ymmärrä noita asiakkaita, itse en halua noihin valjakoihin vaikka tilanne olisi mikä. Puolassa ei eläinten kohtelu ole ihan samaa luokkaa muutoinkaan mitä täällä Suomessa.
Hevoskärryjä minäkään en ymmärrä. Niiden paikka on museossa eikä sellaiselle eläinrääkkäykselle ole enää tarvetta.
Harmi, että Krakovassa perhosnäyttely oli järjestetty niin huonosti. Oltiin joskus Tallinnassa samanlaisessa. Ihmismäärä sisällä oli tarkoin rajoitettu, joten jouduttiin jopa jonottamaan hetken. Perhoset olivat varsin hyvinvoivia ja jokaista kävijä ensi alkuun opastettiin niiden käsittelyyn. Näille perhosille oli toki tarjolla kukkiakin, mutta ne tykkäsi enemmän appelsiineista. Perhosia tosiaan kuoriutuu ja kupsahtelee jatkuvasti, joten pääsimme näkemään kaikissa elinkaaren kohdissa olevia perhosia, koteloista raatoihin.
Joo, alettiin epäillä mitä nähdään kun käveltiin rappuja ylös vanhan rakennuksen yhteen huoneeseen. Mutta tuolla yrityksellä on kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja, joissa ei ole kyseessä eläimiä. Itse tosin, en halua tukea koko yritystä noiden perhosten takia.
Miusta on hyvä, että kirjoitit tästä matkailun eettisestä puolesta. Harva tuo eettisyyttä esille reissukuvissaan ja videoissaan, vaikka aihe on todella tärkeä ja näistä epäeettisistä kohteista olisi hyvä saada tietoa jo etukäteen. Hevosten olot kuulostavat kurjalta ja perhosten olot vaikuttavat kamalalta, kun tietää miten Suomessa perhospuutarhoja hoidetaan ja pidetään. 😔
Oli pakko, vaikka itse joutuisin paskamyrskyyn kun olin siellä. En vain osannut tajuta mikä paikka se oli ja miten siellä kohdellaan näytä perhosia.
Minulta lentäisi varmaan laatta, jos perhosen kokoinen ötö laskeutuisi iholleni. Amazonian reissun jälkeen iski ötökammo. Siellä oli taivaansiipiä, mitä sitten myytiin kuolleina Machu Picchu Villagen torilla. Ehkäpä tulli kerää ne pois ja ne palaavat sitten takaisin sinne torille. Se on väärin, minusta. Taivaansiivet ovat näyttäviä sellaisena kuin ne ovat, luonnossa. Ötökammosta ajattelin, että taitaapa Tampesterissakin olla paikka, missä ötöjä saa ottaa pelkokerroin-tyylisesti indianajonesmaisia määriä iholle. Miten sellainen altistuminen parantaa kammoa.
Itsekkään en ötököistä niin välitä. Puolassa on myös aika mielenkiintoinen hämähäkkikanta ja nuo valtavat mustat hämähäkit olivat kaikkialla. Olikin aika fiilis, kun kova ukkonen iski ja juuri nuo isokokoiset mustat hämähäkit kokoontuivat hotellin ikkunan eteen odottamaan ukkosen päättymistä. Niitä oli monta.
Minua säälittää myös hevoset, aasit, norsut, kamelit ym. eläimet, joilla kärrätään turisteja ympäri kaupunkia tai pyydetään ratsastamaan. Olen joskus itsekin siihen haksahtanut, silloin kun asiasta ei vielä puhuttu eikä oma ymmärrys riittänyt, ettei se eläinparoille ole mukavaa. Tuo perhospaikka on ihan kamala, hyvä kun varoitit!
Totta. Itse en mene mihinkään tuollaisiin mukaan, vaikka nyt pettikin arviontikyky. Se harmittaa tosi paljon, siksi on pakko kirjoittaa tästä, ettei kukaan muu haksahda tähän samaan.
Mun sydän hajoaa aina näistä eläinparoista, joista turistit repii kaiken ”ilon” irti, oli ne sitten hevosia, norsuja, kameleita – tai mitä ikinä.
En ihan oikeasti ymmärrä, miten sokeita tai välinpitämättömiä ihmiset on, kun esimerkiksi kiipeävät kärryihin, joita vetää ontuva ja/tai selkeästi aliravittu hevonen.
Argh. Tämä on todellakin aihe, joka menee tunteisiin!!
Joo, se menee tunteisiin. Ja se saa mennäkin, tällaista toimintaa ei pitäisi tukea ollenkaan.
Hyvä kun kirjoitit asiasta varoittavana esimerkkinä, tärkeä tuoda näitä esille! Kuulostaa todella kauhealta, ja en vain voi ymmärtää ihmisiä, jotka näissä paikoissa repivät tai kiusaavat eläimiä, tai vanhempia jotka eivät vahdi lapsiaan. Eläinkohteissa pitäisi luultavasti olla enemmän valvontaa, sillä ihmiset eivät koskaan tunnu kunnioittavan eläimiä tarpeeksi.
Saisi olla ja tosiaan muutoinkin järkevämmin rakennettuja juttuja. Tämä oli tosiaan vanhan rakennuksen yksi huone. Tosiaan kuvittelin, että on joku iso kasvihuoneen tyyppinen juttu, jossa on erilajin perhosia lentelemässä. Elin omassa unessa.
Itse poden huonoa omaatuntoa, kun en voi olla varma, miten viime keväänä Lombokilla käyttämäni hevoskärrykuljetuksen hevosta oli pidetty. Päällisin puolin hevonen näytti hyväkuntoiselta eikä ollut aliravitun tai huonosti pidetyn näköinen, mutta kun en hevosten kanssa ole ollut tekemisissä, jää aina pieni epäilys.
Se on kyllä, kun ei voi koskaan tietää.
Jos nyt vaikka eläimiä ei pääsääntöisesti kovin pitkälle tapaisikaan ”inhimillistää”, niin kyllä ne eläinaktiviteetit, joissa on ihan selvä, että eivät ne eläimet ihan vapaaehtoisesti hommaan osallistu, kannattaa jättää väliin.
Hevosista en ole ihan varma silloin jos niitä pidetään hyvin, mutta pakkotyö on tosiaan eri juttu.
MOnet hevosista kyllä nauttii tuosta hommasta, mutta itselläni on se, että niitä pitää sitten kuitenkin hoitaa hyvin ja antaa taukoja ja jos koko päivänkin tuolla kulkee ja seisoo, niin annetaan ruokaa ja juomaa.