Hae
VillaNanna

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää ja sitä meillä ei oikein tällä hetkellä tunnu olevan ollenkaan. Tuntuu myös sille, etten oikein nää perhettäni enkä kavereita enää ollenkaan, olen aina töissä ja katselen muiden lapsia, juttelen muiden lasten iseille ja äideille. Työ muokkaa meidän kaikkien elämää, se vähentää meidän kaikkien sosiaalisia kontakteja ja hups vaan, huomaat olevasi pihalla kuin lumiukko omassa elämässäsi.

Tämä vuosi on ollut todella erikoinen, enkä tarkoita vaan koronaa, vaikka sillä on iso merkitys kuitenkin tämän vuoden tapahtumiin. Niin paljon on mahtunut tähän pieneen aikaan, kohta on taas joulu ja uusi vuosi ja millainen on se tuleva vuosi? Onko se parempi kuin tämä vuosi on ollut? Itse haluan uskoa siihen. Uskon myös, että nyt saan myös aikaa enemmän perheelleni ja ystävilleni, kun työkuvioni ovat jälleen muuttuneet.

Ai, mitä on sitten tapahtunut?

Niin paljon on tapahtunut ja pelkäänkin, että nyt kun tilanne rauhoittuu, niin sitten käykin hullusti ja meneekin kaikki päälaelleen. En tokikaan halua tätä edes miettiä.

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Luulen, että kaikille on tärkeää se, että vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa. Tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, ulkoillaan ja puuhataan yhdessä. Meillä tämä ei ole niin yksinkertaista. Olemme eri aikaan töissä mieheni kanssa, näen nuorimmaiseni ohimennen aamulla ja illalla. Isompia en näe kuin harvoin. Olen niin tottunut siihen, että meillä on yhteisiä seikkailuja, yhteisiä matkoja ja yhteisiä juttuja. Minun työni on vähentänyt tätä roimasti ja se myös näkyy meidän arjessa. Lapsi kaipaa, mies kaipaa, kaikki kaipaa.

Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että ammatinvalintakysymys ja kaikkea ei voi saada, vai voiko? Meidän elämässä on tapahtunut nyt viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Olen vaihtanut työtilaa neljä kertaa. Kaksi kertaa minut pyydettiin tietyille tiloille ja kaksi kertaa olen hakenut tietyille tiloille. Nyt vaihdoin sellaiseen tilaan, jossa teen vain kädentaitoja. Vedän pajoja ja kerhoja eri ikäsille (9-18 vuotiaille) ja tämä tila on minun valtakuntani ja unelmien täyttymys. Tätä olen pitkään unelmoinut, että voin yhdistää nuorisotyön sekä pajatoiminnan ja tehdä kädentaitojen parissa töitä eläkeikään asti. Urani on siis päässyt sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut minulla tavoitteena.

Tämän vuoden aikana on myös esikoiseni vaihtanut työpaikkaa, vakipaikkaan, poikani alkoi vuosi sitten seurustella ja nyt tänä syksynä muutti tytön perässä toiselle paikkakunnalle. Näin kaksi lapsistani asuu nyt kaukana kotoa. Se on ollut raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua. Mutta keskimmäisen muutto oli iso askel meille kaikille ja nuorimmaisen on vaikea sopeutua. Mutta nyt uusien työtuulien tullessa, minulla onkin myös enemmän aikaa olla perheeni kanssa ja näin tukea myös tätä nuorintani, joka palvoo isoveljeään.

Millä keinoin koitamme lähentyä perheenä jälleen?

Nyt minulla on pääsääntöisesti viikonloput vapaat ja ihan ensin otan meidän vanhan tavan takaisin ja se on yhdessä ruoan valmistus sekä yhdessä syöminen. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella taas yhteisiä ihania retkiä eri paikkoihin. Olen niin ansainnut tämän ja nyt onkin katse jo kohti kesälomaa, jota minulla ei viime kesänä ollut kuin viisi päivää. Uskon myös, että nyt ehdin taas ommella ja keskittyä muihinkin hommiin kuin työhöni. Ihminen tarvitsee muutakin kuin oravanpyörän.

Nautinnollista pikkulauantaita!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Kaunis Nuuksio

Aurinkoinen lauantai

Huipulla tuulee

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *