Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
0
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta:
Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
Joidenkin vaatteiden kohdalla huomaan pysähtyväni aivan eri tavalla kuin ennen. En enää katso ensimmäisenä hintalappua, trendiä tai sitä, sopiiko jokin juuri nyt muotiin. Katson sitä, miltä vaate tuntuu käsissä. Mietin, minkälaiseen päivään se voisi kulkea mukana. Ja ehkä kaikkein eniten mietin sitä, millaisia muistoja siihen voisi tarttua vuosien aikana. Sillä joskus vaatteista tulee paljon enemmän kuin kangasta ja saumoja. Niistä tulee osa meidän elämää. Ja ehkä juuri siksi syntyy tunne, että vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen. Rakastan vintagea, kirpputorilöytöjä, boheemia tyyliä ja sellaisia vaatteita, joihin liittyy oikeita tarinoita.
Tässä postauksessa pohdin vaatteiden syvempää merkitystä, slow fashionia, second handia, kesämuotia ja sitä miksi jotkut vaatteet muuttuvat vuosien aikana lähes korvaamattomiksi. Mukana on myös itse tehtyjä vaatteita, UFF -löytöjä, matkamuistoja ja kesämuistoja, jotka tekevät tyylistä aidosti omannäköisen.
Vaatteet muistavat enemmän kuin moni ihminen
Kun vaate ei ole enää esine
Minulla on vaatteita, joiden arvoa ei voisi koskaan selittää rahassa. Ei siksi, että ne olisivat harvinaisia tai kalliita, vaan siksi, että ne ovat kulkeneet mukana elämässä niin pitkään, että niihin on jäänyt jotain näkymätöntä. Jokin tunne. Jokin aika. Jokin versio minusta.
Yksi rakkaimmista kesäasuistani koostuu täysin tällaisista vaatteista. Valkoiset housut olen tehnyt itse ilman kaavaa. En edes suunnitellut niitä kovin tarkasti, vaan etenin enemmän tunteella kuin ohjeilla. Silti niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin. Sellaiset, joissa on hyvä hengittää kesällä. Sellaiset, jotka tuntuvat enemmän minulta kuin yksikään kaupan hyllyltä löytynyt housupari.
Pitsipaidan taas löysin UFFista. Muistan vieläkin sen tunteen, kun näin sen rekissä. Sellainen pieni sydämen nykäisy, jonka vain jotkut vaatteet osaavat aiheuttaa. Tiedätte varmasti sen tunteen – kun jokin vaate ei tunnu vain vaatteelta vaan siltä kuin se olisi odottanut juuri sinua.
Farkkutakki on matkamuisto Venice Beachilta. En edes tarvitse siitä valokuvaa muistaakseni miltä siellä tuoksui. Riittää, että puen takin päälle. Yhtäkkiä mieleen palaa lämmin ilta, merituuli ja tunne siitä, että maailma oli hetken aivan auki.
Ja ne kengät. Ostettu vuosia sitten Kenkämaailmasta matkalla Yyteriin. Joku toinen näkisi vain kengät. Minä näen automatkan, kesäpäivän ja sen erityisen keveyden, joka kuuluu vain Suomen kesään. Ehkä juuri sitä vaatteiden syvin olemus on. Ne eivät ole irrallisia tavaroita. Ne imevät itseensä elämää.
Muistot tarttuvat kankaisiin
Minusta tuntuu, että nykyään maailma yrittää opettaa meille aivan päinvastaista. Vaatteiden pitäisi vaihtua nopeasti. Koko ajan pitäisi ostaa uutta, päivittää tyyliä ja seurata trendejä. Vaatteista on tullut monille lähes kertakäyttöisiä. Silti kaikkein rakkaimmiksi eivät yleensä muodostu ne uusimmat ostokset. Rakkaimmiksi muodostuvat ne, joiden kanssa on eletty.
Ne hieman kuluneet neuletakit, joiden hihoihin on jäänyt vuosien elämä. Kesämekot, joihin liittyy yksi täydellinen ilta. Laukut, jotka ovat nähneet enemmän junamatkoja kuin moni ihminen. Tai korut, joita pitää aina automaattisesti mukana, vaikka niiden lukko olisi jo vähän rikki.
Siksi rakastan myös kirpputoreja niin paljon. Niissä on jotain lähes taianomaista. Jokaisella vaatteella on ollut elämä jo ennen minua. Joku toinen on ehkä käyttänyt samaa pitsipaitaa kesäiltana kaksikymmentä vuotta sitten. Joku on tanssinut samassa hameessa, matkustanut, rakastunut tai itkenyt. Ja sitten vaate jatkaa matkaa uudelle ihmiselle. Minua kiehtoo ajatus siitä, että vaatteet voivat kantaa mukanaan tarinoita monesta elämästä.
Kauneinta ei ole täydellisyys
Ehkä juuri siksi kaikkein persoonallisin tyyli syntyy harvoin täysin uutena ostetuista kokonaisuuksista. Kiinnostavimmat ihmiset näyttävät usein siltä, että heidän vaatteensa ovat löytyneet vuosien aikana vähän sieltä sun täältä. Lahjana. Kirpputorilta. Matkalta. Itse tehtyinä. Sattumalta. Sellainen tyyli ei näytä rakennellulta. Se näyttää eletyltä. Ja ehkä juuri sitä minä itsekin tavoittelen, vaikka en aina edes tietoisesti. Haluan, että vaatteissani näkyy elämä. Että ne eivät olisi täydellisiä tai liian siloteltuja. Että niissä näkyisi kesäpäiviä, käsityötä, vanhoja muistoja ja vähän huolimatontakin kauneutta.
Sillä oikeastaan kaikkein kauneinta ei ole täydellisyys. Kauneinta on tunne. Kesässä se korostuu erityisesti. Kesävaatteet tuntuvat imevän itseensä enemmän muistoja kuin talvivaatteet koskaan. Ehkä siksi, että kesällä eletään muutenkin enemmän hetkissä. Mennään rannalle, toreille, iltakävelyille ja automatkoille ikkunat auki. Kesävaatteisiin tarttuu auringon lämpöä, jäätelötahroja, hiekanmurusia ja huolettomia päiviä. Ja vuosien päästä jokin tietty vaate voi palauttaa kaiken takaisin sekunnissa.
Vaatteet kertovat keitä me olemme
Uskonkin, että ihmiset eivät oikeasti kaipaa jatkuvasti uusia vaatteita. Moni kaipaa tunnetta. Sitä, että jokin tuntuu omalta. Että vaate ei olisi vain päälle puettava asia, vaan osa omaa tarinaa. Sellaisia vaatteita ei välttämättä löydä kiireessä. Ne löytyvät joskus sattumalta UFFin rekistä. Joskus matkamuistona toiselta puolelta maailmaa. Joskus ompelukoneen äärestä ilman kaavaa ja täydellisiä suunnitelmia. Ja joskus niistä tulee niin tärkeä osa elämää, ettei niitä enää osaa ajatella vain vaatteina lainkaan.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani