Meikittömyys puhuttaa ja usea pitää meikittömyyttä aika pahana asiana. Nimittäin jos ei ole meikkiä, ei ole tarpeeksi huoliteltu. Itse en juuri käytä meikkiä, arkena kulmat ja ripset ovat ainoat, joihin hippasen väriä sivelen. Muuten olen aina hyvin naturelli.

Meikittömyys vapauttaa

Kun aloin saada näitä kohtauksia (Thunderclap headache), niin meikkiä on ollut vain pari kertaa, esimerkiksi Tallinnan reissulla. Yksi syy meikkaamattomuudelle on ollut jaksaminen, meikki ei ole ollut toipuvalle se ensimmäinen asia, joka käy mielessä. Toinen on se, että lääkitys on ollut niin voimakasta, että kasvot eivät vain kestä. Näppylää ja iho-oireita on jos jonkin moisia. On ollut hyvä antaa ihon rauhoittua ja olla vain sellaisena kuin on. Rasvaa toki laittanut, mutta siinä lähinnä kaikki.

Olen kokenut niin vapauttavaksi meikittömyyteni. On ollut ihanaa kun ei ole tarvinnut laittaa meikkiä ja silti tuntenut olonsa kauniiksi. Kaikista näpyistä ja kutinoista huolimatta. Olen oppinut katsomaan itseäni ihan toisin peilistä. Toki peilistä katsoo ihminen, jonka silmän aluset ovat todella mustat ja silmät todella turvonneet ja väsyneet. Vielä kun en ole ihan kunnossa mutta lääkkeiden jäljet iholla alkavat olla poissa, koska lääkitystä on vähennetty paljon.

Asu

• Paita: Itse ommeltu
• Farkut: UFF
• Tossut: Fida

Vapaus on ihana tunne

Vaikka kyse on näinkin pinta-asiasta kuin meikki ja vaikka tykkäänkin laittaa itseäni, niin totuus on se, etten edes osaa meikata. Siksi teen sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta, vaikka meikkaan vähän olen sitä mieltä, että olen huoliteltu ja näytän sellaiselle kuin haluankin näyttää. Meikittömyys ei siis ole minulle ihan valintakaan, vaan ihan pakkokin, sillä jos ei osaa meikata voi lopputulos olla pahempi kuin meikittömyys.

Minulle meikit eivät myöskään ole hyvinvoinnin työkalu, monille se on mutta minulle ei. Sekin johtuu pitkälti siitä, etten osaa laittaa itseäni. Minua ei siis haittaa näyttää perseeseen ammutulta karhulta tai variksen pesältä. Se sopii omaan tyylin erittäin hyvin. Mutta nyt toipilaana olen ihastunut omaan meikittömään ulkonäkööni. Ja kohta tuleekin pisamat, jotka taas haastavat minua, eli meikittömyys jatkuu koko kesän. Mikä ihana ajatus.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Somen luoma illuusio täydellisestä vartalosta hämmentää nuoria. Omaan vartaloon ei olla tyytyväisiä kun itseään verrataan somessa oleviin useasti muokattuihin kuviin.

Somen luoma illuusio

Täydellinen somevartalo dokkari pureutuu aiheeseen, josta on keskusteltu jo pidempään. Asiaa käsitellään myös työssäni paljon. Nuoret tytöt kertovat vartaloahdistuksestaan ja vertailevat itseään seuraamiensa somejulkkisten kuviin. Suunnittelevat laihdutusprojekteja ja vaihtavat mielipiteitä siitä, millainen vartalo on oikeanlainen.

Sarjassa puhutaan avoimesti siitä, miten paljon joudutaan leikkelemään itseään, jotta vartalo olisi sopiva Instagramiin. Haastateltujen mukaan täydellistä vartaloa ei voi saavuttaa vain urheilemalla ja feikki on nyt muotia. Sarjassa kauniit naiset suunnittelevat seuraavaa leikkausta, itsensä muokkaaminen on tärkeämpää kuin parisuhde. Ja vaikka miten leikkelee itseään, niin onnellisemmaksi eivät haastateltavat naiset tule. Aina on seuraava projekti.

Seuraajien saaminen on hyvin tärkeää ja jotenkin siihen jää vähän myös koukkuun. Mutta tarvitaanko siihen täydellistä somevartaloa? Millainen on täydellinen somevartalo?

Sarjassa puhutaan avoimesti siitä, miten paljon joudutaan leikkelemään itseään, jotta vartalo olisi sopiva Instagramiin. Haastateltujen mukaan täydellistä vartaloa ei voi saavuttaa vain urheilemalla ja feikki on nyt muotia.

Ulkonäköpaineet ovat kovat, millaiset standardit somevaikuttajat asettavat nuorille? Onko itsensä leikkeleminen ainut tie somen huipulle? Meneekö seksikkyys jo liian pitkälle somessa? Dokkarin voi katsoa Ruudusta!

Onko feikki muotia?

Ohjelmassa suoraan sanotaan, ettei luonnonkaunis ole kaunista, vaan feikki, mitä muovisempi ulkonäkö sen parempi, mitä mieltä olette? Minusta ajatus on surullinen. Ohjelmassa olevien naisten elämä tuntuu valuvan hukkaan, kun kaikki pyörii vartalon leikkelemisen ympärillä. Jo ennen leikkauksia naiset olivat todella kauniita ja vartalot olivat kauniit, enkä ihan päässyt ajatukseen kiinni, että miksi pitäisi muokata itseään leikkauksilla. Ainut leikkaus, jonka ymmärrän, on suonikohjut. Mutten pidä sitä edes minään kauneusleikkauksena, jona taas sitä ohjelmassa sanottiin.

En tietenkään sano, että kaikkien pitää olla mitä on, jokainen tekee kropalleen mitä haluaa. Mutta onko se oikea tie onnellisuuteen? Onko somevaikuttajana oltava nuori ja kaunis, jolla on kaunis vartalo? Onko tuhannet seuraajat tie onneen ja samalla tulee tyytyväiseksi omaan ulkonäköön? Näitä kysymyksiä jäin pohtimaan, ohjelman edetessä. Lopulta lopetin dokkarin katsomisen kesken. Ohjelman edetessä, eteeni tuli vain lisää kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Itse nään tämän suunnan olevan haitallinen nuorille tytöille, enemmän kuin barbie nuket. Tulin niin surullisksi koko ohjelmasta, että pakko oli lopettaa sen katsominen.

Olen hämilläni.

Ihanaa tiistaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Fake Famous