Hae
VillaNanna

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Meidän kesätraditio on ollut jo monena vuonna lähteä retkelle Vuosaarenhuipulle. Joka vuosi olen kirjoittanut uuden postauksen ja kertonut fiiliksiä miltä alue näyttää ja miltä tuntuu kävellä. Viime vuonna olimmekin alkusyksystä alueella, odottelimme kovin, että myös entinen kaatopaikka avautui myös. Maisemointi on osassa aluetta vielä kesken, mutta paljon uutta nähtiin vaikka koko aluetta ei tällä kertaa edes yritetty koluta.

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Miksi emme siis viettäneet pidempään aikaa tuolla? Yleensä kun meillä on eväät ja seikkaillaan alueella pitkään. Yksi syy oli se, että mieheni toipuu edelleen leikkauksesta ja minä poden edelleen päänsärkyjä, tokikaan en enää saa kohtauksia. Silti pelko kohtauksista on aina takapuolessa, mutta isoin pelko olikin kun kuulin jyrinää taivaalta ja näin kaukana mustat pilvet. Meikäläinen pelkää ukkosta, ukkosilmalla olen nimittäin mieluiten sängynalla piilossa tärisemässä, jos vain mahtuisin sinne sängynalle. Mutta en mahdu.

Joten kun ukkonen kertoi, että täältä tullaan, niin otin jalat alleni ja lähdin laskeutumaan kohti uutta hienoa parkkipaikkaa, eteläistä parkkipaikkaa, jonne meidän kottero oli jätetty seisomaan yksinään outoon ja uuteen paikkaan. Mahtoi olla jännät paikat silläkin kun hienoja autoja oli ympärillä ja hän on vain tuommoinen pikkuinen kottero.

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Täyttömäki on mahtava seikkailupaikka

Alue muuttuu koko ajan ja uutta nähtävää tulee joka vuosi, on myös mahtavaa nähdä miten luonto ottaa alueen valtaansa ja muokkaa sen lopulta ihan uudeksi ympäristöksi. Pölyttäjät pörräävät ja sirkat soittaa, linnut lentelee ympärillä. nähtävää ja koettavaa siis on ja paljon. Kukkaloisto on mieletön ja jos et muualla perhosia ole nähnyt aikoihin, niin täällä näkee ja montaa eri laatua.

Tänäänkin näin miten haarapääsky koitti napata isoa perhosta suuhunsa mutta ei onnistunut. Taistelu oli kova mutta tällä kertaa perhonen veti isomman korren ja pääsi karkuun. Oli kyllä mieletöntä nähdä tällainenkin taitelu ihan minun vieressä. Ja kun on ihan hiljaa kuulee paljon muutakin kuin mehiläisten ja pulleiden kimalaisten hurinan ja heinäsirkkojen soiton. Koko luonto puhuu ympärillä ja odottaa, että me istumme alas kuuntelemaan tarinaa, jossa olemme itse yksi osa tarinaa.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Sunnuntairetki Vuosaaren huipulle

Huipulla tuulee

Vuosaaren huippu

Vuosaaren huippu

Mekosta playsuit-Kaikuja täyttömäellä

Vanha farkkutakki uuteen uskoon – Täyttömäki vol.2

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin kirjoitti:

    Joitain vuosia sitten tuli käytyä tuolla. Enpä ollut tajunnut, että paikka muuttuu jatkuvasti. Ehkäpä pitäisi itsekin tehdä uusi retki sinne.

    • villananna kirjoitti:

      Tosiaan, alue ei ole vieläkään ihan valmis. Viime syksynä avattiin alueelle kaksi parkkipaikkaa, roskikset ja vessat. Myös piknik-pöydät löytyy ainakin eteläisen sisääntulon luota.

      Mielenkiinnolla seuraan miten alue muokkautuu ja miten luonto ottaa lisää tilaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.