Hae
VillaNanna

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Viikko sitten oli ihanan rento sunnuntai. Levättiin, minä neuloin neulettani ja lopulta päätimme lähteä Haltialan kotieläintilalle nauttimaan olostamme. Elikoita ei pihoilla ole mutta ruoka oli se juttu mikä kutsui luokseen. Siellä jo jotkut retkeilijät grillasi tyytyväisenä herkullisia eväitään ja meikäläinen innostui siitä kyllä kunnolla. Eli grillit ovat käytössä myös talvisin, jos lähtee retkeilemään meille päin.

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Koska piha ei ole talviaikaan auki ja sisätila on hyvin pieni, niin voitte vain kuvitella miten pienesti siellä sisällä ollaan. Eli kun teimme tilauksen, ei meillä ollut mitään paikkaa missä syödä. Onneksi meni sen verran aikaa meidän ruokien teossa, että saimme kuin saimmekin paikat, jossa istua ja syödä. Tarjolla oli keittoa, jota en itselleni tilannut, sillä siinä oli sianlihaa. Tilasin itselleni hampurilaisen, joka on Haltialassa super hyvää, poikani otti saman annoksen ja menimme salin puolelle odottelemaan herkkujamme.

Ja tosiaan Haltialassa saa ruokaa, se ei ole vain kahvila. Tämän haluan alleviivata ihan siitä syystä, että huomasin, ettei ihan kaikki siellä olevat perheet sitä tienneet. Suosittelen siis Haltialaa ja kesällähän tilaa on enemmän kun piha on avoinna myös, silloin on muutenkin nähtävää kun elikot ovat ulkona ja voi leikkiä leikkipaikalla yms. Mutta silloinkin pitää varautua siihen, että väkeä on paljon. Haltiala on suosittu paikka.

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Vahinko muuttui joka vuotiseksi vierailukohteeksi

Kun muutimme takaisin Helsinkiin 2012 ja 2013 oli meidän ensimmäinen yhteinen kesä, pyöräilimme todella paljon, ihan vain sen vuoksi, että tutustumme alueeseen jossa asumme. Silloin muutimme Turusta Oulunkylään ja siitä oli hyvät pyöräilymahdollisuudet moneen suuntaan. Me otimme useasti suunnaksi Vantaanjoen ja reittiä kuljimme moneen suuntaan, niin Vanhan kaupungin koskelle kuin myös Pitkäkoskelle ja vielä pidemmälle Vantaan koskelle. Ja kun emme tienneet mitä matkan varrella on, niin vahingossa aikanaan löysimme Haltialan pihalle. Piha on sen jälkeen kokonut monet muutokset sekä ruokalista on parantunut valtavasti.

Haltialasta tuli kerta heitolla meidän vakivierailu paikka kesällä. Joka kesä sinne oli pakko päästä pyörällä. Talvella emme siellä juurikaan käyneet. Mutta kun muutimme naapuriin tässä viitisen vuotta sitten, niin Haltialasta tuli meidän vakipaikka, oli sitten mikä vuodenaika tahansa. Pääsiäisenä käydään katsomassa uusia karitsoja, joulun alla ollaan oltu puurojuhlissa ja syksyllä Hayride ja kaikenlaisia erilaisia tapahtumia löytyy.

Meidän porukka viihtyy alueella hyvin ja mielellämme menemme nauttimaan päivästä Haltialaan. Myös ihan kävellen, mutta yleensä pyörillä. Talvisin autolla. Haltialasta lähtee myös kiva retkeilyreitti kohti Pitkäkosken retkeilymajaa. Myös sen voi ottaa hyvin kohteeksi näin talviaikaan. Valitettavasti kesäisin ei se auki ole, mikä on surullista. Retkeilymajat kun mielestäni pitäisi olla auki ympärivuotisesti. Koska retkeilijöitä on kesät ja talvet. Ei vain talvisin. No mutta kaikesta huolimatta meillä oli ihanan rento sunnuntai ja nautimme kovasti sellaisesta leijailevasta olotilasta.

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Lepposaa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Kesäasu ja Haltialan tila

Pääsiäisen retki Haltialaan

 

On vielä kesää jäljellä

Vielä on kesää jäljellä

On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.

Vielä on kesää jäljellä

Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.

Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.

Mikä Ruutinkoskessa viehättää?

Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.

Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).

Vielä on kesää jäljellä

Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest