Hae
VillaNanna

Minä olen kirjassa

Hei, minä olen kirjassa. Ensin naamarini näkyi muutamissa lehdissä Hesarista käsityölehtiin, mutta tämä on oikeasti the juttu mulle! Minua on haastateltu kirjaan ja tämä kirja on ilmestynyt nyt Etelä-Koreassa. Olen hiukan pyörryksissä, olen nyt globaalissa. Hih, tää tuntuu niin hyvälle!

Olenkin maininnut siitä, että nyt mennää hiukan ajassa taakse ja otetaan kiinni muutamista jutuista mitä tapahtui tuossa marras-joulukuussa, kun en päässyt näistä kertomaan kun oli näitä postaus sarjoja niin monta. Mutta nyt kerron sitten vähän mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kaikkea on tullut väsäiltyä.

Minä olen kirjassa

Kirja second hand -elämäntavasta

Muutama vuosi sitten nuori korealainen opiskelija keräili haastateltavia kirjaansa varten. Hän oli saanut kirjasta idean, kun oli tullut opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja nähnyt millaista on Suomen second hand kulttuuri. Heillä Koreassa ei oikein sellaista ajatusmaailmaa ole olemassa. Vanhoja vaatteita voi lahjoittaa kyllä köyhille, mutta ne lahjoitetut ovat tosiaan sen näköisiäkin. Kirja sai alkunsa ajatuksesta, unelmasta, että myös Koreaan nousisi samanlaisia ihania pikku vintageliikkeitä, isoja Kierrätyskeskuksia, ihania kirppistoreja yms. Mitä nyt täällä meillä on.

Olin innoissani mukana tässä ja niin ovat olleet kaikki muutkin, jotka ovat lähteneet kirjaan mukaan. Minun osuus poikkeaa kuitenkin muiden sisällöstä, ihan sen vuoksi, että kirjassa keskitytään enemmän minun refashioniin kuin kirppistelyyni. Kerron toki kirjassa hiukan miten olen tullut tähän pisteeseen, milalinen rooli oli isoädilläni sekä äidilläni kädentaitojen osalta ja miten tuttua vaatteen hyötykäyttö meillä oli. Muistelin lapsuuttani, miten istuimme isoäidin kanssa rappusilla ja isoäiti leikkeli mekkoa matonkuteeksi.

Kaksi kuvaa kirjassa

Kaksi kuvaa valikoitui lopulliseen kirjaan ja olikin ihanaa nähdä juuri nämä kuvat, nämä vaatteet, sillä minun paitani on voimavaatteeni ja poika taas teki tilauksen juuri näistä shortseista, hänen visio, äidin toteutus. Nämä kaksi vaatetta ovat iso tunne minulle ja niitä oli aivan mahtava myös tehdä.

Liian pienestä paidasta sopivaksi

Olen aikanaan napannut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta aivan ihanan paidan, se ei näyttänyt niin kovin pienelle, mutta kun olin saanut paidan pestyä, niin eihän se mennyt päälle. Kaivelin tilkkulaatikkoa hetkisen ja löysin kuviollisen kankaan ja siitä ajatus sitten lähti. Lisäilin punaista pitsiä ja koristenauhaa ja paita alkoi näyttää sille kuin pitäisi näyttääkin. Ja koska tykkään kovasti epäsymmetrisistä linjoista, niin tietenkin helma sai minua miellyttävän muodon.

Kun laitan paidan päälleni, oli sitten miten huono fiilis tahansa, niin olo nousee kohisten. Tällä mallilla olen tehnyt monen monta paitaa ja tunikaa, mutta jotenkin tämä paita on se juttu, tässä on jotain mikä on niin minun luonnettani.

Minä olen kirjassa

Pojalle shortsit farkkujämistä

Olin tehnyt aikanaan pojalle hauskat palafarkut ja poika rakasti niitä niin paljon, yhtenä kesänä hän sitten toi minulle laatikon, jossa säilytin erinäisiä farkkujen osia ja sanoi, että nyt äiti tekee hänelle shortsit samalla ajatuksella mitä tein hänelle farkut. Ja tietenkin tein työtä käskettyä. Minusta on ihanaa kun omat lapsetkin on niin mukana tässä hommassa.

Minä olen kirjassa Minä olen kirjassa

Minä olen kirjassa ja todella innoissani asiasta!

Ihanan rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee, muuttuu hän joka ehti enemmän näkymättömäksi yhteiskunnassa. Venhenevan ihmisen panosta ei oikein enää tarvita, hänen ammattitaitoaan ei haluta eikä elämänkokemus ole kunnian asia. Tämän lisäksi peilistä katsoo täysin tuntematon ihminen, se ihminen harmaantuvineen hiuksineen, ryppyisine naamoineen. Ei, se en ole minä. En oikeasti. Maan vetovoima kovenee ja keho alkaa roikkua sieltä täältä. Posket lepattaa tuulessa ja heltta heiluu vielä seuraavanakin päivänä kun on kaverille sanonut moi edellisenä päivänä.

Onko se niin, vai onko se vain jokaisen vanhenevan ihmisen kuvitelmaa? Tavallaan molemmat on totta ja ei ole. Työllistyminen vanhempana on monen asian summa, ikä ei ole aina se este, eikä se edes saisi olla. Itselle jotenkin tulee turvallisempi olo yrityksestä, jossa on eri ikäisiä työntekijöitä, siellä osataan tehdä, koska eri ikäsiten osaaminen osataan hyödyntää.

Kun ihminen vanhenee

Tätäkö on vanheneminen?

Katsoin itseäni aamulla peilistä ja tosiaan, en meinannut millään tunnistaa sitä ihmistä, joka peilistä minua tihrusti. Miten paljon on keho muuttunut ei vain vanhentumisen myötä, vaan mitä sairaus on tehnyt koko keholle. Keho muuttuu pehmeäksi ja löysäksi. Iho ei enää palaudu niin nopeasti kuin ennen, uurteet ja rypyt syvenee. Kiloja on muodostunut vuosien saatossa kuin vahingossa. Sitten alkaa kiusata itseään vanhoilla kuvilla. Voi kun silloin oli niin nätti ja pippurinen, nyt aika vaan humisee ohi. Vertaa itseään nuoriin ihmisiin ja huokailee hiljaa kun muistelee omaa nuoruuttaan.

Sitä unohtaa täysin sen, millainen elämä oli oikeasti silloin kun oli nuorempi ja mitä se elämä on nyt. Mitä tapahtui silloin kun hymyilin kameralle ja mitä tapahtuu nyt kun nyrpistän naamaani kameralle. Millainen oli maailmani silloin, kun keräsin kimpsut ja kampsut kainaloon ja hyppäsin muuttoautoon, uusi kaupunki ja uusi elämä.

Osaanko olla onnellinen siitä mitä minulla nyt on?

Onnellisuus on monille vaikeaa ja useimmiten sitä monet katkeroituu iän myötä ja mitä enemmän ikää tulee, miten vähän on niitä unelmiaan saanut toteutettua, sen katkerammaksi tulee. Ainakin osa ihmisistä. Miten sitä ei pysty olemaan onnellinen siitä mitä kaikkea itsellä on. Kun sitä kaikkea kuitenkin on.

Olen onnellinen

Mitä enemmän sukellan tuonne mieleni syvyyteen asian tiimoilta ja mietin ja pähkäilen, niin löydän paljon asioita mistä olen todella onnellinen. Nuo minun tenavat ovat yksi suurimpia ilon aiheita, heidän menestymiset ja onnistumiset ovat minulle ihan ensimmäiset asiat, jotka tekee minut onnelliseksi.

Voitin sairauden, joka oli viedä minut hautaan, olin jo luovuttanut. En jaksanut enää taistella mutta tässä olen, annoin lääkäreille vielä yhden mahdollisuuden auttaa ja se apu toimi. Tokikaan en voi koskaan enää olla täysin terve, mutta olen niin terve miten voin olla ja onnellinen siitä.

Opiskelu on tuonut minulle monta erillaista mahdollisuutta tehdä asioita, joista tykkään. Nautin ohjata kädentaitoja ja nautin olla nuorten kanssa. Parastahan näissä kahdessa ammatissa on se, että voin yhdistää ne ja antaa nuorille sellaisia taitoja, joita tarvitaan nykyaikana paljonkin.

Vaikka en ole saavuttanut rahallista mammonaa, olen saavuttanut ison määrän henkistä kapasiteettia ja jätän jälkeeni sellaista mitä en rahalla tule koskaan saamaan ja saavuttamaan. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen elämässäni oppinut. On siis jälleen ihanaa kääntää uusi sivu omassa elämänkirjassa ja alkaa kirjoitella siihen uusia kokemuksia ja uusia oppimisia.

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee

Postauksesta tuli hivenen matalalentoinen, mutta tällaisia olen tässä nyt hetken aikaa miettinyt. Valmistautunut saamaan yhden ikävuoden päätökseen ja antaa uudelle ikävuodelle uuden tyhjän sivun. Olen miettinyt suhtautumistani omaan vanhenemiseen, oman ulkonäön muutoksiin, niiden hyväksymiseen. Miettinyt mitä olen saanut aikaan ja mitä en. Tosin, on turha miettiä niitä asioita, joita ei ole saanut tehtyä. Se taas aiheuttaa katkeroitumista. Katkeria ihmisiä on ihan liikaa maailmassa ja ne saa myös ulkopuolisetkin huonolle mielelle.

Kun tällainen matalalentoinen fiilis tulee, kannattaa vain sukeltaa sinne mikä parhaiten itseään miellyttää ja hemmotella itseään niin pitkään, että kaikki matalalentoiset ajatukset katoaa ja mieli alkaa nousta kohti korkeuksia. Vaikka vanhenee, niin samalla muuttuu entistä rakkaammaksi itselleen. Minä olen itselleni rakas ja haluan pitää itsestäni huolta, samoin kuin pidän huolta läheisistäni.

Uskaltakaa rakastaa itseänne!

Se on asia, jonka haluan kaikille sanoa. Kun rakastat itseäsi ja huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia myös muista. Näin lapsesi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ja oppii rakastamaan myös itseään.

Ihanaa päivää kaikille ja hyvää syntämäpäivää kaikille, joilla tänään on synttärit!

-Melissa-

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi