Hae
VillaNanna

Kun harmaantuu

Kun harmaantuu

Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.

Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.

Kun harmaantuu

Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.

Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?

Onko näihin kysymyksiin vastauksia?

Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!

Kun harmaantuu

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

 

4 kommenttia

  1. Jael kirjoitti:

    Punainen tukka on ihana:) Olen aina ihaillut punatukkaisten tukkia;D Mutta varmaan harmaakin sopii sulle, ja onhan niitä nykyään sellaisia spray-juttuja, joilla voi paikkailla niitä kohtia missä harmaata.

    • villananna kirjoitti:

      Punainen on tosi ihana, nuorena en tosin arvostanut ollenkaan. Yritin värjätä vaikka minkä väriseksi, mutta aika pian punainen pukkasi läpi.

  2. Silke kirjoitti:

    Minä olen miettinyt omia harmaita juuriani jotka erottuvat tummanruskeassa tukassani todella selvästi. Aluksi käytin ruskeaa kuivashampoota peittämään ne kunnes yks aamu katsoin että hitto, nehän on kauniin hopeanharmaita.. Ne saa rauhassa kasvaa, vaikeampi on hyväksyä suurta ylipainoa joka on tullut lääkityksen myötä. Mutta se puolestaan on ”pakottanut” kaivaan ompelukoneen naftaliinissa ja kuinka ollakaan, saan vaatteita jotka ovat persoonallisia ja juuri minun näköisiäni.

    • villananna kirjoitti:

      Mulla on niskassa ollut jo vuosia harmaa kiehkura, se vilkkuu aina kuvissa jos mun hiukset on kiinni. Tuo mun harmaa kypärä on nyt lähinnä se mikä häiritsee. Olisi ollut kiva harmaantua hiukan toisin kuin näin, että tulee tuommoinen kypärä päähän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *