Mökkihöperyyden huipentuma
Me olimme rapian viikon neljän seinän sisällä, Vinkkiä miksi, saat täältä. Tänä aikana sain kokea mikä on mökkihöperyyden huipentuma tai ainakin melkein. Mieheni oli sitä mieltä, että kyseessä on mökkihöperyys, mene ja tiedä, saatte itse arvioida tämän postauksen aikana onko kyseessä mökkihöperyys vai pelkkä mielikuvituksen valloilleen pääsy. Minulle tämä hullutus on enemmänkin ennenaikainen vappu kuin muuta.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Oli todella hyvä, että meitä tultiin työnpuolesta vastaan, saatiin miehen kanssa tehdä etänä hommia ja kuulostella rauhassa meidän omia oireita, onneksi meille ei mitään pahempaa tullut, muutamia hyvin lieviä oireita tuon viikon aikana. Härdellin kotikoulu on sujunut hyvin, hiukan ikävä kavereita, vaikka hangoutsissa saakin tavata kavereita ja iltasella pelata heidän kanssaan.
Yhdessä kuljemme voittoon pikku hiljaa, toivottasti kesä olisi jo hiukan normaalimpi mitä tämä aika on. Kaiken tämän pelon keskellä tarvitaan ripaus huumoria, sekä yksisarvisia… Tosin Härdellillä on ma projektinsa tuossa myöskin, josta olisi tarkoitus teille kertoa piakkoin. Se projekti on auttanut häntä paljon käsittelemään koronaa ja niitä pelkoja, joita on uutisointi tuonut mukanaan.
Mökkihöperyyden huipentuma
Olenkin nyt monesti puhunut blogissani siitä, miten olen päättänyt saada tilkkulaatikot nyt tyhjiksi. Ja tämä vappuhärpäke on yksi sellainen tilkkutyö. Tähän on käytetty eri materiaaleja ja leikkuujämää. Osassa mahdollisimman pieniä palasia koitettu saada hyödynnettyä. Olen käyttänyt myös rikkinäisiä koruja, sekä helmiä. Tuntuu, ettei nämä lopu koskaan. Tarvikkeet siis.
Ensin kokosin isoista paloista pohjan, eli hiuspannan, leveän sellaisen, siihen ompelin kiinni pitsiverhon palasen ja korvat, sekä sarven. Sen jälkeen ompelin jokaisen koristeen käsin kiinni pantaan. Näin sain valmiiksi hassun vappuhärpäkkeen.
Olenkin nyt sitä mieltä, että jokaisen elämässä pitää olla ripaus yksisarvista, oli se sitten missä muodossa tahansa. Annan teille pari linkkiä, joista voi myös valita itselleen sopivan yksisarvisen kotiin.
Olen varma siitä, että varsinkin nyt kun maailma on sekaisin, yksisarviset piristää meidän elämää monin tavoin. Minua ne piristää näin. Oli siis itsestään selvää, että minä tarvitsen niin talveksi kuin kesäksi oman yksisarviseni.
Me oltiin 2,5viikkoa ja se oli jo melkoisesti – toki ulkoiltiin omalla pihalla ja lähiympäristössä, mutta muita ihmisiä ei juurikaan nähty. Kunpa korona menisi pian ohitse ja pääsisi taas normaaliin rytmiin..
Itse toivon myös kovasti, että päästäisiin normaaliin elämään. Kaipaan nuoria ja normaalia nuorisotyötä.
No nyt on hieno päähine naamiaisiin! 😀
Kyllä vain 🙂
Ihan huikean hieno! Jos tuo on mökkihöperyyttä, se on tervetullut myös tänne koska vaan :D.
Hihihi, tää on kyllä niin ihmeellinen juttu kyllä 😀
Kokonaan neljän seinän sisälläolosta me neidin kanssa tuskin selviäisimme neljää päivääkään… Voin vain kuvitella millaista mökkihöperyyttä olisi meillä tiedossa.
Joo, ei ole helppoa olla eristyksissä.