Viaporin kekri -2022
12
Tänä vuonna Viaporin kekri meni paremmin kuin kahtena edellisenä vuonna ja näköjään siihen vaikutti kovasti se, että olen hemmotellut henkiä koko vuoden. Tämä vuosi alkoi siis hienosti niin, että voitin arvonnassa liput JT-Linelle ja nukuin erittäin hyvin edellisen yön. Tänä vuonna lähdimme juhla paikalle myös paljon aiempaa myöhemmin, eikä meillä ollut selkeää suunnitelmaa mitä teemme, emmekä varanneet mihinkään retkeen paikkaa. Tarkoitus oli vain päästä syömään ja nähdä kekri seremonia.
Viaporin kekri -2022
Kyllä, kaikki lähti paremmin liikkeelle kuin aikaisemmin, huomasin sen jo siitä, että voitin liput JT-Linelle, eli kahden hengen edes takainen matka Suomenlinnaan ja takaisin. Se helpotti suuresti matkaa, vain Härdellin matkan maksoimme. Ja tietenkään en muutenkaan suosittele oman auton käyttöä, vaan kannattaa liikkua juhlajuttuihin aina julkisilla, jos asustelee Helsingissä tai lähiseuduilla. Sen verran helpompaa niin.
Kun pääsimme juhlapaikalle, oli meillä vain puolisen tuntia aikaa ennen ruokailua. Ruokailuun varasimme hyvin aikaa ja ravintola paikaksi valikoitui tänä vuonna Adlerfelt -ravintola. Viiden ruokalajin menuu oli meidän valinta ja joukossa ihan uusia makuelämyksiä. Esimerkiksi maa-artisokka. Poika söi alkupalat reippaasti, vaikka ne eivät olleet niin mieleisiä. Oli kuitenkin innoissaan uusista makuelämyksistä. Joten alkupalat eivät hänen herkuiksi nousseet, toisin oli miehellä, joka ihastui maa-artisokan makuun. Muuten ruoka oli aivan mahdottoman hyvää. Joten suosittelen lämpimästi käymään herkuttelemassa Adlerfeltssä. Linkki ravintolaan.
Valokuvia tuli otettua aivan hirmuisen vähän, verrattuna edellisvuosiin. Luulen, että se johtui paljon siitä, että me ei oikeastaan tänä vuonna kierretty saarta ollenkaan. Oltiin vain lähinnä yhdessä kohtaa. Mutta ensi vuonna Härdelli uhkasi, ettei ole tulossa mukaan, joten aikuisten kekri alkakoon.
Kekri seremonia
Ruokailun jälkeen meillä oli tunti aikaa hengailla ennen seremonian alkua. Mies alkoi valitella päätään ja pojalla oli kovin kylmä, vaikka olimme sanoneet hänelle siitä, että pitää olla todella lämpimästi päällä, sillä ulkona on jo kylmä ja joudumme seisomaan aika pitkään ulkona, jotta saamme hyvät paikat seremoniaa varten. Mutta hänpä otti mukaan vain pipon, hanskat ja kaulaliinan mutta muuten päällä oli aika kevyesti. Joka vuosi sama homma. Toki mekin väristelimme vaikka läpimästi olikin päällä. Eli jos osallistuu kekriin, niin lämmintä kannattaa olla päällä ja mukana vielä lisälämmikettä. Hiukan lämpöä saatiin kun juotiin lämmintä juomaa, onneksi niitä sai ostella pitkin Suomenlinnaan.
Kekri seremonia oli upea ja tosiaan sai kokea oman suomalaisuutensa, omat juurensa ja luonnon voiman. Ihan paras fiilis ikinä. Kekri on kaunis tapa juhlistaa satokauden päätöstä ja ottaa talvi vastaan. Nyt saa talvi tulla.
Ainut asia mikä vähän harmittaa on se, että puhelimen kamera alkoi takkuilla ja viedeot ovat kaikkea muuta kuin korkealaatuisia ja sentään on hyvä kamera tuossa puhelimessa. Ei auttanut mikään. Noh, kaikkea ei voi saada. Tärkeää oli, että oli kivaa ja vihdoin sellainen reissu, ettei juuri sattunut mitään huonoa.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Olisi kiva joskus päästä katsomaan Viaporin Kekriä omin silmin! Ehkä vielä joku kerta onnistuukin. Perinnejuhlissa on sellaista voimaa, jota uudenlaisissa ei välttämättä ole. Sen tuntee omalla nahallakin.
Toivotaan, että joskus vielä pääset. Oli kyllä kivaa. Ja olet oikeassa tuosta voimasta.
Jostakin juuri luin, että kekriperinne alkaa tulla takaisin hallowenin rinnalle. Kirjoituksessa viitattiin enemmän itäiseen Suomeen. Kiva, jotta Helsingissäkin pääsee perinteisiin kiinni.
Täällä Itävallassakin on noita ”pukkijuhlia”, mutta tulevat hieman myöhemmin. Vähän lähempänä joulua.
Kerran opiskelijana olin yksissä ”pukkipeijaisissa” ja siellä oli perinteenä raipata nuoria neitoja. Mikäli pukki raippasi neitoa niin se tarkoitti, että neito ei ollut ollut kunnollinen tai säädyllinen menneenä vuonna. Seurueen yksi nuorista neidoista sai raippaa jaloilleen ja parin päivän jälkeen hänet nähdessäni kertoi, jotta jalat oli mukavasti mustelmilla. Se oli kyllä älytön perinne. Tämä perinne oli Saksan Baijerissa. Itävallassa en ainakaan vielä ole nähnyt, jotta joku raipattaisiin perinteen nimissä 🙂
Kyllä vain, ympäri Suomen vietetään myös kekriä ja huomasin, että tänä vuonna Pääkaupunkiseudulla oli vähän joka puolella kekri juhlia.
Olen joskus kuullut tuommoisista juhlista. En kyllä välitä tuommoisesta perinteestä.
Tämähän kuulostaisi kivalta – ensin hyvä ruokailu ja sitten kekriseremoniat. Kun vain muistaisi sitten ensi vuonna!
Se on vähän se, että jos se ei ole jo perinteenä niin sitä ei oikein tahdo muistaa.
Tuo olisi kyllä mielenkiintoista joskus kokea 🙂
Ei muuta kuin mukaan ensi vuonna.
Ihanaa ettei nyt sattunut ja tapahtunut mitään kurjuuksia. Aika pelottavia nuo kekrityypit! onko niillä jokin nimi? 😀
Tähän en kyllä osaa sanoa mitään, että mitä ne ovat. Olkiukkoja 😀 Ne on aika pelottavia ja mitä katsoin kuvista, niin tuo iso katsoo aina suoraan kameraan, oli kuva otettu mistä suunnasta tahansa. Se oli pelottavaa huomata.
olisipa ollut kiva osallistua!
Ensivuonna sitten.