Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
0
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin, joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joista ei haluaisi luopua vuodenaikojen vaihtuessa. Tämä leopardikuosinen mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja jo sovituskopissa tiesin, että siitä tulisi yksi vaatekaappini lempivaatteista. Vaikka mekko on selvästi kesäinen, halusin löytää tavan käyttää sitä myös viileämmällä säällä. Lopputuloksena syntyi kerroksellinen asu, jossa yhdistyvät romanttinen mekko, itse neulottu liivi, mustat leggarit ja rouheat maiharit.
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
Rakastan vaatteita, joita voi käyttää monella eri tavalla ympäri vuoden. Minusta pukeutuminen on kiinnostavinta juuri silloin, kun sama vaate muuttuu täysin erilaiseksi pienillä yksityiskohdilla. Tämä mekko on hyvä esimerkki siitä.
Sellaisenaan leopardikuosinen mekko on kevyt ja pehmeä kesämekko, mutta halusin rakentaa siitä enemmän syksyisen ja hieman boheemin kokonaisuuden. Avasin mekon napit vyötärölle asti ja puin alle mustat leggarit. Se muutti mekon ilmettä heti paljon rennommaksi ja kerroksellisemmaksi. Kun mekko ei ole täysin kiinni, siitä tulee melkein pitkä tunika tai kevyt takkimainen vaate.
Päälle laitoin itse neulotun mustan liivin, joka toi asuun lämpöä ja pehmeyttä. Juuri liivi tekee tästä kokonaisuudesta mielestäni kiinnostavan. Se rauhoittaa näyttävää leopardikuosia ja tekee asusta enemmän oman näköiseni. Pidän vaatteissa kontrasteista, siitä, että jokin osa asusta on romanttinen ja jokin toinen vähän rouheampi.
Jalassa olevat maiharit viimeistelevät koko tyylin. Jos olisin yhdistänyt mekon esimerkiksi siroihin nilkkureihin tai ballerinoihin, tunnelma olisi ollut täysin erilainen. Maiharit tuovat mukaan vähän grunge-henkisyyttä ja tekevät asusta arkisemman ja helpomman käyttää myös sateisina tai viileinä päivinä.
Kirppislöydöt inspiroivat pukeutumaan luovemmin
Ehkä juuri siksi rakastan kirppislöytöjä niin paljon. Kun löytää vaatteen käytettynä, sitä alkaa usein katsoa eri tavalla kuin uutena ostettua vaatetta. Mietin usein jo sovituskopissa, miten vaatetta voisi käyttää eri vuodenaikoina ja millaisia yhdistelmiä siitä voisi rakentaa.
Tämä mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja juuri tällaiset löydöt ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. On ihanaa löytää vaate, jolla tuntuu olevan jo oma tarinansa. Samalla käytettyjen vaatteiden yhdistely tuntuu paljon luovemmalta kuin valmiiden mallinukkeasujen ostaminen kaupasta.
Moni ajattelee leopardikuosin olevan vaikea yhdisteltävä, mutta itse näen sen melkein neutraalina kuosina. Musta toimii sen kanssa aina hyvin, ja siksi halusin pitää muun asun melko yksinkertaisena. Mustat leggarit, musta liivi ja maiharit tasapainottavat kokonaisuutta niin, ettei asu tunnu liian levottomalta.
Pieni stailausniksi, joka muuttaa koko mekon
Minusta yksi parhaista pukeutumisnikseistä on se, ettei vaatetta käytä vain yhdellä tavalla. Pienikin muutos voi tehdä todella suuren eron. Tässä asussa juuri napituksen avaaminen muutti koko mekon tunnelman. Kun mekko jäi hieman auki, siitä tuli enemmän kerrospukeutumiseen sopiva vaate. Samalla leggarit näkyvät paremmin ja kokonaisuudesta tuli rennompi.
Usein ihmiset ajattelevat, että kesämekko kuuluu vain lämpimiin päiviin, mutta itse käytän kesämekkoja ympäri vuoden. Talvella niiden kanssa voi käyttää paksuja sukkahousuja, neuleita ja saappaita. Syksyllä taas maiharit, villaliivit ja isot neuletakit tekevät niistä aivan uudenlaisia.
Pidän erityisesti siitä, että kerrospukeutuminen tekee asusta persoonallisemman. Silloin kokonaisuus näyttää enemmän omalta tyyliltä eikä vain siltä, että olisi pukeutunut suoraan kaupan mallinuken mukaan.
Miksi rakastan kerrospukeutumista
Kerrospukeutumisessa on jotain todella luovaa ja inspiroivaa. Sama mekko voi näyttää täysin erilaiselta riippuen siitä, mitä sen kanssa yhdistää. Juuri siksi rakastan itse tehtyjä neuleita, vanhoja mekkoja ja kirppislöytöjä. Niitä voi yhdistellä loputtomasti.
Ehkä kaikkein tärkeintä pukeutumisessa onkin se tunne, jonka vaatteet tuovat. Minulle vaatteet eivät ole vain käytännöllisiä asioita, vaan tapa ilmaista tunnelmaa, inspiraatiota ja luovuutta. Tämänkin asun kohdalla pidän siitä, että siinä yhdistyvät pehmeys, lämpö ja pieni rouheus.
Kesämekon ei tarvitse jäädä kaappiin vain siksi, että sää muuttuu viileämmäksi. Joskus juuri ne kaikkein kiinnostavimmat asut syntyvät silloin, kun vaatteita uskaltaa käyttää vähän eri tavalla kuin alun perin ajatteli.
Käyttäisitkö sinä kesämekkoa näin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Slipoveriin ohje ja muita samalla ohjeella tehtyjä slipovereja:
Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
Tässä tekstissä mennään suoraan asiaan: joskus vaate syntyy tarpeesta, joskus inspiraatiosta ja joskus siitä, että lankakorissa on liikaa sekalaisia jämälankoja ja liikaa aikaa ajatella “mitä jos”. Tästä syntyi ajatus, joka jalostui lopulta otsikoksi: Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi. Rennot ja mukavat jalassa. Huolettomat ja lämpimät.
Virkatut oversize-housut jämälangoista, näin syntyy rohkein vaatekaapin kulmakivi
Onko tämä käytännöllisin vaate, jonka olen koskaan tehnyt? Ei. Onko tämä mukavin? Yllättävän kyllä. Onko tämä sellainen vaate, joka jakaa mielipiteitä? Ehdottomasti.
Nämä virkatut oversize-housut syntyivät yhdestä hyvin arkisesta ongelmasta: lankaa oli liikaa. Sellaista “kyllä tätä joskus vielä tarvitaan” -kategoriaa. Kaikki 7 veljeksen paksuiset villalangat, eri sävyissä, eri projekteista jääneinä, epämääräisinä kerinä. Ja koska olen ilmeisesti ihminen, joka ei osaa heittää mitään pois, päätin tehdä jotain suurta. Kirjaimellisesti. Ja mikä olisi suurempaa kuin housut?
Jämälangoista statement-vaate
Usein käsitöissä puhutaan ajattomuudesta, hillityistä sävyistä ja “helposti yhdisteltävistä vaatteista”. Tämä ei ole sitä. Tämä on täydellinen vastakohta. Näissä housuissa ei ole mitään hillittyä. Raidat menevät miten sattuu, värit vaihtuvat ilman logiikkaa ja silti kokonaisuus toimii. Tai ainakin minä päätän, että se toimii ja se on ehkä tärkein tyylisääntö, jonka olen oppinut.
Jämälankaprojekteissa on jotain vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä, riittääkö lanka. Ei tarvitse miettiä täydellistä väripalettia. Ei tarvitse edes yrittää olla liian tarkka. Lopputulos on aina vähän yllätys ja välillä myös tekijälleen.
Oversize – koska miksi ei?
Kun lähdin tekemään näitä housuja, tiesin yhden asian: niiden pitää olla isot. Ei “vähän väljät”, vaan oikeasti oversize. Sellaiset, joissa voi istua lattialla, kiivetä sohvalle, kävellä metsässä ja silti näyttää siltä, että tämä on täysin tarkoituksellista.
Oversize on armollinen. Se ei vaadi täydellistä istuvuutta. Se antaa liikkumatilaa, sekä keholle että ajattelulle. Ja ehkä siksi nämä housut ovatkin niin mukavat: ne eivät yritä puristaa mihinkään muottiin.
Paita, joka koki kohtalonsa
Koska yksi tuunaus ei koskaan riitä, päätin samalla uudistaa myös paidan. Tai tarkemmin sanottuna: leikata siitä resorit pois. Se oli pieni hetki, mutta merkittävä. Se hetki, kun sakset ovat kädessä ja mietit: “olenko tekemässä virheen vai parantamassa tätä?” Spoiler: molempia tapahtuu usein yhtä aikaa.
Resorien poistaminen teki paidasta rennomman, vähemmän “valmiin” ja enemmän minun näköiseni. Se sopii täydellisesti housujen kanssa, vähän keskeneräinen, vähän huoleton ja täysin tietoinen siitä, ettei tämä ole kaikkien makuun.
Kuka näitä oikeasti käyttää?
Rehellinen vastaus: minä. Ja ehkä joku muu, joka ei pelkää näyttää siltä, että on tehnyt vaatteensa itse.
Nämä eivät ole “turvalliset housut”. Näitä ei laiteta päälle, jos haluaa sulautua massaan. Näitä käytetään silloin, kun haluaa erottua, tai kun ei yksinkertaisesti jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Ja siinä onkin ehkä tämän koko projektin ydin: käsityö ei ole vain tekemistä. Se on kannanotto.
Kestävyys (ja pieni epämukava totuus)
On helppo puhua kestävästä muodista. Kierrätyksestä. Uudelleenkäytöstä. Ja kyllä, nämä housut ovat sitä kaikkea. Mutta samalla ne ovat myös muistutus siitä, että kestävyys ei aina tarkoita täydellistä lopputulosta. Se voi tarkoittaa myös outoja ratkaisuja, epäkäytännöllisiä valintoja ja sitä, että vaate ei sovi joka tilanteeseen. Silti se on tehty olemassa olevista materiaaleista. Silti se on uniikki. Silti se on parempi vaihtoehto kuin ostaa taas yksi uusi, geneerinen vaate.
Mitä tästä opin?
Ehkä tärkein oppi on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä “järkevästi”. Kaiken ei tarvitse olla minimalistista, ajatonta tai helposti yhdisteltävää. Joskus voi tehdä housut, jotka näyttävät siltä kuin lankakori olisi räjähtänyt ja silti olla niistä ylpeä. Tai ehkä juuri siksi olla ylpeä. Ja jos joku kysyy, miksi ihmeessä tein tällaiset housut, vastaus on yksinkertainen: koska pystyin.
Jos tämä herätti ajatuksia (tai vahvoja mielipiteitä), kerro kommenteissa: käyttäisitkö sinä tällaisia housuja, vai jäisikö tämä rohkeus vain ihailemisen tasolle?
Rentoa päivää!
Seuraa minua: