Hae
VillaNanna

Maskotit leikkuujätteestä

Öttimöttiäiset ovat vilkkaita ja eläväisiä karvaotuksia, ne rakastaa seikkailauja ja halauksia. Niille on hirmuisen tärkeää, että omistaja on hyvällä mielellä ja jokaisen luonteen näkee hyvin niiden naamasta. Niiden nappisilmät ovat täynnä rakkautta ja ne seuraavat omistajaansa minne ikinä omistaja meneekin. Näiden otusten maailma koostuu pölypalleroiden syömisestä ja kikattelusta.
Nuorena tyttönä kerättiin erilaisia maskotteja laukkuun roikkumaan, nykyään tehdään samoin mutta maskotit ovat muuttuneet, kuten myös niiden hinnat. Koska olen edelleen se tyttö, joka kiinnittää ison määrän erilaisia maskotteja laukkunsa, niin on kaikkein järkevintä tehdä leikkuujätteestä omia suloisia maskotteja. Parasta on se, että voi tehdä ihan millaisia tahansa. tekoturkiksen palasta saa hassuja öttimöttiäisiä tai eläinten häntiä, villapaidoista taas saa hymiöitä, sydämiä tai tähtiä. Mielikuvitus on rajana kun näitä valmistaa. 

Maskotit ovat hauskoja joululahjoja myöskin, lahjapaketin voi taitella vaikka tapetin palasesta ja koristella sen oman maun mukaan, erilaisilla pitsin ja koristenauhan pätkillä. Kun ne koristeet tekee ”roskasta” niin tulee mielenkiintoisia koristeita. Maskottien teko on muutoinkin helppoa, eikä edes kaavoja tarvita. siälle voi laittaa vaikka neuletöistä jääneitä lankapätkiä. Kokeile eri materiaaleista erilaisia versioita. Jokaisella on maskotilla on oma tarinansa, kerro heidän tarinansa, liitä tarina lahjapakettiin. Näin riemu on moninkertainen.

Maskotit voivat olla minkä kokoisia tahansa, itse kuitenkin teen kämmenen kokoisia, jotta niitä on helppo käsitellä ja ovat paijattavia. Maskotit kannattaa tehdä sen verran isoiksi, että ovat sopivia laukkuun laitettavaksi. Ovat siis liian isoja avaimenperiksi. Maskottitehdas on ihan yliveto ja kun ottaa lapset mukaan hommaan, niin maskoteista tulee vaikka millaisia, jos ei siis tee lahjaksi näitä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Melissa-

Vanhasta bleiseristä pikkujakku

Huomenta ihanat!

Olen useamminkin täällä kertonut siitä, että rakastan kukonaskel kuviota mutta sen saatavuus kierrätettynä on useasti hiukan hankalaa. Mutta jos saan käsiini tätä ihanuutta, niin kyllä vain nappaan mukaani ja näin tein tuossa aikoinaan kun poikkesin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Laatikossa pilkisti suuren kokoinen bleiseri, joka ei ihan joka kohdasta vuorta ollut enää priimaa. Nappasin sen mukaani ja lopulta bleiseri löysi tiensä Lumppulaatikkoon. Viime keväänä sitten ompelin bleiseristä lyhyen jakun, jota voi käyttää hyvin alkusyksystä tai loppukeväästä.
Jakku sopii hyvin lähes minkä vaatteen kanssa pidättäväksi, kuten farkkujen tai hameen tai suorien housujen, myös leggaritkin toimii.

Samalla kaavalla tehtyjä takkeja löytyy täältä ja täältä.
Musta poolopaita on itse ommeltu myöskin. Poolopaita on erittäin helppo tehdä ihan tavallisesta peruspaidasta. Mittaa vain pääntien ja tekee niin korkean kauluksen kuin haluaa. Itselle poolopaidat on the juttu ollut aina mutta saatavuus näissäkin on aina niin ja näin. Aikanaan helpoiten näitä löytyi ihan Anttilasta. Trikoon hintaa en enää muista, sillä siitä on kymmenen vuotta aikaa kun olen ostellut trikoota. Palasta aikanaan sen olen napannut, paitakin on siis jo kymmenen vuotta vanha. Periaatteessa siis asuni hinta on 6€. 
Keveemmällä olisi tarkoitus kuvata tätä jakkua erilaisien vaatteiden kanssa, jotta voidaan nähdä miten monikäyttöinen jakku on. Itseäni ainakin sellaiset postaukset kiinnostaa ja varsinkin vloggaajat tekee videoita kyseisestä aiheesta. Miten yhdistellä jokin tietty vaate. 
Minusta on ollut todella kivaa saada vihdoinkin näitä vanhempiakin töitä kuvattua, kun tuo ompelukone elää aika hiljaista elämää tällä hetkellä. Toki jonkin verran ompelen edelleen mutta lähinnä tikutan. Haluan nyt aika paljon erilaisia neuleita ja tärkeää on saada nämä lankavarastot pienemmäksi mahdollisimman pian. Lupailin jossakin vaiheessa, etten tee enää yhtään pipoa tai muuta vastaavaa mutta kyllä pipojakin on tulossa ainakin pari. Muutoin onkin tulossa lähinnä puseroa ja mekkoa. 

Ihanaa lauantaita kaikille!
-Melissa-