Hae
VillaNanna

Minä olen kirjassa

Hei, minä olen kirjassa. Ensin naamarini näkyi muutamissa lehdissä Hesarista käsityölehtiin, mutta tämä on oikeasti the juttu mulle! Minua on haastateltu kirjaan ja tämä kirja on ilmestynyt nyt Etelä-Koreassa. Olen hiukan pyörryksissä, olen nyt globaalissa. Hih, tää tuntuu niin hyvälle!

Olenkin maininnut siitä, että nyt mennää hiukan ajassa taakse ja otetaan kiinni muutamista jutuista mitä tapahtui tuossa marras-joulukuussa, kun en päässyt näistä kertomaan kun oli näitä postaus sarjoja niin monta. Mutta nyt kerron sitten vähän mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kaikkea on tullut väsäiltyä.

Minä olen kirjassa

Kirja second hand -elämäntavasta

Muutama vuosi sitten nuori korealainen opiskelija keräili haastateltavia kirjaansa varten. Hän oli saanut kirjasta idean, kun oli tullut opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja nähnyt millaista on Suomen second hand kulttuuri. Heillä Koreassa ei oikein sellaista ajatusmaailmaa ole olemassa. Vanhoja vaatteita voi lahjoittaa kyllä köyhille, mutta ne lahjoitetut ovat tosiaan sen näköisiäkin. Kirja sai alkunsa ajatuksesta, unelmasta, että myös Koreaan nousisi samanlaisia ihania pikku vintageliikkeitä, isoja Kierrätyskeskuksia, ihania kirppistoreja yms. Mitä nyt täällä meillä on.

Olin innoissani mukana tässä ja niin ovat olleet kaikki muutkin, jotka ovat lähteneet kirjaan mukaan. Minun osuus poikkeaa kuitenkin muiden sisällöstä, ihan sen vuoksi, että kirjassa keskitytään enemmän minun refashioniin kuin kirppistelyyni. Kerron toki kirjassa hiukan miten olen tullut tähän pisteeseen, milalinen rooli oli isoädilläni sekä äidilläni kädentaitojen osalta ja miten tuttua vaatteen hyötykäyttö meillä oli. Muistelin lapsuuttani, miten istuimme isoäidin kanssa rappusilla ja isoäiti leikkeli mekkoa matonkuteeksi.

Kaksi kuvaa kirjassa

Kaksi kuvaa valikoitui lopulliseen kirjaan ja olikin ihanaa nähdä juuri nämä kuvat, nämä vaatteet, sillä minun paitani on voimavaatteeni ja poika taas teki tilauksen juuri näistä shortseista, hänen visio, äidin toteutus. Nämä kaksi vaatetta ovat iso tunne minulle ja niitä oli aivan mahtava myös tehdä.

Liian pienestä paidasta sopivaksi

Olen aikanaan napannut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta aivan ihanan paidan, se ei näyttänyt niin kovin pienelle, mutta kun olin saanut paidan pestyä, niin eihän se mennyt päälle. Kaivelin tilkkulaatikkoa hetkisen ja löysin kuviollisen kankaan ja siitä ajatus sitten lähti. Lisäilin punaista pitsiä ja koristenauhaa ja paita alkoi näyttää sille kuin pitäisi näyttääkin. Ja koska tykkään kovasti epäsymmetrisistä linjoista, niin tietenkin helma sai minua miellyttävän muodon.

Kun laitan paidan päälleni, oli sitten miten huono fiilis tahansa, niin olo nousee kohisten. Tällä mallilla olen tehnyt monen monta paitaa ja tunikaa, mutta jotenkin tämä paita on se juttu, tässä on jotain mikä on niin minun luonnettani.

Minä olen kirjassa

Pojalle shortsit farkkujämistä

Olin tehnyt aikanaan pojalle hauskat palafarkut ja poika rakasti niitä niin paljon, yhtenä kesänä hän sitten toi minulle laatikon, jossa säilytin erinäisiä farkkujen osia ja sanoi, että nyt äiti tekee hänelle shortsit samalla ajatuksella mitä tein hänelle farkut. Ja tietenkin tein työtä käskettyä. Minusta on ihanaa kun omat lapsetkin on niin mukana tässä hommassa.

Minä olen kirjassa Minä olen kirjassa

Minä olen kirjassa ja todella innoissani asiasta!

Ihanan rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame

Kohukirjoitus Hesarissa ravisuttaa

Maanantaina kohistiin ompeluryhmissä, kuin myös blogeissa Helsinginsanomien pääkirjoitusta. Kirjoitus käsittelee pikamuodin vaikutusta ympäristöön. Monet ompelijat miettii tätä aihetta myös oman harrastuksensa kautta. Mikä on oma hiilijalanjälki kun ompelee, miten kankaat tuotetaan. Valtavan suuria asioita ja erittäin hyvä, että näistä puhutaan laajemmaltikkin, ei vain pelkästään pikamuodin kohdalla.

Se on alkanut hiukan vaivata näissä keskusteluissa (en puhu nyt pelkästään kässäharrastajista) vaan ylipäänsä kaikista jotka ottaa osaa keskusteluun, minä mukaan lukien, syyllistetään toisiamme. Ja näin on monet jutut alkaneet vaikuttaa sille, että teit mitä tahansa, teet aina väärin. Tämä ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkansa. Kaikki lähtee seuraavista kysymyksistä, jotka voi itseltään kysyä:

  • Mitä
  • Miksi
  • Mistä

Tarkoitan: Mitä ostan, miksi ostan ja mistä ostan. Tämän jälkeen alkaa muokkaamaan omaa ostokäyttäytymistään. Satsaa laatuun, vain mitä tarvitsee ja tärkeää on ostaa vaatteet paikoista, joissa ilmentyy ekologinen ajattelu. Kirpparit ovat yksi vaihtoehto. Siellä näkee selkeästi miten tuote on kestänyt kulutusta.

Seuraava etappi on se, että käytetään vaatteet itse loppuun, opetellaan korjaamaan vaatteet ja hiukan muodistamaan niitä myös, jos on vanhempia vaatteita tallella. Aina ei tarvitse edes ostaa uutta vaatetta.

Keskustelu on tärkeää ja sitä pitää jatkaa, myös tiedotus uusista innovaatioista olisi hyvä saada uutisiin nopeammin. Kuluttajat harvoin jaksaa alkaa kaivamaan ihan kaikkea sitä tietoa mitä on saatavilla. Se helpottaa kuluttajaa myös miettimään vaihtohetoja kuluttamiselle.

Ja jos halutaan saavuttaa asioita, niin sormen osoittaminen ja syyllistäminen ei tuota tulosta mistään, vaan enemminkin vievät asioita väärään suuntaan. Kierrätyksen mustamaalaaminenkaan ei ole hyvä asia, on hyvä tietää kierrättämisen huonotkin puolet muttei se kokonaan ole sellaista, mitä ei kannata tehdä ollenkaan. Sellaista fiilistä ei pidä luoda, että teit mitä tahansa, teet väärin!

Joten, jutellaan, ohjataan, annetaan vinkkejä mutta ei revitä hiuksista.

Koko asu
  • Farkkutakki: H&M, ostettu 2007
  • T-paita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
  • Hame: itse tehty kierrätysmateriaaleista
  • Kestokassi: Itse tehty
  • Lenkkarit: Fila, saatu
  • Aurinkolasit: Fida, Tapiola

Kun kaapissa on jo ostettuja vaatteita, vaatteita, joita kuitenkin tulee käyttäneeksi, ei pidä heittää kierrätykseen tai heittää pois. Ne kannattaa käyttää loppuun asti. Se on ekologista kun käyttää sitä mitä jo on. Olen vuoteen 2013 asti ostanut hyvin tehokkaasti kankaita, lankoja ja vaatteita. Näistä vaatteista on jäljellä pieni osa. Iso osa on annettu niille, jotka niitä tarvitsee, osa tuunattu uuteen uskoon, osa muokattu kokonaan toiseen käyttöön ja osa edelleen käytössä. Ja tällä systeemillä jatketaan.

Iso onglema minulla on se, että painoni jojoilee, syy on ihan tuon kilpirauhaslääkityksen. Näin ollen useasti vaikka samaa vaatekokoa olen monta vuotta voinut käyttää, niin kroppa kun kuitenkin minulla muokkaantuu painon mukana, niin osa vaatteista ei rinnuksista enää mene päälle, vaikka muutoin meneekin. Siksi joudun karsimaan välillä reilulla otteella kaappia. Sellainen on edessä nytkin.

Tähän aiheeseen varmasti palataan myöhemmin ja olisi aika myös kirjoittaa hyvistäkin jutuista mitä tällä saralla on myös saavutettu. Se vähän jää nyt jalkoihin, kun keskitytään niin tähän yhteen asiaan vain ja keskustelu pyörii paljon juuri syyttelyn ja syyllistämisen ympärillä. Sillähän tavalla ei saada aikaan sitä mikä on tarkoitus.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame

En nyt tarkkaan muista, olenko vihjassut jo, että kaappiin ollaan muodostamassa yhtä uutta tyyliä muiden tyylieni rinnalle? Tähän tyyliin olen hankkinut kirppareilta pari juttua ja muutama juttu on vielä hankkimatta. Kaapista myös siivotaan pois kaikki ne vaatteet, jotka eivät päälle enää mene, varsinkin rinnat on minulla sellaiset, jotka aiheuttaa kiristämistä aika nopeasti. Minulla kun paino jojoilee todella paljon.

Korkeavyötäröinen hameeni on osa tätä uutta tyyliä, tähän tyyliin en siis kovin montaa juttua tule ostamaan, sillä voin yhdistellä aika hyvin jo olemassa olevilla vaatteilla luoden sitä mitä nyt haen. Lisäyksiä tyyliin saan myös neuleista, joita olen aloitellut tässä pikku hiljaa. Lankavarastojen tyhjentäminen jatkuu siis edelleen.

Hameeni materiaalit on kierrätettyjä, sain äidiltäni kasan kangasta, tai luulin sen olevan kangasta. Viikattuna oli epämääräinen kasa keskeneräisiä kestokasseja sekä loppuraato entisestä kankaasta. Purkasin kaikki kestokassit ja sain näistä paloista loihdittua itselleni hameen ja Härdelli sai shortsit. Härdellin shortseista onkin kuvia jo blogissani, esimerkiksi täällä.

Myös napit ja shortsien vetoketjut on kierrätettyjä. Napit on saatu jäämistöstä, iso rasia erilaisia nappeja kulkeutunut minulle ja pojan shortsien vetoketju on irroitettu farkuista, jotka ovat niin entiset, etteivät enää toimi siinä tehtävässä, joihin ne on alunperin tehty.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame on erittäin upea eri mallisten vartaloiden päällä. Korkeavyötärö luo kuvan tiimalasivartalosta vaikka sitä ei välttämättä ole. Se sopii hyvin myös meille muodokkaille, joilta löytyy niin takamusta kuin etumusta. Etumuksella tarkoitan myös mahaa, en vain rintoja. Varma valinta siis tulevaan syksyyn on kaikki korkeavyötäröiset alaosat.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame on suoraan ysäriluvulta. Kaava on siis oikeasti siltä ajalta Miss B 3/93 lehdestä.  Burdan entinen nuorisolehti Miss B oli monta vuotta minun ihan ehdottomasti paras kaavalehti. Ihania vaatteita, joita voi nyt tänäpäivänä ommella ilman kaavojen muokkaamista.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hameAlkusyksyn korkeavyötäröinen hameAlkusyksyn korkeavyötäröinen hameAlkusyksyn korkeavyötäröinen hame

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-