Talvi tuli jälleen
2
Talvi tuli jälleen tänne pohjolan etelään ja vaikka nyt olenkin vienyt paljon talvivaatteita varastoon ja kesävaatteet ovat löytäneet tiensä kotiin, niin edelleen löytyy lämmintä päälle. Ei siis tarvitse kesämekossa jäätyä ulkona. Tosin tämä ei mieltä ylennä ollenkaan, lumi siis. Olen kärttyinen, väsynyt ja kyllästynyt. Kaipaan lämpöä ja aurinkoa todella paljon.
Talvi tuli jälleen
En tiedä mikä siinä on, mutta talvi vie minulta kaikki mehut. En vaan jaksa, tänä vuonna talvi on kestänyt todella pitkään. Yli viisi kuukautta jo, se on ihan liikaa. Pahintahan tässä on se, että lämpöä ja aurinkoa jo saatiin ja elämä kääntyi jo keväiseen fiilikseen. Odottavaan, kohta on kesä ja erilaisia suunnitelmia jo tehtiin kesää varten. Lueskelen nyt kaihoisasti viime vuoden postauksia, näihin aikoihin lähdimme mieheni kanssa nauttimaan Tallinnan auringosta. Lämmin ei vielä ollut silloinkaan mutta kevät oli jo. Istuimme terasseilla syöden ja nauttien auringosta. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, näkee valkean lumipeitteen ja sitä samaa moskaa tulee taivaasta alas.
Alkaa tulla pieni epätoivo, että tuleeko sitä kesää vai ei. Pienoinen epätoivo tahtoo iskeä vasten kasvoja. Onko niin, että tänä kesänä Yyterissä nautitaankin pulkkamäestä ja sukelletaan jääveteen? Ei kuulkaa houkuta sitten yhtään. Toki tässä on puolensa, voi ommella koko päivän tai lähteä museoon tai siivota hullun kiilto silmissä. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni voisin vaikka siivota. Minä kun en niin pidä siitä hommasta.
Sukellus mieleni sopukoihin
On vähän myös sellainen fiilis, että blogikin on ihan turha harrastus. Mitä tämmöselläkin tekee. Onhan mun helppo täältä tosin aina tarkistaa kaikki, jos tulee puheeksi jokin juttu eikä ihan muista tarkkaan milloin mikäkin tapahtui. Tosin, uskon, että tämä fiilis liittyy nyt vain tähän keliin ja tietenkin odotuksiin. Kyllähän minä näihin jo varauduin, ei tämä yllätyksenä tullut. Toivoin vain, että luontoäiti muuttaa reittiä ja heittää lumisateen jonnekin muualle. Mutta niin kuin tiedämme luontoäiti tekee juuri niin kuin itse haluaa ja me olemme hänen armoillaan.
Tässä nyt sitten vain istun, yöpuku päällä, hampaat pesemättä, sipsipussi kainalossa. Kylpyhuoneesta kuuluu pesukoneen hurina, poika yskii omassa makuukammarissaan ja mies pelaa olohuoneessa. Söpö kuorsaa jalkopäässäni pienessä kerässä. Tytön villasukat huutaa korissa: ”tee minut valmiiksi”. Katson ulos lumisadetta ja huokaisen syvään. Tällainen viikonloppu.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Musta villiinnyttää
Nyt on käynyt niin, että musta villiinnyttää minua, en tiedä liittyykö tämä nyt viidenkympin villityksiin vai onko kyseessä suruaika, mutta yhä enemmissä määrin on alkanut eksyä päälleni mustaa. Minulle, joka suosin värejä ja jonka lempiväri on punainen. Mitä minulle oikein tapahtuu?
Musta villiinnyttää
En tokikaan ole koskaan sylkenyt mustaan päin ja varsinkin töissä päälläni on useasti juuri mustat leggarit ja neule tai college. Mutta jostain syystä olen alkanut pukea entistä enemmän juuri mustaa alapäähän sekä yläpäähän ja vielä takkikin voi olla musta. Olen äimistynyt tästä huomiosta. Onko suruaika alkanut, minkä vuoksi? Oli miten oli mutta itse kovasti tykästyin tähän asuuni, johon sonnustauduin tässä noin viikko sitten. Asusta löytyy särmäkkyyttä ja toki vähän väriäkin tuossa neuleessa, mutta ajatus lähti ihan keinonahkafarkuista, jotka ovat jo vuosia olleet käytössä. Vähän ne alkaa halkeilla jo, mutta muuten vielä käyttökelpoiset. Paita on hankittu uutena muistaakseni Kaliforniasta, Citadel Outletista.
Kuljen nyt muutenkin jotenkin trendin huipulla, kun heitin tämän mustan komeuden päälle paksun neuleen, jossa on eläinkuosia. Olen jo muutaman vuoden nähnyt eläinkuosia niin käsityöläisillä kuin second hand muodin käyttäjillä. Ja nyt eläinkuosia on alkanut näkymään myös muotilehtien sivuilla. En edelleenkään seuraa muotia, mutta välillä osuu silmiin muotinäytöksiä. Selkeästi siis viidenkympin villitystä…
Meikittömyys vapautti minut
Olen Instagramissa jo ottanut tämän meikittömyyden esille ja jatkan höpinääni nyt myös blogissani, sillä silloin kun sairastuin RCVS:ään ja olin paljon ulkona meikittä, tunsin todella vaputuneeni jostakin. Nyt kun muutimme tänne Helsingin Manhattanille, niin minulla oli pitkään meikit kadoksissa ja kun meikit löytyi en oikein niitä enää ottanut esille. Sama homma jatkunut tähän päivään asti. Meikkaaminen viikolla on jäänyt ihan kokonaan pois.
Se taas ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi itsestäni yhtään huolta, ihoni voi tällä hetkellä todella hyvin, kun en kauheasti enää joudu erilaisia asioita käyttämään siinä. Ja varmasti olette nähneet, että kuvissakaan ei kauheasti meikkejä näy. Tokikaan en ole luopunut meikeistä kokonaan, tänäänkin olen suunnitellut, että ehostan itseäni vähäsen kun lähdemme mieheni kanssa hiukan nautiskelemaan Helsingin museoihin.
Tänään avataan myös vaatekaapin päiväkirja, josta kerron myöhemmin lisää. Instagramin puolella varmasti tulee juttua aiheesta jo aikaisemmin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: