Hae
VillaNanna

Mä oon mikä oon!

Mä oon mikä oon

Mä oon mikä oon ja niin olet myös sinä mikä olet. Me olemme silti ihmisiä, ihania, persoonallisia ja kauniita ihmisiä. Me kaikki olemme omanlaisiamme, me kaikki kuitenkin olemme ihmisiä, joten samanlaisia. Samanvärinen veri virtaa meillä suonissa. Mutta miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, ettemme kaikki voida olla saman näköisiä, kokoisia ja värisiä. Miettikää nyt itsekkin, jos koko maailma olisi täynnä sinun kuviasi ja sinun luonteen omaavia henkilöitä. Olisiko se oikeasti kovin mielenkiintoista? Ei, ei minusta ainakaan. Olisi pidemmän päälle aika tuskallista jutella omalle kuvalleen. Oikeasti. Minusta on ihanaa katsella ihmisten moninaisuutta, ihmisen kauneutta (siitäkin huolimatta, että olisiva tehneet toisilleen pahaa). Ihminen on kaunis, vaikka sisällä asuisi pieni demoni.

Nyt kun elämme korona aikaa, se saa monet ihmiset näyttämään huonoimmat puolensa ja se valitettavasti näkyy varsinkin somessa. Siellä on helppo olla ruudun takana, ajattelematta yhtään, että toisella puolella on ihan samanlainen ihminen, joka tuntee asioita. Ei osata millään tavoin asettaa toisen kenkiä omiin jalkoihin, kaikki nähdään oman elämän kautta, silloin ei tietenkään toisen elämä näytä samalta, mitä oikeasti, todellisuudessa on.

Mä oon mikä oon

Mä oon mikä oon

Sanoi laulun sanat, ne kaikuu korvissani aina. Sillä näin se on. Mä oon mikä oon ja en muutu tästä ja siis iloitsen elämästä. Näin me ollaan kaikki, mutta elämästä pitää voida iloita, sen kaiken jälkeenkin mitä negatiivista tulee ulkoa päin. Aina. Koska, kukaan ei elä elämääsi paremmin kuin sinä itse. Jokaisella meistä on oma elämä elettävänä ja se jää elämättä, jos keskittyy muiden elämiseen niin kovasti. Elämä on liian lyhyt ja siksi siitä pitää nauttia, omalla tavalla. Ylä-ja alamäkiä tulee aina, elämä ei mene tasaisesti, näin elo on myös mielenkiintoista eikä muutu tasapaksuksi.

Korona aikaan on kaivettava mielikuvitus syvältä ja keksittävä erilaisia uusia toimintoja, miten voidaan touhuta ja olla. Se ei mitenkään ole huono asia, se voi myös opettaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa. Ymmärtämään sitä, että me olemme kaikki erilaisia mutta silti samanarvoisia. Ei me muututa huonommaksi vaikka uskontomme olisi mikä tai ihon väri toinen. Olemme ihmisiä, kauniita ihmisiä. Eri asia on sitten se, miten näitä kauniita asioita alkaa käyttää hyväksi ja omaksi aseeksi. tehdään yhteistä hyvää, nyt kun sitä hyvää tarvitaan.

Mä oon mikä oon

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Lue myös:

Takki farkkujen jämistä

Äitienpäivä

Äitienpäivä

Äitienpäivä, se on tärkeä päivä monille äideille, lapset tekee lahjoja ja suunnittelee aamupalaa äidille sänkyyn. Jokaisella perheellä on omat traditiot miten äitienpäivää vietetään. Minä yleensä saan omaa ompeluaikaa ja käymme myös pyöräretkellä. Mutta meillä vietetään myös toista päivää myös. Äitienpäivä on myös meillä se päivä, jolloin vietämme yhden lapsen synttäreitä.

26 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti ja vaikka syntymäpäivä ei aina osu äitienpäivälle, niin meillä kuitenkin vietetään molemmat juhlat samalla kertaa, yleensä niin, että esikoinen on etusijalla. Niin, minun esikoinen syntyi äitienpäivänä. Tämä suloinen pieni pippuri, joka muutti minun koko elämän kerta heitolla.

Minulle on ollut aina tärkeää se, että saan omaa aikaa äitienpäivänä, siksi jos olen lauantait kotona, niin vietämme silloin perheenä äitienpäivää ja sitten sunnuntaina saan sukeltaa omaan pieneen maailmaani ja keksittyä vain ja pelkästään ompeluun sekä neulomiseen. Tällä hetkellä on monta lankatyötä kesken ja lisää suunnitteilla.

Äitienpäivä Äitienpäivä Äitienpäivä

Äitienpäivä

Minulla ei käytännössä oikein ollut tänä vuonna äitienpäivää. Mutta oli kuitenkin viikonloppu, kun vietimme aikaa yhdessä ja sain herkkuja ja aamupalan sänkyyn sekä poika halusi kattaa aamupalan myös pihalle. Onneksi oli kaunis viikonloppu ja sai kunnolla nauttia olostaan. Parastahan oli tietenkin se, että minulla oli aikaa ommella. Sain jälleen yhden uuden asian valmiiksi jämäprojektin tiimoilta. Tietenkin ikävöin vanhempia lapsiani, mutta nuorin laulaa luritti sunnuntaina sellaiset hyvää äitienpäivää luritukset, ettei harmi ollut enää niin suuri. Tällä kaverilla kun on egoa, vaikka muille jakaa.

Joten minun äitienpäivä pyöri siis täysin ruoan, yhdessäolon ja ompelun merkeissä. Toki meillä oli myös kasvimaan laittoa, mutta tällä kertaa taistelimme muurahaisia vastaan. Ne kun on ilmetyneet paikalle kun maa käännettiin viikko sitten. Meidän piti lauantaina laittaa uudet mullat ja laittaa siemenet, mutta muurahaisyhdyskunta olikin toista mieltä. Ehkä sitten ensi viikonloppuna tilanne on toinen. Kyllä me vielä saamme laitettua. Odotan jo oman maan perunoita ja porkkanoita saapuvaksi pöytään. Se sato mikä nyt ekana tulee on raparperi. Raparperipiirakkaa ja raparperikeittoa, namnam, kesä tulee!

On hei pakko sanoa vielä semmoinen juttu näistä kuvista, että paria astiaa lukuunottamatta, kaikki ovat Kierrätyskeskuksesta löydettyjä astioita. Muutama astia on perintöäni mutta ne istuu niin kauniisti kattauksiin. Sekametelisoppakattaus on niin ihanan raikas minusta ja parasta on kun voi yhdistellä kaikkea toisiinsa ja ihailla, että tuon löysin sieltä kirpparilta ja tuon sieltä…Niin ihanaa.

Äitienpäivä

Ihanaa päivää sateesta huolimatta!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi