Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
0
Joskus kaikkein rakkaimmat vaatteet eivät ole niitä kaikkein täydellisempiä. Ensin epäilin, sitten rakastuin täysin tähän. Ompelin itse vaaleanpunaiset pientä ruutua olevat röyhelöhousut ja sydänkuvioisen puuvillapaidan, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet suoraan kesäisestä satumaasta. Vaikka paidan kanssa on vielä pieniä korjattavia yksityiskohtia, tästä tuli yksi kesän iloisimmista asuista.
Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
On olemassa vaatteita, jotka yrittävät olla huomaamattomia. Tämä asu ei kuulu niihin. Tämä asu saapuu paikalle kuin mansikkajäätelö hellepäivänä. Se on vaaleanpunainen, hieman höpsö, vähän romanttinen ja aivan täysin tietoinen siitä, että elämä on liian lyhyt tylsille vaatteille. Parasta tässä kokonaisuudessa on se, että tein sen itse.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on persoonallisuutta. Sellaisia, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan. Sellaisia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet satukirjasta, vanhasta elokuvasta tai jonkun luovan ihmisen päiväunesta. Kun löysin tämän ohuen puuvillakankaan, aloin heti nähdä mielessäni leveälahkeiset housut, joiden lahkeensuissa olisi röyhelöt. Juuri sellaiset, jotka hulmuavat kävellessä ja saavat jokaisen askeleen tuntumaan vähän tavallista hauskemmalta.
Ja voi miten rakastankaan näitä housuja. Ne ovat kevyet, ilmavat ja juuri sellaiset vaatteet, joita haluan käyttää kesällä aamusta iltaan. Ohut puuvilla tuntuu iholla lähes olemattomalta, mikä on kuumina päivinä melkoinen lahja. Samalla ruutukuosi tuo kokonaisuuteen ripauksen vanhan ajan kesäromantiikkaa.
Kun itse tehty ei ole täydellinen
Mutta sitten on se paita. Tai oikeastaan minun ja paidan välinen pieni keskustelu. Pidän siitä paljon. Rakastan sydänkuviota. Rakastan keveyttä. Rakastan sitä, miten se sopii housujen kanssa yhteen kuin ne olisivat syntyneet samasta unelmasta. Mutta en ole siihen täysin tyytyväinen. Ja tiedättekö mitä? Se on ihan hyvä asia.
Joskus itse tekemiseen liittyy ajatus siitä, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti. Todellisuudessa käsintehdyt vaatteet ovat usein jatkuvasti muuttuvia projekteja. Niitä käytetään, tutkitaan peilin edessä, mietitään uudelleen ja korjataan vähän kerrallaan.
Tämän paidan kohdalla tiedän jo nyt, että palaan siihen kesän aikana. Haluan säätää mallia hieman. Ehkä muuttaa istuvuutta. Ehkä tehdä pieniä korjauksia, jotka tekevät siitä juuri sellaisen kuin alun perin kuvittelin. Mutta samalla en halua odottaa siihen asti, että kaikki olisi täydellistä.
Haluan käyttää vaatteita nyt. Haluan nauraa, kävellä rantakadulla, juoda jäälattea ja antaa röyhelöiden hulmuta tuulessa juuri tällaisina. Sillä elämässä on yllättävän paljon vapauttavaa voimaa siinä, että uskaltaa käyttää jotain keskeneräistä.
Vaatteita, jotka saavat hymyilemään
Moni puhuu niin sanotusta henkilökohtaisesta tyylistä. Minulle se ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että näyttäisin aina samalta. Se tarkoittaa enemmänkin tunnetta. Kun puen tämän asun ylleni, tunnen olevani oma itseni.
- Hieman boheemi.
- Hieman romanttinen.
- Hieman liioitteleva.
Ja hyvin, hyvin kaukana siitä ajatuksesta, että keski-ikäisen naisen pitäisi pukeutua hillitysti tai huomaamattomasti.
- Minä haluan sydämiä.
- Haluan röyhelöitä.
- Haluan vaaleanpunaista.
Haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet kesäisestä satumaasta. Ehkä juuri siksi itse tekeminen on niin koukuttavaa. Kun ompelee itse, ei tarvitse tyytyä siihen, mitä kaupoissa sattuu olemaan tarjolla. Voi tehdä juuri sellaisia vaatteita, joita ei löydä mistään. Voi lisätä yhden röyhelön enemmän kuin olisi järkevää. Voi valita sydämiä silloin, kun muut valitsevat yksiväristä.
Ja joskus lopputuloksena syntyy asu, joka ei ehkä ole täydellinen, mutta joka saa kantajansa hymyilemään joka kerta peilin ohi kulkiessa. Minusta se on onnistumisen paras mahdollinen mittari.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani