Virkattu hellemekko
0
Tämä virkattu hellemekko ei valmistunut ihan käden käänteessä, eikä kahdessakaan. Vuosi sitten road tripille tarvitsin jonkin homman käsille ja lopulta siitä tuli tällainen. Olen työn edistymistä aina välillä esitellyt Instagramissa ja olenkin todella tyytyväinen kun sain tämän lopulta valmiiksi. Lankoja on kaikenlaiset jämät ja langan vaihtaminen on tehty solmuilla.
Virkattu hellemekko
Vuosi sitten pakkasimme meidän pikku Swingin täyteen tavaraa. Meidän oli tarkoitus lähteä köröttelemään ensin kohti Turkua, tarvitsin kuitenkin jotakin tekemistä käsilleni, joten singahdimme ihan ensimmäiseksi Nihtisillan Kierrätyskeskukseen, sillä tarvitsin lankoja uuteen projektiini. Osa langoista löytyi jo kotoa, mutta niillä ei pitkälle olisi pötkinyt. Joten ostin kassillisen erilaisia kesäisiä lankoja, joukossa paljon erikoislankoja, joita oli paljon tarjolla 80 -luvulla. Ja ei muuta kuin hommiin.
Sain aika nopeasti molemmat kupit valmiiksi ja aloin virkkamaan alaosaa suoraan rinkulana. Aluksi ajattelin, että teen minimallisen mutta helmaa alkoikin tulla reilusti enemmän. Mekon helmaan tein lisäyksiä tasaisin väliajoin ja mekon helma onkin aika A-linjainen. Kun olin saanut lopulta helmankin sopivan mittaiseksi (jätin myös venymisvaraa), sovitin mekkoa päälleni ja toetsin, että rintani tarvitsee tukea. En laittanut toppauksia, vaan virkkasin nyörin ja nyöristä tuli täysin eri väriskaalaa kuin päävärit. Eli kontrastia halusin mahdollisimman paljon ja sen vuoksi nyöri on väriltään musta.
Vuosi meni ja nyt on toinen suunnitteilla
Vuosi meni tämän mekon tekoon. Tokikaan en koko vuotta tätä samaa työtä tehnyt, vaan tein muitakin tässä välillä. Valmiiksi mekko tuli siis keväällä ja tarkoitus oli kuvata se Yyterissä, sillä Yyteriä varten tätä tein, mutta se saa nyt odottaa ensi vuoteen. Jos päästään silloin paremmalla onnella nauttimaan Yyterin ihanasta rannasta ja bungalowin ihanasta tunnelmasta. Silloin voikin saada mekosta sellaiset kuvat mitä halusin. Nyt mennään kuvilla, jotka otimme kymmenen aikaan illalla Pikkukosken uimarannalla.
Opin tästä hommasta myös sen, että olisi hyvä hankkia kupit rinnoille ja kiinnittää ne virkattuihin kuppeihin. Pitää alkaa sellaisia metsästämään jostain. Huono puoli vain on siinä, ettei sitten virkatut kupit pääse muotoutumaan itselle sopivaan muotoon. Tukikupit kun ei veny ollenkaan. Mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee, jos innostun tekemään toisen mekon, vähän erilaisemman kuitenkin. Tämä homma on siitä kivaa kun jokainen voi tehdä omanlaisen, omilla väreillä ja omilla ajatuksilla.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: