Hae
VillaNanna

Vanhoista trikoovaatteista saa uutta hellepäivään

Vanhoista trikoovaatteista saa uutta hellepäivään

Vanhoista trikoovaatteista saa uutta hellepäivään, leikkaat vain paloiksi ja ompelet kankaaksi ja sen jälkeen vaatteeksi. Tämän sortin vaate sopii täydellisesti rannalle biksujen päälle ja helmaakin on sen verran, että uskaliaammat voi hyvin pyöriä ilman pöksyjäkin. Tunika tai minimekko, kelpaa kumpana vain ja tokihan, jos trikoovaatteita on enemmän, voi tehdä pidemmän helmankin. Siitäpä seuraava idea sitten lähteekin.

Vanhoista trikoovaatteista saa uutta hellepäivään

Tämän tunikamekon kaavana olen käyttänyt yhtä lempikaavani, tällä kaavalla on tehty monen monta tunikaa ja mekkoa. Helman malli vain muuttuu sen mukaan millaisia vaatteita haluan. Yläosa on taas suoraan kaavalla otettu. Kaavana on siis käytetty Moda 3/2006 lehden hellemekon kaavaa. Itse pidän paljon tällaisista tilkkuvaatteista, varsinkin jos tilkut ei ole symmetrisesti ja saman kokoisia. Mieluiten niin, että tilkkuja on lätkitty sinne tänne ja kaikenlaisia paloja. Lopuksi sitten yhdistelen erilaisia pitsin paloja toisiinsa ja kiinnitän helmaan. Mikään ei saa olla liian täydellisen ja sliipatun näköistä. Mieluiten harkitusti sekametelisoppaa.

Ja kyllä tällaista tunikamekkoa voi hyvin tällainen lähes 50 vuotias nainen käyttää, kunhan on hyvät bikinit tai uikkarit alla, ettei tissit ala falskaamaan ja tule ulos jokaisesta välistä. Se ei ole kivaa katsottavaa. Eli kunnon vaatteet myös alle, niin hyvä on ja voi hyvin rantapäivän aikana istahtaa ravintolaan syömään ja pitää pienen tauon rantahuvituksista. Jos tänä kesänä ehtisi uimaan taas, viime vuonna ei ehditty moista harrastaa, valitettavasti. Mutta jos tänä vuonna pääsisi pulahtamaan meren vahvaan syleilyyn.

Vanhojen vaatteiden uusiokäyttöä

Vanhat trikoovaatteet, joita ei voi enää oikein lahjoittaa mihinkään voidaan hyödyntää kotona vielä monin tavoin. Voi leikata kuteeksi ja virkata mattoja, laukkuja, sisustuskoreja tai jotakin muuta. Ne trikoovaatteet, jotka ovat muuten hyvin mutta niissä on jotakin reikää ja kulumaa, voi tehdä myös vielä kaikenlaista kuten vaatteita. Joko tekemällä näin kuin minä tai muokkaa itse vaatetta joksikin toiseksi. Trikoovaatteista voi valmistaa myös pestäviä pesulappuja sekä siivoukseen rättejä. Trikoo on tällä tavoin aika monikäyttöinen vielä kun sitä ei itse käytä enää jostakin syystä. Ja tokihan sitten parhaassa tapauksessa vaatteen voi lahjoittaa tai myydä.

Tärkeintä kuitenkin on se, että käytettäisiin itse loppuun asti. Itse laitan kiertoon todella vähän vaatteita. Lähinnä sellaisia, jotka ovat jääneet minulle pieneksi tai isoksi ja en vain raski niitä leikellä. Iso osa kuitenkin menee tuunauskasaan, jos ei ole sellaisenaan käyttöä. Minulla tosin on iso Ikean kassi edelleen leviänä makkarin lattialla, joka pitäisi laittaa myyntiin omassa kirpparisivulla. Sen homman olen aloittamassa näiden ihanien vapaiden aikana.

Vanhoista trikoovaatteista saa uutta hellepäivään

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

8 kommenttia

  1. Nora kirjoitti:

    Vanhoista trikoovaatteista voi tehdä kaikenlaista käyttökelpoista. Tosin trikoovaatteissa tuppaa ajansaatossa elastisuus löystymään niissä kun on usein elastaania.

    Joskus sanoit jossain blogissasi, että haluat vaatteidesi kestävän ainakin 10 vuotta. Mulla on yks virkattu poncho (reikäneulosta keskellä, pääntiellä pienet kaulukset ja solmimisnauha ja helmassa hapsut), joka on ollu mulla jotain 15 vuotta. Ostin sen aikoinaan joltain kirpputorilta(en muista enää mistä). En tiedä onko se aito 1970-luvun poncho, mutta on ajan tyylinen. Poncho voi olla ainakin noin 20-vuotta vanha, ellei enemmän (ja jos tosiaan 1970-luvulta, niin 40-50 vuotta vanha). Ja yks Luhdan toppatakki mulla on ollu jo 11 vuotta. Ja on mulla ollu aikasemminkin vaatteita, jotka on kestänyt vuosia. Yleensä mulla vaatteet kestää vähintään muutaman vuoden(no, joskus ei kestä kovin kauan, kun ei ole kauheen hyvälaatuinen, mutta yritän aina etsiä vähintään kohtuulaatuista ja jos joskus ollu esim. H&M:n vaate, niin senkin olen saannut kestämään joitain vuosia). Yritän myös joskus etsiä aitoa vintagea (aina ei löydä ja ihan mitä tahansa en vintagenakaan osta, jos en sitä tarvitse ja/tai käytä).

    Tänään ostin oranssin huovasta tehdyn villaponchon, jossa helmassa skottiruutuja ja hapsut. En tiedä onko vintagea, mutta näyttää hyvälaatuiselta (joku vissiin ite tehnyt joskus ja arvaa mitä, maksoi vain 4 €, uskomatonta), ajattelin esim. syksyllä käyttää (en vielä tiedä käytänkö ulkona vai sisällä).

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, vähintään kymmenen vuotta pitää vaatteen olla käyttökelpoinen. Silloin se on laadukas. Itsellänikin on paljon vaatteita, jotka on eri vuosilta ja vanhimmat on äitini vanhoja 60-luvulta. Koska nuo vintagevaatteet ovat kestäviä, niin olen siirtynyt pitkälti niiden ostamiseen, jos siis jotakin ostan.

  2. Nora kirjoitti:

    On noita joitain hyviä löytöjä tullut tehtyä. Yhtenä päivänä (olisko ollu huhtikuussa)ostin Uffin euron päiviltä Suomessa tehdyn, käsin kudotun huivin (iso neliöhuivi, josta saa taittamalla kolmion, vaaleanharmaa pohja ja harmaita ja sinisiä ruutuja, muistaakseni). En tiedä onko vintagea, mutta jos on, niin värimaailman perusteella 1970-luvulta tai kasarin alusta. Yrityksestä, jossa huivi on tehty en löytänyt mitään tietoja (google näytti, että nolla tulosta).

    Kerran tänä keväänä tai lopputalvesta ostin yhen tosi hyvälaatusen näköisen farkkuliivin, sekin Uffista (jälleen en tiedä onko vintagea, mutta hyvin säilynyt ja hyvin pidetty ja pitäisi olla myös ihan hyvä merkkikin).

    • villananna kirjoitti:

      UFFilla on kivasti myynnissä myös itse tehtyjä neuleita, itse myös ostan sellaisia heti kun nään. Teollisesti valmistetut saavat jäädä muille. Jos niistä pitää siis valita.

  3. Nora kirjoitti:

    Huivi, jonka ostin siis kangaspuilla kudottu ja villaa.

  4. Nora kirjoitti:

    Tykkään tästä huivista (tuo kangaspuilla käsin kudottu villahuivi), tulen varmasti käyttämään syksyllä ja talvella.

    Itse katson aika tarkkaan vaatteen laatua ja sitä miten on ommeltu jne (johtuukohan myös siitä, kun on tuota ompelijan koulutustakin, tosin sen jälkeen olen opiskellut toisenkin ammatin, ompelu tai tuunaus enemmän satunnainen tekeminen mulla). No huiveissa (esim. pitkä puuvillahuivi, leveä tai kapea) ei ihan aina ole mulla aivan samat periaatteet, huivi kun ei joudu niin paljon kulutukselle. Vaatteen on oltava myös oman tyylinen ja sen on sovittava jo olemassaoleviin(virheostoksia on tullut tehtyä ja varmaan vielä joskus tulee, mutta nykyään mietin eri asioita vaatteen ja asusteen kohdalla tarkemmin). Siksipä melko usein en löydä mitään, kun kiertelen kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Katson myös vaatetta sillä silmällä voiko sen tarvittaessa tai halutessa tuunata jotenkin. Esim. jos vaikka paitapuserossa hihat liian tiukat, niin otan ne pois tai jos gollegetakissa/gollegehupparissa huppu mielestäni liian painava, niin saako sen otettua pois, voi hameen helmaa lyhentää tai vastaavasti pidentää, onko vyötärö helposti kavennettavissa jne. Yläosia löydän helpommin ja asusteita kuin alaosia. Alaosien kanssa on vähän vaikeampi, koska lantio leveämpi kuin vyötärö ja vyötärö vielä aika kapea, niin esim. tosi kapean malliset housut ja hameet ei oikein käy mulle, kun ei ihan aina mee lantiolta ylös ja kapeat housut saattaa olla haaroistakin liian tiukat (legginsit ja trikoot eri asia, niistä pidän ja yleensä menee mulle, mutta nekin joskus hieman liian tiukkoja, esim. jotkut legginsit saattaa vyötäröltä painaa vähän liian paljon).

    • villananna kirjoitti:

      Leggarit on vähän hankalia minullekin. Osassa on todella napakka kuminauha, joka on todella teräväkin. Vaikka olisi siellä kankaan sisällä. Joissain taas kuminauha on niin löydä, ettei siitä ole mitään hyötyä. Itse en ole käynyt muutamaan kuukauteen ostoksilla, joka on ollut tosi hyvä ja meinaan jatkaa tätä lakkoa edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *