Hae
VillaNanna

Tarina kuvan takana

Tarina kuvan takana

Tarina kuvan takana

Tarina kuvan takana on aina kiinnostava matka menneeseen. Minun kuvani on otettu joskus vuonna 1995 tai 1996, ihan tarkkaan en nyt muista, eikä kuvassa edes ole päivämäärää, vaikka tekstiä onkin. Julkaisin kuvan jokin aika sitten Instagramissa ja muualla somessa, heti alkoi tulla toiveita, että kertoisin mitä tässä on oikeasti tapahtunut. Kun en kerran kertonut sitä, että mitä kuvassa oikeasti on tehty, miksi kuvassa on banaaneja. Kaikenlaisia ideoita kyllä tuli mitä on voinut tapahtua.

Minulla on ollut aikanaan sellainen tapa, että olen hävittänyt ison määrän kuvia mutta en näköjään kaikkea. Tämä oli ison kuva pinon välissä kun etsin vanhoja sambakuviani, joita ehkä saattaa vielä olla jossain tallessa. Olen nuoruudessa ollut aika yllytyshullu tyyppi ja kaikenlaista on sen vuoksi sattunut.

Ja mitä silloin tapahtui?

Tapahtumapaikkana on ollut Turussa oleva Club Marilyn ja chippendales ilta. Kolme komeaa miestä esiintymässä ja kilpailu, jonka kuvan pimatsu voitti. Kun pojat olivat saaneet keikkansa päätökseen, heillä oli vielä kisa, johon sai osallistua kolme naista. Tietenkin minä olin yksi niistä osallitujista, jotka napattiin lavalle. Minun parini oli tuo kundi, joka pitää lantiostani kiinni. Parien oli tarkoitus tanssia hitaita banaani suussa…Ja banaaniin ei saanut jäädä mitään jälkeä tanssin aikana. Eli näin yksinkertaisesta asiasta oli kyse, ei mitään ihmeellistä. Banaanitanssi.

Täytyy myöntää, että olisi pitänyt säilyttää kuvat, joita aikanaan olen tuhonnut. Olisi paljon hauskoja hetkiä kerrottavana. Mutta tällaista se on kun ei halua kenenkään tietävän mitä on tullut nuorena tehtyä. Minä, äidin kiltti pikku tyttö…Kuvan aikana opiskelin viimeistä vuotta vaatetusalaa, tai olin juuri valmistunut. Olin pienen tytön äiti, yh. Elin vaatimattomassa kaksiossa lapseni kanssa ja mietin mitä elämältä haluan. Olen aina ollut aika taivaanrannan maalari. Etsin itseäni, tosin löysin itseni vasta vuosikymmeniä myöhemmin kun sairastuin. Elämä vaati veronsa.

Olenko katunut elämääni kun tuhosin kuviani?

En. En ole koskaan suostunut katumaan elämääni, mutta en halunnut myöskään roskaa kaappeihini silloin kun suoritin tällaisen toimenpiteen. Kuvat kertoo monta tarinaa ja jokaisesta kuvasta voi jokainen myös tehdä omat tarinansa, kuvista voi aina kehitellä vaikka mitä kun niitä katsoo, niin tästäkin kuvasta tehtiin vaikka mitä päätelmiä. Samaa tehdään ny1kyäänkin, kun tehdään erilaisia olettamuksia vaikka meistä bloggaajista. Tästä olen aikanaan kirjoittanutkin. Olettamuksia, joita jokainen on minusta tehnyt pelkkien kirjoitusten ja varsinkin kuvien perusteella. Vaikka teemme olettamuksia muista, niin pitää muistaa, että ne eivät välttämättä pidä paikkansa, vaan totuus voi olla aivan toinen.

Puhutaan hyvää seläntakana!

-Melissa-

10 kommenttia

  1. Diiskuneiti kirjoitti:

    Ihana tarina ja tästä sai hyvät naurut: banaanitanssi 😀

  2. Pirkko / Meriharakka kirjoitti:

    Itse olen eniten katunut sitä, että joskus heitin roskiin alkuvuosien kirjeenvaihtoa pitkäaikaisen kirjeenvaihtoystäväni kanssa. Asia kävi taas kerran mielessä hänen menehdyttyä melko äskettäin.

    • villananna kirjoitti:

      Voi ei :/ Uskon, että tuo harmittaa. Välillä on vähän, että pakko hävittää asioita mutta sitten kuitenkin olisi hyvä säilyttää…

  3. Jael kirjoitti:

    No nyt selvisi tarina tuon kuvan takana;D Olet tuossa ihan nukkemaisen nätti, ja nätti olet kyllä vieläkin. Hauska tarina kuvan takana:)

    • villananna kirjoitti:

      Mä olen joskus ollut tosi pikkuinen ja nättikin. nukkena monet pitikin.

  4. tuulanneli kirjoitti:

    Hei, kiitos tästä ihanasta tarinasta. Itse olen katunut sitä, että olen poistanut facen alkutaipaleelta paljon kuvia pois, kun yhdessä vaiheessa kyllästyin facebookiin.

    • villananna kirjoitti:

      En oikein tiedä mistä kumpuaa tämä halu aina hävittää kuvia. Ne ovat kuitenkin osa meidän elämää…

  5. Heiblondi kirjoitti:

    Onpas kiva idea tämä postaus! Ja hauska tarina! Onneksi et ole kaikkia kuvia hävittänyt, niin löydösten myötä voit jotain vanhoja muistella 🙂

    • villananna kirjoitti:

      Onneksi en ole ihan kaikkea tuhonnut. Se on tosi hyvä juttu. Harmittaa tosin paljon se, että niitä kuvia on tullut laitettua pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *