Hae
VillaNanna

Mä oon mikä oon!

Mä oon mikä oon

Mä oon mikä oon ja niin olet myös sinä mikä olet. Me olemme silti ihmisiä, ihania, persoonallisia ja kauniita ihmisiä. Me kaikki olemme omanlaisiamme, me kaikki kuitenkin olemme ihmisiä, joten samanlaisia. Samanvärinen veri virtaa meillä suonissa. Mutta miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, ettemme kaikki voida olla saman näköisiä, kokoisia ja värisiä. Miettikää nyt itsekkin, jos koko maailma olisi täynnä sinun kuviasi ja sinun luonteen omaavia henkilöitä. Olisiko se oikeasti kovin mielenkiintoista? Ei, ei minusta ainakaan. Olisi pidemmän päälle aika tuskallista jutella omalle kuvalleen. Oikeasti. Minusta on ihanaa katsella ihmisten moninaisuutta, ihmisen kauneutta (siitäkin huolimatta, että olisiva tehneet toisilleen pahaa). Ihminen on kaunis, vaikka sisällä asuisi pieni demoni.

Nyt kun elämme korona aikaa, se saa monet ihmiset näyttämään huonoimmat puolensa ja se valitettavasti näkyy varsinkin somessa. Siellä on helppo olla ruudun takana, ajattelematta yhtään, että toisella puolella on ihan samanlainen ihminen, joka tuntee asioita. Ei osata millään tavoin asettaa toisen kenkiä omiin jalkoihin, kaikki nähdään oman elämän kautta, silloin ei tietenkään toisen elämä näytä samalta, mitä oikeasti, todellisuudessa on.

Mä oon mikä oon

Mä oon mikä oon

Sanoi laulun sanat, ne kaikuu korvissani aina. Sillä näin se on. Mä oon mikä oon ja en muutu tästä ja siis iloitsen elämästä. Näin me ollaan kaikki, mutta elämästä pitää voida iloita, sen kaiken jälkeenkin mitä negatiivista tulee ulkoa päin. Aina. Koska, kukaan ei elä elämääsi paremmin kuin sinä itse. Jokaisella meistä on oma elämä elettävänä ja se jää elämättä, jos keskittyy muiden elämiseen niin kovasti. Elämä on liian lyhyt ja siksi siitä pitää nauttia, omalla tavalla. Ylä-ja alamäkiä tulee aina, elämä ei mene tasaisesti, näin elo on myös mielenkiintoista eikä muutu tasapaksuksi.

Korona aikaan on kaivettava mielikuvitus syvältä ja keksittävä erilaisia uusia toimintoja, miten voidaan touhuta ja olla. Se ei mitenkään ole huono asia, se voi myös opettaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa. Ymmärtämään sitä, että me olemme kaikki erilaisia mutta silti samanarvoisia. Ei me muututa huonommaksi vaikka uskontomme olisi mikä tai ihon väri toinen. Olemme ihmisiä, kauniita ihmisiä. Eri asia on sitten se, miten näitä kauniita asioita alkaa käyttää hyväksi ja omaksi aseeksi. tehdään yhteistä hyvää, nyt kun sitä hyvää tarvitaan.

Mä oon mikä oon

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Lue myös:

Takki farkkujen jämistä

Minä olen kirjassa

Hei, minä olen kirjassa. Ensin naamarini näkyi muutamissa lehdissä Hesarista käsityölehtiin, mutta tämä on oikeasti the juttu mulle! Minua on haastateltu kirjaan ja tämä kirja on ilmestynyt nyt Etelä-Koreassa. Olen hiukan pyörryksissä, olen nyt globaalissa. Hih, tää tuntuu niin hyvälle!

Olenkin maininnut siitä, että nyt mennää hiukan ajassa taakse ja otetaan kiinni muutamista jutuista mitä tapahtui tuossa marras-joulukuussa, kun en päässyt näistä kertomaan kun oli näitä postaus sarjoja niin monta. Mutta nyt kerron sitten vähän mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kaikkea on tullut väsäiltyä.

Minä olen kirjassa

Kirja second hand -elämäntavasta

Muutama vuosi sitten nuori korealainen opiskelija keräili haastateltavia kirjaansa varten. Hän oli saanut kirjasta idean, kun oli tullut opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja nähnyt millaista on Suomen second hand kulttuuri. Heillä Koreassa ei oikein sellaista ajatusmaailmaa ole olemassa. Vanhoja vaatteita voi lahjoittaa kyllä köyhille, mutta ne lahjoitetut ovat tosiaan sen näköisiäkin. Kirja sai alkunsa ajatuksesta, unelmasta, että myös Koreaan nousisi samanlaisia ihania pikku vintageliikkeitä, isoja Kierrätyskeskuksia, ihania kirppistoreja yms. Mitä nyt täällä meillä on.

Olin innoissani mukana tässä ja niin ovat olleet kaikki muutkin, jotka ovat lähteneet kirjaan mukaan. Minun osuus poikkeaa kuitenkin muiden sisällöstä, ihan sen vuoksi, että kirjassa keskitytään enemmän minun refashioniin kuin kirppistelyyni. Kerron toki kirjassa hiukan miten olen tullut tähän pisteeseen, milalinen rooli oli isoädilläni sekä äidilläni kädentaitojen osalta ja miten tuttua vaatteen hyötykäyttö meillä oli. Muistelin lapsuuttani, miten istuimme isoäidin kanssa rappusilla ja isoäiti leikkeli mekkoa matonkuteeksi.

Kaksi kuvaa kirjassa

Kaksi kuvaa valikoitui lopulliseen kirjaan ja olikin ihanaa nähdä juuri nämä kuvat, nämä vaatteet, sillä minun paitani on voimavaatteeni ja poika taas teki tilauksen juuri näistä shortseista, hänen visio, äidin toteutus. Nämä kaksi vaatetta ovat iso tunne minulle ja niitä oli aivan mahtava myös tehdä.

Liian pienestä paidasta sopivaksi

Olen aikanaan napannut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta aivan ihanan paidan, se ei näyttänyt niin kovin pienelle, mutta kun olin saanut paidan pestyä, niin eihän se mennyt päälle. Kaivelin tilkkulaatikkoa hetkisen ja löysin kuviollisen kankaan ja siitä ajatus sitten lähti. Lisäilin punaista pitsiä ja koristenauhaa ja paita alkoi näyttää sille kuin pitäisi näyttääkin. Ja koska tykkään kovasti epäsymmetrisistä linjoista, niin tietenkin helma sai minua miellyttävän muodon.

Kun laitan paidan päälleni, oli sitten miten huono fiilis tahansa, niin olo nousee kohisten. Tällä mallilla olen tehnyt monen monta paitaa ja tunikaa, mutta jotenkin tämä paita on se juttu, tässä on jotain mikä on niin minun luonnettani.

Minä olen kirjassa

Pojalle shortsit farkkujämistä

Olin tehnyt aikanaan pojalle hauskat palafarkut ja poika rakasti niitä niin paljon, yhtenä kesänä hän sitten toi minulle laatikon, jossa säilytin erinäisiä farkkujen osia ja sanoi, että nyt äiti tekee hänelle shortsit samalla ajatuksella mitä tein hänelle farkut. Ja tietenkin tein työtä käskettyä. Minusta on ihanaa kun omat lapsetkin on niin mukana tässä hommassa.

Minä olen kirjassa Minä olen kirjassa

Minä olen kirjassa ja todella innoissani asiasta!

Ihanan rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi