Taiteidenyö, jossa ei koskaan oltu

Kovasti odotin ja suunnittelin tämän päivän postausta, jossa kerron taiteidenyöstä ja mitä kaikkea kivaa ilmaista tekemistä siellä on. Valitettavasti emme koskaan menneet tapahtumaan…Miksi? Koska minulle iski migreeni heti aamulla ja edelleenkään ei särky ole helpottanut, vaikka on parempi kuin eilen. Joten ei tule postausta kyseisestä aiheesta.
Suosittelen silti aina taiteidenyötä, sillä siellä on niin paljon ilmaisia juttuja, että jokainen kyllä löytää omansa. Taidetta ja musiikkia, ruokaa ja mielenkiintoisia juttuja joka puolella kaupunkia. Taiteidenyössä olimme viimeksi silloin kun muutimme Helsinkiin ja silloin menimme katsomaan Härdellin kanssa leffoja Suomen elokuvasäätiölle. Tänä vuonna minua kiinnosti Virka-gallerian tapahtumat ja elokuvat, Bletin&ooperan kirppis sekä Barbie näyttely. Ne oli päällimmäisenä listalla ja sen jälkeen tuli monta muutakin juttua, joissa olisin halunnut pistäytyä.

Mutta, koska emme olleet menossa mukana niin postaan siis jutun uusista leggareista. Minun oli ihan pakko hankkia kangasta, jotta saan töihin vähän tujummat leggarit käyttöön ja tietenkin sellaiset omaan makuun sopivat. Erikoiset ja kummalliset. Töissä on kiva hillua leggarit jalassa, farkut ovat aina hiukan nihkeät. Asuni on koottu kirppis vaatteilla, tunika sekä kengät ovat kirppikseltä. Nyt on kyllä kiva aika kun voi laittaa päälleen jo hiukan lämpimämpää ja syksyn tuoksu valtaa ympärsitön. Viime torstaina jo huomattiin tuo syksyn tuoksu metsässä kun viimeistä vapaata vietettiin miehen kanssa.

Kun ostin kyseisen kankaan, sain siitä kahdet hiukan eri sävyiset leggarit. Toiset ovat vaaleat ja toiset tummat. Tummia en nyt vielä ole kuvannut mutta sekin tapahtuu kyllä kun ilmat hiukan vielä viilenee ja voin kietoutua ihaniin villaneuleisiin. Se onkin syksyssä se paras asia, lämpimät neuleet ja toki myös ihana ruska, jos se koskaan ehtii tulla. Muutoin en niin syksystä välitä.
Leggareiden kangas on tosi paksua ja jämäkkää, joten olisi pitänyt hiukan muokata ”kaavaa” leikkuun aikana mutta hyvin nämä kelpaa tuonne nuorisotiloille päälle. Joten muistakaa kun teette napakkaa materiaalia niin hiukan pitää kaavaa muokata, että istuu jalkaan hyvin.

Minusta on aivan ihanaa kierrellä Helsingin eri asuinalueilla ja kuvata aluesta niin rumaa kuin kaunista. Kaikki alueet ovat niin erilaisia ja kiehtovia. Jokaisella alueella on omat piirteet, omat vahvuudet ja heikkoudet. Useimmista tulee mieleen myös jokin toinen maa, fiilis vain välillä on sellainen, että ei ole Suomessa ollenkaan kun kävelee eri asuinalueiden ympärsitössä ristiin rastiin. Kummallinen harrastus mutta todella kiva harrastus myös. Varsinkin polkupyörillä kun lähtee vilistelemään niin löytää kaikke kivaa joka kerta.

Tunika: Vantaan Lanttila, Kengät: Kierrätyskeskus