Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
0
Meidän perheessämme yksi niistä on vuosittainen kokoontuminen Turkuun, Aurajoen rannalle. Vaikka elämä vie meitä eri suuntiin, yksi päivä vuodessa varataan yhdessäololle. Tänä vuonna mukana oli hyvää ruokaa, jokilaivatunnelmaa, aurinkoinen Turku ja tietenkin kirppislöytö, joka keräsi enemmän kehuja kuin osasin odottaa. Tässä tarina siitä, miksi perhereissu Turkuun on vuoden tärkein perinne. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Joka vuosi toukokuussa tai kesäkuun alussa suuntaamme Turkuun. Tapaamispaikkana toimii lähes poikkeuksetta Vaakahuoneen Paviljonki, josta on vuosien aikana tullut meille paljon enemmän kuin ravintola. Se on paikka, jossa sukupolvet kohtaavat.
Paikalle saapuvat isovanhemmat, omat lapseni puolisoineen, välillä puolisoiden vanhemmat, kummit ja muita läheisiä. Kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuka pääsee paikalle. Silti yksi asia pysyy samana: meidän pieni perhe kokoontuu yhteen.
Nykyään yhteisiä hetkiä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kalenterit täyttyvät nopeasti, välimatkat kasvavat ja jokaisella on oma elämänsä. Siksi arvostan näitä tapaamisia vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa saimme nauttia lähes täydellisestä alkukesän päivästä. Aurinko paistoi, Aurajoki kimalteli ja tunnelma oli juuri sellainen, jota toivoo vuoden ensimmäisiltä oikeilta kesäpäiviltä.
Ruokaa, Aurajokea ja yhdessäoloa
Perinne alkaa yleensä ruokailulla Vaakahuoneella. Pöytä täyttyy erilaisista annoksista, keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja aikaa kuluu huomaamatta. Kukaan ei tunnu vilkuilevan kelloa, koska juuri sitä varten olemme paikalla: viettämässä aikaa yhdessä.
Ruokailun jälkeen lähdimme jokilaivaan kulkemaan edestakaisin pitkin Aurajokea. Turku näyttää vedestä katsottuna aina hieman erilaiselta. Jokirannan rakennukset, sillat ja ihmisvilinä muodostavat maiseman, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.
Päivän aikana seuraamme liittyi vielä lisää väkeä. Joku ehti mukaan myöhemmin töiden jälkeen, toinen tuli toisesta kaupungista suoraan tapaamiseen. Se onkin yksi tämän perinteen parhaista puolista. Paikalle voi tulla silloin kun pääsee, eikä osallistumisen tarvitse olla täydellistä. Tärkeintä on, että nähdään. Illan edetessä nautimme vielä pientä huikopalaa ennen kuin oli aika suunnata nukkumaan. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Tallinnan kirppislöytö pääsi käyttöön
Päivän asu ansaitsee myös oman mainintansa.
Päälläni oli mekko, jonka löysin viikkoa aikaisemmin Tallinnasta Paavlin kirpputorilta. Se oli niitä löytöjä, jotka huomaa heti. Mekko jäi mieleen jo rekissä, ja sovituksen jälkeen tiesin, ettei sitä kannata jättää sinne. Rakastan kirppislöytöjä juuri siksi, että niillä on oma tarinansa. Harvoin vastaan tulee toinen samanlainen, ja usein vaate tuntuu paljon persoonallisemmalta kuin ketjuliikkeiden tarjonta.
Turun reissulla mekko pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Kevyt kangas, näyttävä kuosi ja kesäinen tunnelma sopivat täydellisesti Aurajoen rantaan. Juuri tällaisina päivinä muistan, miksi rakastan second hand -löytöjä niin paljon. Lopulta päivän tärkein asia ei kuitenkaan ollut ruoka, jokilaiva tai uusi mekko. Tärkeintä oli se, että saimme jälleen kerran viettää aikaa yhdessä.
Vuoden päästä tapaamme taas. Joku on ehkä muuttanut, joku vaihtanut työpaikkaa, joku saapuu paikalle uuden puolison kanssa ja joku ei tällä kertaa pääsekään mukaan. Mutta perinne jatkuu. Ja juuri siksi siitä on tullut meille niin tärkeä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää samasta aiheesta: