Krakovan sadepäivän paras löytö
1
Joskus parhaat löydöt osuvat kohdalle silloin, kun niitä ei edes osaa etsiä. Krakovan sadepäivän paras löytö löytyi tänä kesänä Podgórzesta päivänä, jolloin sääennuste lupasi rajua ukkosilmaa ja ilmassa tuntui koko ajan lähestyvä sade. Lähdimme siitä huolimatta seikkailemaan alueen kirppareille ja päädyin aivan sattumalta pieneen GawKa-myymälään, josta löysin kukallisen bomberin vain 45,17 eurolla.
Krakovan sadepäivän paras löytö
Sääennuste ei varsinaisesti suositellut pitkää kävelyretkeä. Krakovaan oli luvattu rajua ukkosilmaa, ilma oli lämmin ja hieman painostava ja taivas näytti siltä, että jossain vaiheessa päivästä saisimme vettä niskaamme. Mutta Podgórzen kirpparit odottivat.
Yksi asioista, joista pidän Krakovassa eniten, on juuri tällainen seikkaileminen. Ei aina valmiiksi suunniteltua reittiä nähtävyydeltä toiselle, vaan kävelemistä pitkin kaupunginosia, kirppareiden etsimistä ja kiinnostavista ovista kurkistelemista. Koskaan ei oikein tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.
Tällä kertaa emme myöskään tienneet, milloin taivas aukeaisi. Ja aukesihan se. Yhdessä vaiheessa vettä tuli noin kymmenen minuutin ajan aivan järjettömästi. Eteenpäin ei enää tehnyt mieli yrittää, joten päädyimme muiden sateelta paenneiden ihmisten kanssa erään kaupan katoksen alle. Siinä seisoimme vieri vieressä ja katselimme, kuinka kesäinen Krakova katosi hetkeksi vesimassan taakse.
Sitten sade hellitti lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja me jatkoimme matkaa. Lämmin ja sateen jäljiltä märkä Podgórze, kirppareita, pieniä kauppoja ja katuja, joita pitkin kulkiessa ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tulisi vastaan. Juuri sellaisena päivänä löysin GawKan.
GawKa oli minullekin yllätys
Seuraan yleensä varsin tarkasti Puolan käsityömaailmaa. Minua kiinnostavat paikalliset tekijät, pienet merkit, puolalainen design ja tietenkin erityisesti tekstiilit ja vaatteet. Krakovan-matkoillani etsin mielelläni myös sellaisia paikkoja, joita ei välttämättä löydä ensimmäisenä tavallisista matkaoppaista.
Silti GawKa oli minulle täysin tuntematon.
En ollut törmännyt merkkiin aikaisemmin, en ollut tallentanut myymälää kartalle enkä lähtenyt Podgórzeen sitä etsimään. Olimme liikkeellä kirppareiden vuoksi, kun pieni myymälä vain tuli vastaan. Sellaisia löytöjä ei oikein voi suunnitella.
GawKa sijaitsee Podgórzessa osoitteessa Bolesława Limanowskiego 4. Kyseessä on pieni krakovalainen merkki, jonka valikoimaan kuuluu persoonallisia vaatteita ja asusteita. Merkille ovat ominaisia erityisesti värit ja näyttävät kuosit, ja bomberit kuuluvat myös GawKan valikoimaan.
Myymälä itsessään oli juuri sellainen paikka, johon minä helposti ihastun. Se on pieni, ja samassa paikassa myös valmistetaan tuotteita. Tekeminen on siis konkreettisesti läsnä siellä, missä valmiita vaatteita myydään.
Pukuompelijana kiinnitän tällaisiin asioihin varmasti tavallista enemmän huomiota. Minua kiinnostaa vaatteessa aina muukin kuin se, miltä se näyttää henkarissa. Katson materiaaleja, rakennetta ja työn jälkeä. Pienessä tekijävetoisessa paikassa kiehtoo myös se, että vaatteella on kasvot ja syntypaikka.
Myös GawKan omistaja oli aivan ihana nuori nainen, ja kohtaamisesta jäi erityisen lämmin tunne. Ja sitten näin bomberin. Vaalea pohja, suuret kukat, sinistä, vaaleanpunaista ja tummansinistä. Romanttinen kukkakangas ja sporttinen bomber-malli olivat juuri sopivasti ristiriidassa keskenään.
Se näytti minulta. Sitten tuli toinen yllätys. Hinta oli 45,17 euroa. Olin aidosti hämmentynyt.
Suomessa olen tottunut siihen, että pienen merkin paikallisesti valmistetusta tällaisesta takista saisi helposti maksaa yli sata euroa. Nyt seisoin pienessä krakovalaisessa myymälässä, jossa tuotteita myös valmistetaan, ja persoonallinen kukallinen bomber maksoi alle viisikymmentä euroa. Takki lähti tietenkin mukaani.
Takkiin jäi kokonainen päivä
Nyt kun bomber on kotona Suomessa, huomaan ajattelevani sitä vähän eri tavalla kuin tavallista vaateostosta. Se on tietenkin takki. Mutta samalla siihen jäi kokonainen päivä Krakovassa. Kun puen sen päälleni, muistan lämpimän ja painostavan ilman. Podgórzen kadut ja kirppareiden etsimisen. Tummenevan taivaan. Sen kymmenminuuttisen, jolloin vettä tuli niin paljon, että jouduimme muiden ihmisten kanssa pakenemaan kaupan katoksen alle. Ja sen, kuinka sade loppui ja matka vain jatkui.
Ehkä juuri siksi pidän tällaisista päivistä enemmän kuin täydellisesti suunnitelluista ostoskierroksista. Välillä poiketaan reitiltä, välillä sade pysäyttää ja välillä vastaan tulee jotain sellaista, jonka olemassaolosta ei vielä aamulla tiennyt mitään. Sama pätee minusta matkalla tehtäviin ostoksiin.
Olen kuullut monen sanovan, että ulkomailla on mukava käydä samoissa tutuissa liikkeissä kuin Suomessa, koska silloin tietää, mitä saa. Minä ajattelen melkein päinvastoin. Jos olen matkustanut Krakovaan, haluan nähdä, mitä Krakovasta löytyy. En kaipaa matkalta vaatetta, jonka voisin yhtä hyvin ostaa Helsingistä. Minua kiinnostavat kirpparit, pienet liikkeet, paikalliset tekijät ja vaatteet, joihin jää jotain siitä paikasta, josta ne on löydetty.
Ja ehkä tässä on myös yksi syy siihen, miksi Puolan käsityö- ja pienyrittäjäkenttä kiinnostaa minua niin paljon. Pienen paikallisen liikkeen oven avaaminen ei välttämättä tarkoita valtavaa design-hintalappua. Oma GawKa-bomberini on siitä aika hyvä esimerkki: 45,17 euroa vaatteesta, jonka löysin paikallisen tekijän pienestä myymälästä.
*****
Kuvan asussa yhdistin bomberin leveisiin pinkkeihin housuihin (Second Hand Friend, Helsinki). Pinkki poimii takin kukista saman sävyn, kun taas tummansiniset resorit rauhoittavat kokonaisuutta. Kukallinen kangas tekee sporttisesta bomberista aivan jotain muuta kuin perinteisen yksivärisen pilottitakin. Enkä oikeastaan edes välitä siitä, onko bomber juuri tällä hetkellä muodissa. Valkoinen neuletoppi kirkastaa asua (Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto).
Oma tyyli ei minusta synny siitä, että tarkistaa ensin, mitä tällä kaudella pitäisi käyttää. Kiinnostavampaa on löytää vaatteita, joihin reagoi itse. Sellaisia, jotka herättävät välittömästi ajatuksen: Tuon minä haluan pukea omalla tavallani. Ja joskus kaikkein paras matkamuisto ei ole esine, johon on painettu kaupungin nimi. Se voi olla kukallinen bomber pienestä krakovalaisesta myymälästä. Takki, joka maksoi 45,17 euroa ja johon jäi samalla muisto lämpimästä kesäpäivästä, ukkosta odottavasta taivaasta, kaatosateesta ja seikkailusta Podgórzen kaduilla.
Jos olisimme säikähtäneet sääennustetta ja jääneet sisälle, valinneet toisen kadun tai vain kävelleet GawKan oven ohi, minulla ei olisi tätä takkia. Onneksi lähdimme seikkailemaan.
Krakovan sadepäivän paras löytö, löytyy osoitteesta:
GawKa made by hand
Bolesława Limanowskiego 4
30-534 Kraków, Podgórze
GawKan verkkosivut
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lue nämä myös:
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.
Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.
Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu
Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.
T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.
Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.
Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan
Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.
Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.
Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä
Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.
Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää
Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.
Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.
Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.
Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.
Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa
Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.
Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.
Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää
Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.
Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuinspiraatioita: