Älä osta mitään -haaste – Helmikuun raportti
Tämä kuukausi meni läskiksi monessa kohtaa. Kevääksi on pitänyt ja pitää hankkia kaikenlaista, varsinkin nuorimmaiselle pojalle. Tosin pojan tarpeet eivät kuulu tähän haasteeseen ollenkaan, eikä myöskään koirien. Mutta omat ostokset ovatkin sitten paisuneet yli vaikka hankinnat on tehty kirppareilta, niin siitä huolimatta tarpeen joukossa on myös sellaista, joita olisi voinut harkita ennen ostoskoriin laittoa. Kuukausi on ollut hyvin haasteellinen monin tavoin, kuten tiedätte ja moni ilo on tullut kirjoista ja lehdistä, toki myös vaatteista mutta enemmän juurikin noista kirjoista ja lehdistä. Niistä kun saa ison annoksen inspiraatiota ja tulee tehtyä vaikka mitä kivaa. Samalla myös minulla on projektina opetella kunnolla kirjonnan salat ja nyt tällä hetkellä opettelen kovasti ymmärtämään tikkejä ja niksejä. Siksi tulee hankittua muiden käsityökirjojen lomassa myös kirjontaan liittyviä kirjoja. Vielä kun tietäisi mistä saa noita ihania malleja, minä kun en osaa piirtää ollenkaan…
Tavallaan harmittaa todella paljon se, miten läskiksi tämä koko homma meni tässä kuussa, mutta tavallaan taas, ei harmita yhtään kun sain juuri niitä juttuja, joita olen paljon etsinyt ja suunnitellut hankkivani. Osa on hankittu sen vuoksi, että ne ovat todella tuottaneet mielihyvää, tämä kuukausi on ollut hyvin raskas ja vaikea meille koko perheelle. Minun sairauden tuomat ongelmat, ovat olleet arkena hyvin mukana, nuorimman astmahommat ovat olleet pinnalla, vanhempi poika mursi jälleen kätensä ja miehellä on myös käsi paketissa. Joten toki ne kirpparit ovat tuoneet monessa asiassa meille mielihyvää. Onneksi tässä on koko vuosi aikaa pyrkiä siihen, ettei osta yhtään mitään…Jotenkin näiden kahden kuukauden yrittämisen jälkeen, homma tuntuu vähän sille, ettei toivoa ole meikäläisellä maaliskuussakaan.
MIeheni halusi piristää minua, kun olen ollut aika alamaissa ja osti minulle tällaiset aivan ihanat sandaalit kesäksi Kierrätyskeskuksesta. Nihtisilta on ollut meillä ahkerassa käytössä, vaikka olenkin nyt myös hakeutunut muihin kivijalka kirpputoreille. Olen halunnut tutustua Helsingin kirpputori tarjontaa hiukan laajemmin. Onhan minulla ennenkin ollut tätä puolta mutta työt ja laiskuus on vienyt aina minut samaan tuttuun paikkaan. Nihtisilta on myös aina työmatkan päässä, niin siinä on mukava välillä poiketa.
Jättipaita ja hirmuiset liskot
Kun tuossa valittelin muutama postaus sitten sitä, että pitääkö blogissa aina olla jotakin uutta, niin pääni alkoi heti raksuttamaan. Raksutti niin paljon, että alkoi sattua. Mutta tuloksena syntyi ensimmäinen tämän sortin postaus, jossa on sama vaate mutta muutama erilainen tapa yhdistää se muihin vaatteisiin. Koko viime viikon loma meni niin, että pukeuduin mahdollisimman rennosti ja löysiin vaatteisiin. Lomalla kun ei muuta tehty, kuin juostiin lääkäreissä ja tutkimuksissa, oli parasta pukea päälleen rentoa ja mukavaa. Sunnuntaina tosin haluttiin piristää koko porukkaa ja lähdettiin moikkaamaan Heurekaan saapuneita suuria dinosauruksia.
Koska itse tunsin olevani yhtä suuri ja vanha kuin dinot, raahauduin hitaasti mutta varmasti eteen päin ja nautin poikien kanssa päivästä koko rahan edestä. Heurekassa kyllä päivä kuluu huomaamatta kun kokeiltavaa ja nähtävää on paljon. Tällä kertaa dinot ja elokuvat veivät eniten aikaa meiltä mutta ehdittiin hyvin osallistua myös aivot narikkaan näyttelyyn sekä tuttuihin jttuihin myös. Heureka on kyllä sellainen paikka missä kannattaa käydä ainakin kerran elämässään. Siellä oppii väkisinkin ihan vahingossa erilaisia asioita. Vanhemman pojan kanssa mietittiin pitkään kodin energia syöppöjä yhden tuntemattoman aikuisen kanssa. Lopputulos oli yllättävä, ja koko testi oli todella vaikea kun kuvitelmat eivät kohdanneet ihan todellisuuden kanssa.
Itse pidin dinonäyttelystä paljon. Oli liikettä ja ääntä sekä myrsky, tietoa oli paljon ja oli kiva käydä katsomassa yhtä dinoa, joka oli mukana vuoden -93 Jurassic Park elokuvassa. Näyttely oli pieni mutta mielenkiintoinen. Kaikkein suurimmat dinot oli näytillä ja suuria ne olikin. Vanhempi poika tosin oli pettynyt, kun eivät hänen mielestään nyt niin suuria olleet loppujen lopuksi. Helppo se on sanoa kun eivät olleet oikeita otuksia.
Palataan jättipaitaani… Olen ostanut paidan joskus 2007 ihan uutena H&M:stä. Se oli sitä aikaa kun ostin lähes tulkoon kaikki uutena, keräsin silti samalla kankaita ja lankoja nurkkiin homehtumaan. Shoppailuholistiksi minua hyvin sai kutsua. Paita on kiertänyt myös tytölläni ja palautunut minulle uudelleen. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan ja kuuluu lempparipaitoihini. Minulla ei ole aikomuksia laittaa tätä paitaa kiertoon koskaan, vaan tarkoituksenani on käyttää tämä itse ihan loppuun. Vaikka en enää shoppaile uusia lumppuja, niin tarkoituksenani ei ole tyhjentää kaappiani kierrätykseen, vaan käyttää vaatteeni itse loppuun. Tässä paidassa erikoista on se, että se on säilynyt hyvänä näin pitkään, vaikka sitä on käytetty ja paljon. Talvisin paita on lähes koko ajan käytössä.
Tämän tyyppisiä juttuja alkaa aina silloin tällöin tulemaan tänne blogiini. En tosin mieti silloin sitä onko vaate kirpparilta tai itse tehty, vaan valitsen oman mielen mukaan sellaisen, josta on kuvia vähintään kolme kappaletta. Jossain vaiheessa voisi kokeilla myös niin, että yksi vaate puetaan monella tavalla viikon aikana, eli yksi vaate, seitsemän asua. Se olisi mielenkiintoista ja haasteellista monin tavoin ja joutuisi poistumaan useasti siltä omalta mukavuusalueelta. Voisi löytää kyllä monta erilaista kivaa asukokonaisuutta. Mutta luulen, että se on sitten helpompi tehdä silloin kun ei ole muuta ajateltavaa, kuten työt.
Tässä ekassa versiossa ei ole muuttunut juuri muu kuin leggareiden ulkonäkö sekä kengät. Paita on niin pitkä, että menee minulla myös mekkona, paksut sukkikset vain jalkaan. Kuitenkin jotenkin tästä huolimatta tykkään pukea erilaisia leggareita tämän paidan kanssa. Olo on ihanan rento, mistään ei kiristä eikä purista. Näin lääkepöhötys saa rauhassa pöhistä ja oma olo on mukava.
Käykää klikkailemassa tarkempia kuvia noista ihanista tekeleistä. Inspiraatiota omiin tuunailuihin ja puuhiin. Minulle on tärkeää, että päälläni on myös aina jotakin itse tehtyä, vaikka aina se ei ole näin mutta lähes aina. Jos päälläni on kaikki ostettuja, on se ihme ja kumma. Haluan, että oma kädenjälki näkyy pukeutumisessa. Olen monta vuotta ollut aivan villinä näihin ragbag tyyppisiin laukkuhin ja niitä on tullut tehtyä niin langan jämistä kuin trikoovaatteistakin.
Yksi vaatetoive minulla on, liittyy kenkiin. Toiveissa olisi saada sinapinkeltaiset korolliset ylipolven saapikkaat vielä joskus. Mutta se on sitten joskus kun sellaiset löydän. Nyt saa kelvata nämä lahjaksi saadut poposet.