Mummocorea vanhasta ompelupaketista
0
Mummocorea vanhasta ompelupaketista – voiko vuosikymmeniä vanhasta ompelupaketista syntyä vaate, joka näyttää yhtä aikaa ajankohtaiselta, persoonalliselta ja trendikkäältä? Minun tapauksessani vastaus on kyllä. Tämä itse tehty mekko on paljon enemmän kuin vain vaate, se on pala suomalaista ompeluhistoriaa, kierrätystä ja tämän hetken mummocore-trendiä samassa paketissa.
Mummocorea vanhasta ompelupaketista
Kun puhutaan vastuullisesta muodista, ajatukset kääntyvät usein second hand -löytöihin tai vanhojen vaatteiden tuunaamiseen. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut materiaalien pelastaminen ja niiden muuttaminen käyttökelpoisiksi vaatteiksi. Tämä kuvissa näkyvä mekko on siitä hyvä esimerkki.
Löysin muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta jotain, mitä harva nuorempi ompelija on koskaan nähnyt: vanhan ompelupaketin. Kyseessä ei ollut pelkkä kaavalehti tai kangaspala, vaan kokonainen paketti, jossa oli valmiiksi leikattu vaate, ompeluohjeet sekä tarvittavat liimakankaat.
1980–1990-luvuilla tällaisia myytiin melko yleisesti. Ajatus oli yksinkertainen: kaikki vaikeimmat työvaiheet oli tehty valmiiksi, ja ompelija sai keskittyä kokoamiseen. Paketti oli kuin oman aikansa IKEA-huonekalu, mutta vaatteena. Kun näin tämän paketin materiaalitukussa, tiesin heti, että se ansaitsi uuden elämän.
Itse tehty mekko kertoo tarinan menneestä ja nykyisestä
Nykyään puhutaan paljon pikamuodista, jatkuvasti vaihtuvista trendeistä ja vaatteiden lyhyestä käyttöiästä. Siksi tuntuu lähes kapinalliselta käyttää vaatetta, jonka tarina on alkanut vuosikymmeniä sitten. Mekon kangas on hillitty ja klassinen. Sen pieni ruutukuosi, väljä istuvuus ja pitkähkö helma eivät ehkä ensimmäisenä huuda uusinta muotia. Juuri siinä piilee kuitenkin tämän vaatteen viehätys.
Moni voisi kutsua tyyliä jopa mummomaiseksi. Minä kutsun sitä mummocoreksi.
Mummocore on yksi niistä ilmiöistä, joissa aiemmin vanhanaikaisina pidetyt asiat muuttuvat jälleen kiinnostaviksi. Mukavat vaatteet, luonnonmateriaalit, käsityöt, perinteiset kuosit ja käytännöllisyys eivät enää ole merkki siitä, ettei muodista välitä. Päinvastoin. Mummocore kertoo siitä, että pukeutumisessa arvostetaan persoonallisuutta enemmän kuin trendejä.
Ehkä juuri siksi olen alkanut pitää itseäni pienellä pilkkeellä silmäkulmassa mummokapinallisena. En halua pukeutua niin kuin algoritmit käskevät. En myöskään halua ostaa jatkuvasti uutta. Sen sijaan haluan käyttää vaatteita, joilla on historia, tarina ja merkitys. Tämä itse tehty mekko täyttää kaikki kolme ehtoa.
Mummocore ja vastuullinen muoti sopivat täydellisesti yhteen
Viime vuosina olen huomannut, että monet nuoret ovat löytäneet uudelleen samoja asioita, joita käsityöharrastajat ja kierrättäjät ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
- Korjataan vanhaa.
- Ommellaan itse.
- Käytetään sitä, mitä jo on olemassa.
- Etsitään persoonallisia vaatteita ketjuliikkeiden sijaan.
Mummocore ei siis ole pelkkä pukeutumistyyli. Se on myös ajattelutapa. Siinä arvostetaan hitautta, käsityötä ja kestävyyttä. Juuri siksi tämä itse tehty mekko tuntuu niin omalta. Se ei ole täydellinen. Se ei seuraa tämän kesän trendivärejä. Se ei ole tullut verkkokaupasta kahdessa päivässä.
Sen sijaan se on löytynyt materiaalitukusta, odottanut vuosia oikeaa hetkeä ja päätynyt lopulta käyttöön tavalla, jota sen alkuperäinen valmistaja tuskin osasi kuvitella.
Kun puen tämän mekon ylleni, en näe vain vaatetta. Näen palan suomalaista ompeluhistoriaa. Näen kierrätyksen mahdollisuudet. Näen käsityön arvon. Ja ehkä näen myös sen mummokapinallisen, joka uskoo edelleen siihen, että paras vaate ei välttämättä ole uusi. Joskus paras vaate on sellainen, joka on odottanut vuosikymmeniä päästäkseen vihdoin käyttöön.
Mitä mieltä sinä olet mummocoresta? Onko se trendi vai elämäntapa?
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää ideoita mummocoreen:
Pitkät mekot eivät tee mummoksi
Joskus tuntuu, että naisten pukeutumisessa on vain kaksi hyväksyttyä vaihtoehtoa: joko pitää näyttää mahdollisimman nuorelta tai sitten joutuu “mummomainen”-lokeroon. Pitkät mekot, mukavat kengät, kerrospukeutuminen ja väljyys nostetaan jatkuvasti listoille asioista, joita pitäisi välttää. Siksi halusin kirjoittaa tästä ilmiöstä. Pitkät mekot eivät tee mummoksi, eikä persoonallinen tyyli vanhene vain siksi, että joku lifestylemedia niin väittää. Minun eilinen asuni oli UFFilta löytynyt valkoinen paita ja Fidasta hankittu täyspitkä pinkki mekko. Juuri sellainen yhdistelmä, jossa tunnen oloni eniten omaksi itsekseni.
Pitkät mekot eivät tee mummoksi
Törmäsin artikkeliin, jossa listattiin peräti 25 pukeutumisvirhettä, jotka saavat näyttämään “mummomaiselta”. Jo sana itsessään särähtää korvaan. Miksi naisen suurin pelko pitäisi olla se, että hän näyttää ikäiseltään? Tai vielä pahempaa: mukavalta, rennolta ja itsevarmalta?
Artikkelissa toistuivat tutut varoitukset. Liian pitkät mekot. Liian väljät vaatteet. Käytännölliset kengät. Kerrospukeutuminen. Klassisuus. Mukavuus. Kaikki ne asiat, joista monet oikeasti rakentavat oman tyylinsä.
Minä seisoin samaan aikaan täyspitkässä pinkissä mekossani, Crocseissa ja UFFilta löydetyssä valkoisessa paidassa, enkä kokenut näyttäväni “mummolta”. Koin näyttäväni ihmiseltä, joka pukeutuu omaksi ilokseen. Ja ehkä juuri se tässä häiritseekin.
“Nuorekkuus” on loputon projekti
Naisten pukeutumista ohjataan yllättävän paljon ajatuksella siitä, miltä pitäisi näyttää muiden silmissä. Ei liian vanha. Ei liian nuori. Ei liian näkyvä. Ei liian peittävä. Ei liian kiinnostunut muodista, mutta ei myöskään liian välinpitämätön. Silti kaikkein kiinnostavimmat tyylit syntyvät yleensä ihmisille, jotka lakkaavat kyselemästä lupaa.
Olen aina rakastanut pitkiä mekkoja. Käyttänyt niitä lyhyiden rinnalla vuosikausia, riippumatta siitä, ovatko ne juuri sillä hetkellä muodissa vai eivät. Pitkä mekko ei ole minulle “vanhemman naisen vaate”, vaan vaate, jossa viihdyn. Sellainen, jossa voi liikkua, istua rantakalliolla, kävellä kaupungissa ja tuntea olonsa samaan aikaan sekä näyttäväksi että mukavaksi.
On myös kiinnostavaa, miten “mummomaiseksi” leimataan usein juuri sellainen pukeutuminen, joka ei korosta vartaloa mahdollisimman seksikkäällä tavalla. Heti kun siluetti muuttuu rennommaksi tai käytännöllisemmäksi, alkaa varoittelu.
Mutta miksi?
Miksi naisella pitäisi olla jatkuva velvollisuus näyttää mahdollisimman nuorekkaalta ja trendikkäältä? Miksi pitkä mekko muuttuu ongelmaksi vasta tietyn iän tai tietyn vartalon kohdalla? Todellisuudessa pitkät mekot eivät ole katoamassa mihinkään. Päinvastoin. Boheemi estetiikka, vintagehenkisyys, luonnolliset materiaalit ja kerrospukeutuminen näkyvät jatkuvasti muodissa. Erona on vain se, kenelle niitä “saa” käyttää ilman arvostelua.
Nuorella influensserilla pitkä röyhelömekko on boho chic. Keski-ikäisellä naisella sama asu muuttuu joidenkin silmissä “mummomaiseksi”. Kyse ei siis oikeasti ole vaatteesta. Kyse on siitä, kenellä ajatellaan olevan oikeus näkyä ilman, että yrittää näyttää ikuisesti kaksikymppiseltä.
Second hand -tyyli ei pyydä lupaa
Minä rakastan second hand -löytöjä juuri siksi, että niissä tyyli ei rakennu algoritmien ehdoilla. UFFin ja Fidan vaatteissa on jotain vapauttavaa. Niissä ei tarvitse pukeutua trendiraportin mukaan. Voi yhdistellä värejä, kerroksia, vanhaa ja uutta juuri niin kuin haluaa.
Ja ehkä juuri siksi tällaiset “vältä näitä jos et halua näyttää vanhalta” -artikkelit tuntuvat niin väsyttäviltä. Ne rakentuvat ajatukselle, että naisen ulkonäkö on jatkuva projekti, jossa tärkeintä on piilottaa ikä, peittää mukavuus ja silottaa persoonallisuus.
Minä en halua pukeutua niin. Haluan käyttää pitkiä mekkoja myös siksi, että ne tekevät minut iloiseksi. Haluan yhdistää niihin isoja korvakoruja, kirppislöytöjä, outoja värejä ja käytännöllisiä kenkiä. Haluan näyttää siltä, että olen elänyt, kokenut ja löytänyt oman tyylini, en siltä, että yrittäisin epätoivoisesti päästä takaisin johonkin vuoden 2009 nuoruusihanteeseen.
Ja ehkä kaikkein ironisinta on tämä: moni “nuorekkuutta” tavoitteleva tyyli vanhenee lopulta paljon nopeammin kuin persoonallinen pukeutuminen. Trendit vaihtuvat jatkuvasti. Oma tyyli jää. Siksi en aio lopettaa pitkiä mekkoja. En siksi, että ne olisivat täydellisiä kaikille, vaan siksi, että ne ovat täydellisiä minulle. Ja ehkä siinä onkin koko pukeutumisen tärkein asia, jota nämä listaukset eivät koskaan ymmärrä.
Vaate ei tee ihmisestä vanhaa. Mutta jatkuva pelko näyttää vääränlaiselta tekee tyylistä helposti varovaista, hajutonta ja unohtuvaa.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää samankaltaisia artikkeleita:
Meille on opetettu tyytymättömyys-Tyhjän vaatekaapin syndrooma