Hae
VillaNanna

Henget eivät halunneet meitä sinne

Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.

Henget eivät halunneet meitä

Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.

Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.

Henget eivät halunneet meitä sinne

Kekri hunt ja illan hämärä

Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.

Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.

Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!

Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.

Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.

Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.

Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin. 

Henget eivät halunneet meitä sinne

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

LUE MYÖS:

Suomenlinnan kekri

Erilainen Marketanpuisto

Erilainen Marketanpuisto

Erilainen Marketanpuisto avautuu Järvenperässä, puisto on siitä erilainen puisto kuin monet muut, sillä se on näytteilleasettajien puisto. Alue on seitsemän hehtaarin kokoinen ja ihmeteltävää löytyy paljon. Puiston vieressä on puutarhaoppilaitos.

Erilainen Marketanpuisto

Jos haluaa etsiä vinkkejä ja ideoita omaan puutarhaan sekä pihan rakentamiseen, niin täältä se löytyy. Monenlaiset mielenkiintoiset ideat avautuu silmien eteen ja vaikka ei olisi puutarhanhoidosta tai muistakaan piha asioista kiinnostunut, niin jostain syystä sitä kulkee ja tutustuu niin eri ideoihin kuin kasveihinkin.

Puistossa on yli 100 näytteilleasettajaa, esimerkiksi yrityksiä, yhteisöjä sekä kaupunkeja. Esittelyssä on kasveja ja kasvihuoneita, valaisemia, piharakenteita ja leikkitarvikkeita. Paljon kaikenlaista siis. Marketanpuistossa on myös erilaisia tapahtumia kuten joulumarkkinat.

Kuvauspaikkana alue on mitä mainioin. Puisto ei ole siis yksi yhtenäinen, vaan jokainen näytteilleasettaja on rakentanut oman alueen ja näin siellä on mahtavaa käydä kuvaamassa. Ihanan ruskan aikana saatiin suloisia ruska kuvia, kesällä saa sitten aivan erilaisia kuvia. Talvella taas kuvat riippuu lumitilanteesta. Jos lunta on paljon, puisto on suljettu.

Meidän seikkailu puistossa

Koska olemme käyneet lähes kaikissa Helsingin puistoissa, niin on pakko laajentaa tätä tutustumista ja siksi oikeastaan tuon Marketanpuistonkin löysin. Ihan ensin halusin päästä näkemään tämän eriloisen puiston, mutta myös varautua kuviin, joten päälle puin itse tehdyn vaatteen, jota en vielä ollut pääsyt kuvaamaan.

Varaudun siis aina, kun mennään johonkin, että kuvia voidaan ottaa ja paljon. Miksi puistoa ei sitten kuvata, vaan minua? Koska jokaisen pitää itse mennä tutustumaan ja kokemaan tämä puisto. Me tutustuttiin hyvin pieneen osaan tätä paikkaa ja toivonkin, että ensi kesänä mennään uudelleen ja tutustutaan koko alueeseen. Uskon, että kesän kukkaloisto on yhtä henkeä salpaavaa kuin oli ruskan loistokin. Tämä puisto on kyllä mielenkiintoinen kohde.

En tiedä olenko sitten tullut vanhaksi vai mistä johtuu, että kaikenlaiset puistot ovat alkaneet kiinnostamaan minua todella paljon. Vai liittyykö asia johonkin muuhun. Tosin Pääkaupunkiseudulla on paljon erittäin mielenkiintoisia puistoja, joita ollaan nyt kierrelty monta vuotta. Osa on päätynyt tänne blogiin ja osa taas on kuvattu vain Instaan tai ei mihinkään. Onhan tämä ollut hyvin mielenkiintoinen aihe ja paljon on opittu historiasta myöskin. Tällä linjalla jatketaan.

Erilainen Marketanpuisto

Rentoa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi