Hae
VillaNanna

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Meidän kesätraditio on ollut jo monena vuonna lähteä retkelle Vuosaarenhuipulle. Joka vuosi olen kirjoittanut uuden postauksen ja kertonut fiiliksiä miltä alue näyttää ja miltä tuntuu kävellä. Viime vuonna olimmekin alkusyksystä alueella, odottelimme kovin, että myös entinen kaatopaikka avautui myös. Maisemointi on osassa aluetta vielä kesken, mutta paljon uutta nähtiin vaikka koko aluetta ei tällä kertaa edes yritetty koluta.

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Miksi emme siis viettäneet pidempään aikaa tuolla? Yleensä kun meillä on eväät ja seikkaillaan alueella pitkään. Yksi syy oli se, että mieheni toipuu edelleen leikkauksesta ja minä poden edelleen päänsärkyjä, tokikaan en enää saa kohtauksia. Silti pelko kohtauksista on aina takapuolessa, mutta isoin pelko olikin kun kuulin jyrinää taivaalta ja näin kaukana mustat pilvet. Meikäläinen pelkää ukkosta, ukkosilmalla olen nimittäin mieluiten sängynalla piilossa tärisemässä, jos vain mahtuisin sinne sängynalle. Mutta en mahdu.

Joten kun ukkonen kertoi, että täältä tullaan, niin otin jalat alleni ja lähdin laskeutumaan kohti uutta hienoa parkkipaikkaa, eteläistä parkkipaikkaa, jonne meidän kottero oli jätetty seisomaan yksinään outoon ja uuteen paikkaan. Mahtoi olla jännät paikat silläkin kun hienoja autoja oli ympärillä ja hän on vain tuommoinen pikkuinen kottero.

Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu

Täyttömäki on mahtava seikkailupaikka

Alue muuttuu koko ajan ja uutta nähtävää tulee joka vuosi, on myös mahtavaa nähdä miten luonto ottaa alueen valtaansa ja muokkaa sen lopulta ihan uudeksi ympäristöksi. Pölyttäjät pörräävät ja sirkat soittaa, linnut lentelee ympärillä. nähtävää ja koettavaa siis on ja paljon. Kukkaloisto on mieletön ja jos et muualla perhosia ole nähnyt aikoihin, niin täällä näkee ja montaa eri laatua.

Tänäänkin näin miten haarapääsky koitti napata isoa perhosta suuhunsa mutta ei onnistunut. Taistelu oli kova mutta tällä kertaa perhonen veti isomman korren ja pääsi karkuun. Oli kyllä mieletöntä nähdä tällainenkin taitelu ihan minun vieressä. Ja kun on ihan hiljaa kuulee paljon muutakin kuin mehiläisten ja pulleiden kimalaisten hurinan ja heinäsirkkojen soiton. Koko luonto puhuu ympärillä ja odottaa, että me istumme alas kuuntelemaan tarinaa, jossa olemme itse yksi osa tarinaa.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Sunnuntairetki Vuosaaren huipulle

Huipulla tuulee

Vuosaaren huippu

Vuosaaren huippu

Mekosta playsuit-Kaikuja täyttömäellä

Vanha farkkutakki uuteen uskoon – Täyttömäki vol.2