Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
0
Kesä ei ole tänä vuonna näyttänyt täydelliseltä. Se on näyttänyt keskeneräisiltä käsitöiltä, lattialle unohtuneilta lankakeriltä, peiliselfieiltä ennen kauppaan lähtöä, villasukilta sohvan nurkassa ja väsyneiltä iltapäiviltä päänsäryn keskellä. Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan, se saa näyttää välillä juuri niin sotkuiselle kuin se oikeasti on.
Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
Viime aikoina olen huomannut yhden asian hyvin vahvasti. En jaksa enää rakentaa täydellistä kulissia edes itselleni.
Tämä viikko on ollut vaikea. Päänsärkyä on ollut paljon ja sen mukana sellaista outoa saamattomuutta, joka ei tunnu laiskuudelta vaan enemmänkin siltä, että keho yrittää pakottaa pysähtymään. Monen vuoden stressi tuntuu purkautuvan nyt samaan aikaan. Sellainen jatkuva selviytymismoodi ei kai lopulta vain katoa yhdellä kertaa.
Ja ehkä juuri siksi puhelimen kamerarulla näyttää tällä hetkellä siltä kuin näyttää. Siellä on kuvia keskeneräisistä käsitöistä, puoliksi tehdyistä projekteista, ruokakuvia ilman mitään estetiikkasuunnitelmaa, peilin kautta otettuja asukuvia, koiran päiväunia ja niitä pieniä hetkiä, joita ei yleensä ajatella “oikeana sisältönä”. Mutta ehkä juuri ne ovat sitä kaikkein oikeinta sisältöä.
Somessa näkee paljon viimeisteltyä elämää. Kauniita koteja, täydellisiä aamiaisia, huoliteltuja asuja ja jatkuvaa tehokkuutta. Joskus huomaan itsekin ajattelevani, että pitäisi jaksaa enemmän. Pitäisi saada enemmän aikaan. Pitäisi olla inspiroivampi, energisempi ja valmiimpi.
Todellisuudessa moni meistä on vain väsynyt. Ja ehkä juuri nyt ihmiset kaipaavat enemmän elämää, joka näyttää oikealta ihmiselämältä. Sellaista, jossa kaikki ei ole täysin hallinnassa.
Keskeneräisyydessä on jotain lohdullista
Minulla on aina ollut tapana tehdä paljon käsillä. Käsityöt rauhoittavat, vaikka välillä projektit jäävät kesken pitkäksikin aikaa. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on vähän joka puolella. Yksi villasukka odottaa pariaan, lankakerät pyörivät pitkin kotia ja erilaisia ideoita on enemmän kuin energiaa toteuttaa niitä.
Ennen olisin ehkä pitänyt sitä epäonnistumisena. Nyt ajattelen vähän toisin. Keskeneräisyys kertoo siitä, että elämä on käynnissä. Että on vielä asioita, joita haluaa tehdä, vaikka juuri nyt ei jaksaisi kaikkea. Kaiken ei tarvitse valmistua heti.
Sama koskee ehkä ihmistä itseäänkin. Viime vuodet ovat olleet raskaita monella tavalla ja huomaan vasta nyt, kuinka pitkään keho on ollut jatkuvassa kuormituksessa. Kun stressi alkaa hellittää, tilalle ei tulekaan heti energiaa ja iloa. Ensin tulee usein väsymys. Todella suuri väsymys.
Sen hyväksyminen on ollut vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja tekemään. Mutta ehkä lepo ei olekaan epäonnistumista. Ehkä se on osa sitä, että yrittää jälleen tulla ihmiseksi kaiken suorittamisen jälkeen.
Ehkä tavallinen elämä riittää
Olen alkanut ajatella, että kaikkein kauneimmat asiat löytyvät usein juuri tavallisista hetkistä. Siitä, kun Söpö nukkuu vieressä samalla kun neulon vähän aikaa. Siitä, kun aurinko osuu iltapäivällä lankakerään lattialla. Siitä, kun löytää kirpparilta jotain, mikä tuntuu heti omalta. Tai siitä, että jaksaa laittaa vähän huulipunaa ja ottaa peilikuvan, vaikka olo ei olisi erityisen energinen.
Ehkä elämä ei koostukaan suurista hetkistä vaan pienistä asioista, jotka tekevät arjesta pehmeämmän. Ja ehkä juuri niitä kuvia olen viime aikoina tallentanut. Ei täydellisiä kuvia. Ei täydellistä elämää. Vaan pieniä todisteita siitä, että kaiken väsymyksenkin keskellä elämässä on edelleen lämpöä, värejä, lankaa, koiran tassuja, kesäiltoja ja hitaita hetkiä. Ehkä se riittää juuri nyt.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Villashortsit talvessa – seikkailu keskeneräisyydestä tyyliin
Keskeneräisyys ei ole virhe, vaan lähtökohta. Tässä asussa mikään ei syntynyt suorinta tietä valmiiksi, ja juuri siksi se tuntuu niin omalta. Villashortsit, jotka eivät alun perin olleet shortseja lainkaan, kirpparilöydöt, itse tehty balaclava ja talvinen kerrospukeutuminen muodostavat kokonaisuuden, jossa käsityö, kierrätys ja seikkailullinen tyyli kohtaavat. Tämä on tarina siitä, miten vaate voi muuttua, kun sille antaa luvan ja miten tyyli syntyy usein juuri siellä, missä suunnitelma päättyy.
Villashortsit talvessa – seikkailu keskeneräisyydestä tyyliin
Joskus kaikkein parhaat ideat syntyvät keskeneräisten töiden korissa. Siellä, missä langanpäät sotkeutuvat muistoihin ja keskeneräisiin suunnitelmiin, odottaa usein vaate, joka ei vielä tiedä olevansa valmis. Näin kävi myös näille villashortseille, jotka eivät alun perin olleet shortseja lainkaan.
Oli leggarit. Oli virkkausta. Oli ajatus, joka ei lopulta kantanut, eikä löytynyt oikeita lankoja. Sen sijaan löytyi rohkeus purkaa. Ja juuri purkaminen on usein käsityöläisen tärkein taito. Kun irrotin virkatun osan ja katsoin lahkeita uudelleen, näin niissä jotain muuta. En epäonnistumista, vaan mahdollisuuden. Näin syntyi oma versioni villashortseista. Ei kompromissina, vaan tietoisena valintana.
Shortsit eivät ole vain kesää varten
Villashortsit mielletään usein välikauden vaatteeksi, mutta todellisuudessa ne ovat talvella parhaimmillaan. Kerrospukeutumisessa ne toimivat kuin lämmin välikerros, joka tuo asuun rakennetta, tekstuuria ja tarinaa. Villashortsit eivät ole käytännöllisyydestä tinkimistä, ne ovat käytännöllisyyden uudelleen määrittelyä.
Kun villashortsit yhdistää leggingseihin tai paksuihin sukkahousuihin, syntyy kokonaisuus, joka kestää pakkasen mutta näyttää siltä, ettei se ole syntynyt kiireessä. Tässä asussa villashortsit ovat selkeästi pääroolissa, mutta eivät huuda huomiota. Ne kuiskaavat.
Kierrätys ja kirpparilöydöt osana tyyliä
Takki ja neule ovat kirppareilta ja se näkyy hyvällä tavalla. Kirpparivaatteissa on aina mukana eletty elämä, pieni patina ja ajaton laatu, jota pikamuoti ei pysty jäljittelemään. Ne eivät ole vain vaatteita, vaan valintoja.
Kun yhdistän itse tehtyä ja kierrätettyä, syntyy tyyli, joka ei ole sidottu trendikausiin. Se on vapaa. Takki tuo asuun ryhtiä, neule pehmeyttä. Molemmat tasapainottavat käsintehdyn villashortsien rosoisuutta.
Isoäidinneliö balaclava, käsityön kruunu
Asun ehkä seikkailullisin elementti on itse tehty isoäidinneliö balaclava. Se on kunnianosoitus käsityöperinteelle, mutta samalla moderni, jopa hieman kapinallinen. Balaclava ei ole vain asuste, se on kannanotto. Se kertoo, että lämpö ja tyyli eivät sulje toisiaan pois.
Isoäidinneliö tuo mukaan nostalgian, mutta muodossa, joka tuntuu ajankohtaiselta. Se sitoo koko asun yhteen ja tekee siitä enemmän kuin osiensa summan.
Miten villashortseja voi käyttää arjessa?
Villashortsien käyttö ei vaadi erityistä tilaisuutta. Ne toimivat kaupunkikävelyllä, kirpparikierroksella, kahvilassa istuessa ja talvisessa seikkailussa, jossa ei ole tarkkaa päämäärää.
Tässä muutama vinkki villashortsien stailaukseen:
- Kerrosta rohkeasti: leggingsit, villasukat ja lyhyet tai keskipitkät kengät
- Yhdistä pehmeää ja rouheaa: neule + takki, käsintehty + kirppari
- Anna asun kertoa tarina, kaikkea ei tarvitse silottaa
Villashortsit eivät pyri täydellisyyteen. Ne elävät.
Keskeneräisyys on luovuuden koti
Tämä asu syntyi keskeneräisyydestä, ja juuri siksi se tuntuu aidolta. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta lopputulos on enemmän kuin alkuperäinen idea. Se on muistutus siitä, että luovuus ei ole suoraviivaista. Se kiertää, palaa ja joskus purkaa kaiken vain rakentaakseen uudelleen.
VillaNannamaisuus elää juuri tässä: hitaudessa, käsillä tekemisessä, rohkeudessa olla toisin. Villashortsit eivät ole vain vaate, ne ovat kertomus siitä, että tyyli voi syntyä myös silloin, kun suunnitelma muuttuu. Ja ehkä juuri siksi ne tuntuvat niin oikeilta.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Linkki keskeneräisten töiden listaan:
Tuon korin sisällöstä on lähes kaikki purettu ja osasta tehty jo uusia juttuja. Purin kaikki pois, sillä en enää muistanut mitä niistä olin tekemässä.