19 kuukautta
0
19 kuukautta sitten sain RCVS diagnoosin. Mitä kaikkea tällä välillä on tapahtunut ja miten voin nyt? On nimittäin käsittämätöntä, miten pitkään kestää palautua kunnolla tuosta tilanteesta, jossa olin. Parasta on se, että sain diagnoosin aika nopeasti, vaikka kyseistä tilaa ei helposti tunnisteta.
19 kuukautta
Koska muuttoruljanssi on edelleen käynnissä, enkä ole saanut aikaiseksi kuvata ihania uusia vaatteitani, niin päätin matkata ajassa taaksepäin ja muistella tätä 19 kuukautta, jona olen käynyt läpi yhden raskaimmista ja kivuliaimmista elämänvaiheistani. Sairastuin vuonna 2022 RCV syndroomaan, joka on nyt vihdoin palautunut ennalleen. Kipuja ei enää ole ja voin elää kohtalaisen normaalisti. Pelko päänsäryistä on jättänyt jälkensä, mutta koska kivuttomana olen nyt ollut muutaman kuukauden, niin ehkä pelkokin häviää, tai sitten ei.
Lisätietoa RCVS diagnoosistani alla olevissa linkeissä:
Kuntoutukseni on kestänyt pitkään, yllättävän pitkään. Päänsäryt ovat vaivanneet minua siis lähes koko tämän ajan. Nyt tosiaan muutama kuukausi olen ollut ilman kipuja. Tämä on erittäin hyvä asia. Painavien kantamusten raahaaminen on edelleen meikäläiselle hiukan haasteellista, sillä saatan saada vihlovia kipuja silloin. Muuten ei ole juurikaan kipuja. Toivonkin, että voisin pian olla ihan normaalisti ajattelematta ollenkaan miten arjessa liikun tai toimin.
Rentoutumista ja hyvää unta
Pyrin nykyisin siihen, että minulla on rentoutumiseen aikaa. Toki nyt ollaan menty vähän jokainen äärirajoillamme, koska muutto, isäni kuolema ja kiireinen aika työssä. Odotamme muutoksia työmaailmassa. Opinnot haastaa myös ja välillä tuntuu, ettei aika riitä yhtään mihinkään. Mutta silloin on vain välillä nollattava, että pystyy ottamaan jälleen askeleen eteen päin. Hyvä yöunet on tärkeitä, että jaksaa päivän. Tosin unet ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Välillä olen puuhastellut unessani niin, että aamulla herätessäni olen aivan hengästynyt.
Viikonloppuna on isänpäivä sekä synttärini. Olen päättänyt ottaa tuon päivän hyvin rauhallisesti, ehkä hiukan availen laatikoita ja purkaan säkkejä. Mutta siitä huolimatta meinaan ottaa ihan rauhassa ja rennosti koko päivän. Ulkoilua ja pötköttelyä vain. Haluan tehdä kaikkeni, että tuo RCVS pysyisi kaukana minusta. Toivon, ettei minun tarvitse enää palata tähän tilanteeseen, näihin kipuihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: