Miten ekologisuus näkyy vaatehullun elämässä
0
Kun kyse on henkilöstä, joka pukeutuu mielialojen mukaan, joka rakastaa vaatteita niin paljon, että se on elämäntapa…Miten tällainen ihminen voi puhua ekologisuudesta tässä kohtaa?
Minä en hanki vaatteita vain tarpeeseen, minulla ei ole vain ne kaikkein tarpeellisimmat vaatteet kaapissa, vaan kaikenlaista löytyy ja jokaiseen menoon ja meininkiin, joka tarpeeseen ja tilanteeseen. Miten ihmeessä minä voin puhua ekologisuudesta? Tätä palautetta rapisee aina tasaisin väliajoin postiluukkuun sekä erillaisissa ryhmissä näistä puhutaan. Koitan tässä hiukan volottaa nyt miksi minä voin puhua ekologisuudesta.
En ole aikoihin ostanut mitään uusia vaatteita, ainoastaan parit mustat leggarit sekä muutaman kankaan. Leggareita käytän paljon töissä ja niitä tarvitaan. Useimmiten tykkään tehdä nekin itse mutta koska esimerkiksi nuo muutamat urheiluleggarit toimii myös pyörräillessä, niin ne olen hankkinut. Ja ei, ne eivät ole teknisiä urheiluvaatteita. Jos jotain ostan, hankin ne kirpputoreilta, laitan myös vanhat vaatteet nopeasti kiertoon, esimerkiksi Hope -yhdistykselle tai Kierrätyskeskukseen. En siis pitkään säilytä mitään vaatetta kaapissa, jos en niitä käytä. Ne menevät tuunauksen kautta uudelleen käyttöön tai lahjoitan pois. Jos haluan jotakin erityistä, haen siihen tarvikkeet ilmaisosastolta tai omasta varastosta. Ilmaisosastoa käytän nykyään hyvin vähän, koska materiaalia löytyy kotoa. Onko vaatteiden teko ekoligisempaa kuin ostaa uusia, kyllä, uuden valmstukseen tarvitaan paljon luonnonvaroja. En siis todellakaan pystyisi elämään ekologisempaa elämää muulla tavoin kuin näin.
Täytyykö ihmisellä sitten olla paljon vaatteita, ei. Minulla pitää olla. Olen kokeillut elää kapseli ajatuksella joskus ennen kuin kapseliajatusta oli olemassa ja se ei vaan ollut meikäläisen juttu. Konmaritustakin on kokeiltu…Ei…Ahdistavaa…En halua elämääni mitään mikä ahdistaa ja hankaloittaa omaa elämää, joten tuunaus on jäänyt elämääni ja tulee sekin aika vielä kun en enää tee mitään vaatteita ja nämä riittää minulle hyvin. Nyt on se aika kun haluan nauttia tekemisestä ja käyttämisestä. Minullakin on kuitenkin rajani ja kun raja on ylittymässä, tyhjennetään kaappia kunnolla. Tällä hetkellä on iso tyhjennyt käynnissä, ollut kesän muutosta lähtien ja tyhjennys jatkuu niin pitkään kun on tarve. Tällä hetkellä alkaa kuitenkin kaappi näyttää sille, että siellä on kaikki vaatteet, jotka haluankin siellä olevan.
Minulle käsityöt eivät ole vain harrastus tai vaan halu tehdä jotakin. Käsityöt ovat minulle mielihyvää tuova asia, se on mielenterveyttä edistävää toimintaa, josta tulee todella hyvälle mielelle. Se poistaa stressiä ja parantaa omaa suhtautumista itseensä. Se on siis lääkettä, kyllä. Käsityöt hoitaa myös aivojen toimintaa, poistaa stressiä, sekä saa unohtamaan kiireen ja ongelmat. Ei ole mitään syytä muistella ongelmia ihan 24/7, ei ne ongelmat siitä mihinkään katoa, mieluiten teen jotakin kivaa kuin mietin ongelmia. Useasti moni ongelma ratkeaa kun ei niitä koko aikaa mieti.
* * * * *
Koska puhun isosta määrästä vaatteita ja ekologisuudesta, tähän sopii esitellä minun uusi kelsiturkki. Turkin olen saanut äidiltäni. Turkki sellaisenaan oli minulle aivan liian suuri ja pyörittelin kahta ajatusta mitä tekisin takista. Valitettavasti se toinen ajatus jäi (teen sen toisesta takista) ja takista muokkautui suloisen tyttömäinen peplum -mallinen takki. Näistä takeista on muodostumassa tavaramerkkini jo. Vähän toisenlainen peplum -takki on jo tekeillä vanhasta villakankaasta ja tekoturkiksesta. Siitä myöhemmin lisää. Tähän takkiin halusin isomman pyrstön mitä aikaisempaan takkiin, jonka muokkasin keväällä, sitä voi käydä kurkkimassa täältä. Aidon kelsin ehkä suurin ongelma on sen jämäkkyys. Pyrstö tosiaan on ja pysyy, se ei ihan samalla tavalla asetu paikalleen kuin keinokelsi. Siinä on hyvät ja huonot puolet.
Takista jäi sen verran materiaalia, että ehkä voisi pojalle saada rukkaset. Käytin siis hyvin tarkkaan koko materiaalin. Ompelu oli suhteellisen helppoa, valitsee vain nahkaneulan tai farkkuneulan ja vähän tujumman langan. Näin ompelu sujuu suhteellisen ongelmitta. Myös koristenauhojen takaisin ompelu oli helppoa. Halusin takista myös hivenen löysemmän mitä tuon tyyppisten takkien yleensä on tarkoitus olla. Lämpimänä pysyy ainoastaan kerrospukeutumisella ja jos tekee ihan vartaloa myötäilevän takin, niin lämpö ei kyllä pysy. Hieman erilainen versio siis kuin aikaisempi. Minulle tulee kaikkinensa siis neljä talvista pyrstötakkia ja ne riittää. Kaikki neljä on erilaisia, kaksi villakankaasta ja kaksi kelsiturkista. Vielä kiinnostaa tehdä tweedistä yksi syystakki, farkkuinen jo löytyykin ja villatakki vanhoista villapaidoista. Eli pyrstöjä olisi vielä nähtävissä monen monta.
