Joskus on hyvä ettei tee mitään

Olen sitä mieltä, että joskus on hyvä, ettei tee mitään. On vain ja möllöttää. Se tekee hyvää, vaikka olen kova menemään ja jokainen vapaa hetki pitäisi käyttää seikkailuun, niin joskus on se tilanne, että on pakko pysähtyä ja keskittyä vain siihen olennaiseen, eli lepoon. Meidän kevät on ollut niin raju, että kaipasin nyt vain kotona lusmuilua, puikot kilisi erittäin kovaan tahtiin koko viikonlopun ja kohta on seuraava make nine -haasteen neule valmis.

Vaikka siellä kotona vain makaa ja haisee, on hyvä kuitenkin tehdä jokin pikkuruinen kävelyreissu vähän kauemmas kuin lähialueelle. Nyt on meinaan ollut aivan ihanat kelitkin, vaikka en mitenkään välitä tämän hetkisestä tilanteesta, talvesta nimittäin. Odotan kovasti kevättä, että saisi laittaa pihan taas kuntoon ja pääsisi viettämään piha-aikaa.

Joskus on hyvä, ettei tee mitään

Täytyy sanoa, että teki kyllä todella hyvää tuo makoilu ja tekemättömyys, tai noh jos totta puhutaan, niin onhan tuo neulominenkin tekemistä, mutta se ei ole sitä seikkailun huminassa olemista. Toki muistelen menneitä ja sitä, mitä kaikkea pääsi tekemään silloin kun ei ollut koronaa. Saammeko sitä aikaa enää koskaan takaisin? Mitä veikkaatte?

Itse toivon, että ihmiset tajuaisivat, että tällä menolla emme pääse elämään normaalisti enää koskaan. Yhteen hiileen on puhallettava, jos meinataan päästä normaaliin elämään. Olisi myös hyvä turvata yritysten tulevaisuus ja turvata myös työntekijöiden terveys niin, että tuolla kentällä olevat eri alojen ammattilaiset saisivat rokotteen mahdollisimman pian. Me kun ollaan niitä, jotka sitten levittää virusta herkästi. Tai tätä mieltä itse olen.

Hypättiimpä me nyt aiheesta ihan toisaalle, tarkoitushan nyt on tässä artikkelissa vain se, että kunhan höpistään mitä mieleen juolahtaa. Mutta sen verran koronasta vielä, että huomenna meillä on hääpäivä, jonka me joudumme siirtämään, ei pelkästään koronan takia, vaan myös tuon meidän Söpön takia. Tyttö kun on toipilas nyt. Hännän tilanne on siis edennyt kovaa vauhtia ja ollaan menossa kohti parempaa. Vielä on tekemistä ja varsinkin tuo alue, joka oli kuoliossa, on vielä auki. Hännän alapuolelle kasvaa jo hienosti karva. Voiton puolella siis ollaan, Söpö on reipastunut paljon ja alkaa olla oma itsensä. Vielä toki nukkuu todella paljon ja on minun pieni takiainen. Tänään annetaan enää vain kipulääke, antibiotit on nyt kaikki annettu. Olen niin onnellinen. Ehdimme kyllä viettämään hääpäivää toistekin!

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

VillaNanna SecondHand

Tämän ei pitänyt kestää

Hääpäivän voimavaate

Hän ja minä on me kaksi