Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
0
Minun seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan mikään mitä suunnittelimme kesälomaksi ei toteutunut. Sää oli se kaikkein suurin syy sille, miksi jouduimme muokkaamaan lomaa toisenlaiseksi ja moni asia jäi tekemättä. Silti loma on ollut todella antoisa, vaikka tuntuu sille, että olen vain nukkunut ja syönyt.
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Lomani alkoi juhannuksen jälkeen heti, joten tavallaan lasken myös juhannuksen mukaan omaan lomaani, näin saan ”lomapäiviä” enemmän kuin sen seitsemän viikkoa. Se onkin se syy miksi jään lomalle heti juhannuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa tosiaan valehtelematta meni siihen, että vain nukuin, ompelin ja söin. Kauhean lämmintä ei ollut ja vettäkin satoi niskaan koko ajan. Keskityin Söpöön ja lenkkeilin hänen kanssaan paljon. Pitkiä lenkkejä ja oleskelua. Se teki tosi hyvää.
Tekstiiliarkeologia alkaa
Tuon kahden viikon aikana aloin siivota myös räjähdystilassa olevaa työhuonettani, tosin se on edelleen todella sekainen ja siivottavaa on ja paljon. Mutta tärkeintä oli aloittaa edes ja saada isoin osa kaappiin ja samalla aloittaa projekti, josta olen erityisen innoissani, nimittäin tekstiiliarkeologia. Sen tiimoilta olen saanut vaikka ja mitä aikaan.
Söpö pelkää mökkiä
Söpö rakastaa olla mökillä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Mutta kesällä ei. Söpöä ei saa ulos millään ja siihen syy on villieläinten hajut sekä punkit. Joten meidän mökkeily meni siihen, että minä olin Söpön kanssa kotona ja mies lähti mökkihommiin. Kaksi kertaa olin mukana, ekana kertana kaksi yötä ja toisena vain päivän, joka meni kovassa stressissä, kun Söpö vain itki.
Ruoholahdesta vesibussi Suomenlinnaan
Tämän kesän aikana on kokeilu Ruoholahdesta meriteitse Suomenlinnaan ja pakko sitä oli testata. Sää oli kolea mutta reitti oli hieno. Toivon todella, että tuo reitti säilyisi, meinaan on se hienoa päästä täältä meiltä suoraan Suomenlinnaan vesibussin kanssa. Saarille oli tänä kesänä tarkoitus retkeillä enemmänkin, mutta lopulta kävimme vain Suomenlinnassa.
Esikoinen kävi nopealla vierailulla
Esikoinen tuli kumppaninsa kanssa loppu kuusta nopealle vierailulle. Olimme hotellina kun kävivät katsomassa Lenny Kravitzia. Käytiin koko porukka ensin Farossa syömässä ja sen jälkeen Kirrettiin meidän asuinaluetta vähän enemmänkin. Oli kivaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Kesän kohokohta Krakova
Tänä kesänä oli suunnitelmissa Yyteri ja sinne ihan autolla. Autoa ei saatu ajoissa siihen kuntoon, että siinä olisi voinut nukkua ja oleskella, joten vaihdoimme mökkiin. Lopulta mökkejäkään ei saatu ja mietimme telttaa. meidän teltta on aika pieni. Pitäisi olla kahdenhengen mutta ei sinne kaksi mahdu, joten luovuimme koko hommasta ja ostimme lentoliput Krakovaan.
Krakovan reissu oli tällä kertaa puhtaasti ostos -ja lepäilyreissu ilman turistikohteita. Uimista ja paljon kävelyä. Reissu menikin todella nopeasti ohi. Mielelläni olisin voinut viettää Krakovassa pidempäänkin, mutta onneksi edes sen verran, että jäi hyvät fiilikset. Lämpöäkin siellä oli 30 astetta, vaikka yhtenä päivänä tulikin vettä niskaan kohisten. Vain hetken.
Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Tänä kesänä suunnitelmat eivät menneen niin kuin piti, mulla ei esimerkiksi ole sitä polkupyörääkään. Pojan pyrää ei voi korjata, se on aivan rikki ja uutta en ole saanut aikaan ostaa. Joten pyöräretket ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Road tripit myös, koska autoa ei saatu laitettua tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta tärkeintä on se, että sain levättyä kunnolla ja ommeltua. On ollut kiva nähdä miten innoissani olen ollut tuosta tekstiiliarkeologia -projektista ja miten paljon olen tähän mennessä saanut materiaaleja ”tuhottua”.
Arki alkaa ensi viikolla ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin. Nimittäin pääsette seuraamaan meidän vyön kiristystä. Meillä on iso matkasuunnitelma tiedossa ja sitä ennen on säästettävä, että suunnitelma toteutuu ja minä en ole mikään säästelijäs ihminen, joten saa nähdä mitä siitä hommasta oikein tulee. Tarkoittaa siis sitä, että second hand -shoppailut jäävät. Ompelut ja neulomiset tietenkin kuuluu arkeen, koska materiaalia on paljon kaapeissa.
Joten mielenkiinnolla jään itse odottamaan mitä kaikkea saan aikaan ja miten reagoin siihen, ettei kirppareille tule mentyä. En kuitenkaan kiellä itseltäni sitä, koska silloin homma epäonnistuu. Ihanaa kun olitte tämän kesän meidän mukana. Ensi viikosta lähtien blogi alkaa vähitellen palamaan normaaliin rytmiinsä, eli päivittyy kolme kertaa viikossa. Mutta siis vähitellen siirryn siihen rytmiin.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Millaisia fiiliksiä kesäloman päättyminen on tuonut muina vuosina:
Älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa
Joskus kaikkein ihanimmat ideat eivät synny uusista lankakeristä vaan niistä pienistä pätkistä, jotka odottavat korissa seuraavaa mahdollisuuttaan. Tällä kertaa älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa! Katso, mitä syntyi viimeisistä chenillelangan pätkistä! sai alkunsa täysin sattumalta. Halusin antaa pehmeille chenillelangan jämille vielä yhden mahdollisuuden, ja lopputulos sai minut hymyilemään joka kerta, kun vedän kuulokkeet päähäni.
Älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa – katso, mitä syntyi viimeisistä chenillelangan pätkistä!
Jokainen käsitöitä tekevä tietää sen tunteen. Projekti valmistuu, mutta lankakorin pohjalle jää muutama kerä ja kasa eripituisia langanpätkiä. Liian vähän uuteen laukkuun, mutta aivan liian paljon roskiin.
Minulla chenillelangan jämät ovat odottaneet rauhassa omaa vuoroaan. En ole koskaan osannut heittää kauniita lankoja pois, sillä jokaisella niistä tuntuu olevan vielä yksi tarina kerrottavanaan. Tällä kertaa ne päätyivät aivan odottamattomaan paikkaan, kuulokkeiden ympärille.
Nyt tavalliset kuulokkeet näyttävät siltä kuin ne olisivat hypänneet satukirjan sivuilta. Pehmeä chenillelanka tekee niistä lähes pilven tuntuiset, ja kukat viimeistelevät ilmeen niin suloiseksi, että niitä tekee mieli pitää päässä, vaikka musiikki ei edes soisi.
Langanjämillä on vielä monta elämää
Nämä chenillelangat eivät ole mitä tahansa lankoja. Ne ovat jääneet yli virkatuista laukustani, joiden tekeminen oli yksi viime vuoden suosikkiprojekteistani. Laukut valmistui juuri sellaisena kuin olin haaveillutkin, mutta kuten käsitöissä usein käy, lankaa jäi vielä jäljelle.
En kuitenkaan nähnyt niitä ylijäämänä. Näin niissä mahdollisuuksia.
Hittilaukut ovat olleet hitti kaikille, joille laukut tein, myös itselleni. Viime kesänä en muita laukkuja käyttänyt kuin chenillelaukkua. Ne seurasi minua kaikkialle: Jätkäsaaren rannasta aina Gubalowkan huipulle ja sieltä Krakovaan.
Koko vuoden olen pyöritellyt langanjämiä käsissäni ja miettinyt kuumeisesti mitä ihmettä niistä tekisin, kunnes tämän vuoden Krakova reissulla huomasin, että kuulokkeeni tekonahkaosat varisee ikävästi. Ja siitä se sitten lähti ja muutaman tunnin kuluttua oli kuulokkeet kuin kesäinen kukkaketo.
Ja tiedättekö mitä? Lankaa jäi edelleen. Tämänkin projektin jälkeen jäi vielä langanpätkiä, joista voisi jotakin pientä ja suloista tehdä. Se ilahduttaa minua enemmän kuin harmittaa. Jokainen pieni pätkä tuntuu kuiskaavan, ettei tarina ole vielä valmis. Ehkä niistä syntyy seuraavaksi hiuskoriste, avaimenperä, koriste kukkaruukkuun tai jotain aivan muuta, mitä en ole vielä edes keksinyt.
Minusta käsitöiden kauneus on juuri siinä. Kaikkea ei tarvitse suunnitella valmiiksi. Joskus materiaali kertoo itse, mitä se haluaa olla.
Pienet projektit tuovat suurimman ilon
On helppo ajatella, että vain suuret käsityöt ovat merkityksellisiä. Upea neule, näyttävä mekko tai iso laukku keräävät helposti huomion. Minulle ilo löytyy kuitenkin usein kaikkein pienimmistä projekteista.
- Sellaisista, jotka valmistuvat yhden illan aikana.
- Sellaisista, jotka syntyvät ilman tarkkaa suunnitelmaa.
- Sellaisista, jotka saavat hymyn huulille heti, kun ne näkee.
Nämä kukkaiset kuulokkeet ovat juuri sellainen projekti. Ne eivät muuttaneet maailmaa, mutta muuttivat yhden tavallisen käyttöesineen persoonalliseksi ja juuri minun näköisekseni.
Ehkä juuri siksi rakastan jämälankoja niin paljon. Ne muistuttavat, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai suurta ollakseen kaunista. Pienikin langanpätkä voi muuttua joksikin, joka ilahduttaa vielä pitkään. Ja mikä parasta, tämäkään ei ollut chenillelankojen viimeinen tarina.
Lankakorissa odottaa edelleen pieni kasa pehmeitä pätkiä. En vielä tiedä, mitä niistä syntyy, mutta jotain niistä varmasti vielä teen. Kokemus on opettanut, että parhaat ideat ilmestyvät yleensä juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa. Ehkä seuraava suloinen projekti on jo aivan nurkan takana. Ja jos tunnet minut vähänkään, tiedät, että en malta odottaa, että pääsen näyttämään sen myös teille.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Chenillelaukkujen tarinoita: