Millaisia vaatteita 50 -vuotiaan naisen tulisi välttää
44
Millaisia vaatteita 50 -vuotiaan naisen tulisi välttää? Tätä kysymystä mietin kun selailin jälleen pitkästä aikaa netin upottavaa maailmaa. Kaikenlaisia ohjeita tuli vastaan, kuten minishortsien käyttöä, värikkäitä sukkahousuja yms. Paljon ohjeita ja syitä miksi joitain vaatteita ei pitäisi laittaa tässä iässä enää päälleen. Yksi ajatus oli ylitse muiden, jota aloin tarkastella hiukan enemmänkin.
Millaisia vaatteita 50 -vuotiaan naisen tulisi välttää
Yksi väittämä on jäänyt kummittelemaan mieleeni jo vuosia sitten ja tietenkin nyt aloin savustaa Googlea sen verran, että halusin nähdä mitä kyseisestä aiheesta saatetaan kirjoittaa. Väittämä on siis se, että aikuisen naisen ei pitäisi enää käyttää sellaisia vaatteita, joita omassa nuoruudessaan on käyttänyt. Itse olen elänyt nuoruuteni aikaa kultaisella 80 -luvulla, ja monet, jotka minua on pidempään seurannut tietää, että käytän edelleen tuon aikakauden kaavoja ja ohjeita kun valmistan itselleni vaatteita. Kirppareilta myös haalin kasaria innoissani, nykyään toki myös hiukan ysäriäkin, mutta vähemmän.
Tämän väittämän kanssa tosin puhutaan paljon siitäkin, että koko ratkaisee, sillä jotkut ajattelee tätä kokomerkintöjen kautta. Ja tosiaan, en minä enää mahdu kokoon 34 tai 32 joten valmistan minulle oikean kokoisen vaatteen. Tosin pitää muistaa, että 80 -luvun vaatteet olivat aika suuria ja väljiä, joten minulla on olemassa sellaisiakin, joiden koko on muutama numero pienempi mitä oikea kokoni on, siksi aina kannattaa kirppareilla sovittaa eikä tuijottaa kokolappuja.
Mitä opin tästä sukelluksesta?
Koska lista on pitkä siihen mitä en saisi käyttää, niin päätin heittää koko listan romukoppaan ja pukeutua edelleen niin kuin haluan. Minä puen ne värikkäät ja kuviolliset sukkahousut päälleni, kesällä kuljen minishortseissa jos haluan ja rintaliivitkin jää välillä pois kun ei niitä vaan voi aina päällä pitää jos on kuuma ilma. Ja lempivaatteeni on edelleen sieltä 80 -luvulta. Puen ne vaatteet päälleni ylpeydellä ja annan piupaut kaikenmaailman ohjeille.
Kuvien asu on koottu ajatuksella, miten nuoruuteni aikana pukeuduttiin. Ihana keltainen ruutuneule, jonka ruutupinta on neulottu oikein ja nurin silmukoin. Minulla oli tämänlainen paita, isoäitini neuloma, mutta se oli väriltään valkoinen. Myös tämä on jonkun neuloma paita. Ihanaa lankaa ja niin kasaria kuin olla ja voi. Laatikkomainen, joissa isohkot hihat. Paidan olen ostanut Uffista muutama vuosi sitten. Paidan pariksi puin Leviksen farkut, eivät ole tosin 501 mutta se ei haittaa tässä. Jalkaan sujahti Leviksen lenkaarit ja takkina itse tehty farkkutakki, joka on tehty farkkujen jämistä ja malli on hyvinkin kasaria.
Voisin toki pukeutua toisinkin, mutta minä se viihdyn näin ja ei haittaa vaikka tyylini olisi miten naurettava tahansa, itse minä vaatteeni kannan. Joten, pukeutukoot jokainen 50 -vuotias nainen juuri niin kuin itse haluaa ja välttele juuri niitä vaatteita, joista et tykkää.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Mitä 70-vuotiaan tulisi välttää? No ainaki sellaisia nuoruuden 1950/60-luvun vaatteita. Ei kai edes mistään saisi terylenevekkihameita, ei pepitaruutuisia leninkejä, joitten alla pidimme kaksi tai kolme tärkättyä alushametta ja teräviä vaahtomuvisia rintaliivejä, ei teräväkärkisiä korkokenkiä, joitten korot olivat pienemmät kuin 1 centin kolikot, upposivat kesällä asfalttiin ja rikkoivat parketit ja muut lattiat eikä sinisiä Nokian tennareita. Kelsirukkaset ja supiturkislakki mahtuvat ja kestävät vielä. Villakankaiset talvitakit, joissa oli tuulenpitävä välivuori ja kettukaulus ovat jo muisto vain. Kunpa olisinkin vielä 50-vuotias! Olet hyvän näköinen noissa vaatteissa!
Joistain vintage liikkeistä saattaa vielä saada. Kiitos paljon 🙂
Kai se on enemmänkin kyse siitä sopiiko tietyt vaatteet ihmiselle vai ei,iästä riippumatta
Se on yksi toki.
Käytä sellaisia vaatteita kuin itse haluat. Peiliin katsomalla se itselle selviää. Kyllä minä muistan nuo pepitaruutuiset leningit ja hameet ja tärkätyt alushameet ym. joista Katriina kirjoitti. On olleet kaikki käytössä minullakin silloin. Nuo korkokengät myös. En minä näin vanhempana niitä enää käyttäisi mutta ei siitä edelleenkään voi päättää kukaan muu.
Näin juuri, sellaisia laitetaan päälle, missä on hyvä olla. Pepitaruutua itse kyllä mielelläni käytän edelleen.
Jos multa kysytään, niin 50v naisen pitää ehdottomasti välttää tylsiä vaatteita 😀
Hyvä pointti.
Mieli piteeni on se että näytän ehkä tyhmältä mutta käytän vaatteita mitä itse haluan turha tulla valittamaan
Siitä kaiken pitää lähteä liikkeelle. Eli valitsee juuri ne vaatteet, joista itse pitää.
Ei 50 vuotta oo tänä päivänä mitään. – Kysymys kuuluu: Kun olet täyttänyt 65, ja jäänyt eläkkeelle mutta musta nahkarotsi ja pitkä fleda miellyttää niin onks se okei?
Se on ok jos itse niin haluat pukeutua.
Itse ole melkein 60v. ja yhä vain tykkään niistä nuoruuteni vaatetyyleistä, eli varsinkin 70- luvun lopun ja 80-luvin alun…. Välillä oli toki aika, jolloin oli sellaisiin kyllästynyt ja käytti muuta, mutta nyt ne tuntuu kivalta taas🙂 Ja nythän ne on muodissakin.
Itse pidän myös 70 -luvun vaatteista ja niitä muutamia vielä löytyy kaapista. Aivan ihania <3
Ehdottoman hieno päätelmä ja kaunis asu. Kyllä 80-luvun vaatteet ovat niin ajattomis ja klassikoita, rentoja mutta tyyliteltyjä. Neuleeseen ja farkkuun voi aina luottaa, lahkeiden mallikin käynyt läpi koko skaalan. Ehdottomasti kaikkien pitäisi pukeutua juuri niihin vaatteisiin mitkä kokee omikseen. Toivottavasti kaikki niin tekeekin. Olen kuullut saman väitteen, ettei nuoruuden vaatteita voisi vanhempana pitää. Itse ajattelen, että pidin noita vaatteita ensin, enkä todellakaan anna muiden yksin omia niitä, sillä tyylit kuuluvat kaikille ikään katsomatta.
Kiitos. Kyllä, kasari on kyllä ihan paras aika muodin saralla. Kaikkea oli ja kaikkiin makuihin. Ainut mitä en välttämättä enää päälle laittaisi on neonvärit.
Mielestäni jokainen pukeutuu kroppansa mukaan. On 20 jotka ei voi pukeutua kaikkiin ja taas 70 vuotiaita iättömiä sirokroppaisia joille istuu kaikki vaatteet kauniisti ja tyylikkäästi. Ns mummotyyli ei sovi kellekään, vanhentaa vuosia. Mm. Aira Samulinille sopii kaikki vaatteet, minihameita lähtien yli 90 v.
Kyllä, minihameet ja minishortsit on pop kesäisin.
Hei May! Olen 75 v. Ostin uudet farkut, Lee Cooper, taas! Ja ostan
seuraavaksikin, jos elän! Lempi-
vaatteeni ovat neule, paitis ja farkut
eikä kukaan ole ainakaan vielä
kyseenalaistanut tyyliäni !
Lee cooperit löytyy multakin. Kaikki löytyneet Kierrätyskeskuksen ilmaiosastolta.
50+ ja kaikkien muidenkin pitää välttää itselleen epämukavia vaatteita ja etenkin kenkiä. Elämässä ei tarvi kärsiä vaatteiden vuoksi😃
Kaikkien pitäisi pukea päälleen vain lempivaatteita 🙂
Olen 60nen. Pukeudun tilanteen mukaan mihin tykkään ja tuntuu käytännölliseltä. Juhliin fiinimmin. Leikittelen vaatteilla ja asusteilla. Onneksi en ole koskaan ollut missivartaloinen, niin voin edelleen vetää ylleni ihan miltä milläkin hetkellä tuntuu.
Muilla saa olla mielipiteensä.
Pukeutuminen saa olla hauskaa, varsinkin itselleen.
Olen käsittänyt, että oman nuoruuden/ varhaisaikuisuuden mauttomahkoon pintamuotityyliin jämähtäminen, ilman että mitenkään sitä vuosien saatossa jalostaa on se ehkä vähän kyseenalainen, koominen ja ikäännyttävä vaihtoehto, joidenkin mielestä. Hauskaahan se vaan on nähdä sellaisa käveleviä ”aikakoneita”, ”muistolehtoja” katukuvassa, omasta mielestäni. Kasari-ysärihän on nyt ollut jo hyvön tovin muodikasta, nykyään ehkä pikemminkin nuorisolaisten keskuudessa jo tuutausari. Kivaa, jos ihmiset löytävät oman tyylinsä ja suosikkivuosikymmenensä, eivätkä juokse pikamuodin perässä, luontokin kiittää! Minä alan lähestyä viittäkymppiä, käytän vain mustaa, halpaa, muodista mennyttä kirpparitrikoota lähinnä, paitsi globaalissa etelässä reissatessa: väriä, kuoseja. Siellä olisi outoa pukeutua synkiöksi -ja tulisi kuuma. Nuorena tein itse vaatteeni tai muokkasin käytetyistä tai äidiltä ja mummoilta perityistä, eivätkä ne olleet mitään tiettyä tyyliä, vaan tyylien ja kuosien sekamelska: ideoita vaan pulppusi, hiukset olivat shokkiväriset ja lävistyksiä kaikkialla: haukuttiin ”hippihu***ksi” pienellä paikkakunnalla, jossa piti olla peppuvakoon kiskotut 501-levikset ja ribbipoolo tai ruutupaita, sekä ns. turku-heittotukka jne, että olisi voinut lukeutua ”suosittuihin” tyttöihin… Voi aikoja.
Kyllä, näin tuota ajatellaan. Vaikka itse teen lähes kaikki vaatteeni edelleen, niin suosin silti juuri tuota 80 -lukua, sillä se vain istuu minun makuun parhaiten, käytän paljon myös sen ajan kaavoja.
Olen 71 ja puen päälle mitä mahtuu ja istuu hyvin. En erityisemmin pidä haaleista väreistä esim vaaleasta keltaisesta se tekee kalpeaksi muutenkin vaalea ihmisen. Vaaleansiniset farkut taas leventää sääriä ja jos on vielä lyhyet töpöt muistuttaa ponia.
Keltainen sopii tummatukkaiselle ja vaaleat farkut pitkiin laivoihin sääriin. Pienille pullukoille ei myöskään sovi iso kukkaiset mekot eikä ruudulliset takit.
Minulla mustat kapealahkeiset housut ja musta nahkarotsi. Kengät joissa pieni korko ei mitään paksupohjaisia tennareita/lenkkareita ne saavat aikaan elefantti efektin.
Itse kyllä käytän isokuvioisia mekkoja sekä ruudullisia takkeja. Itsellä tosin on pitkät jalat, vaikka muutoin lyhyt olenkin. Ja koska rakastan vaaleaa ihoani, niin myös korostan sitä ja punainen tukkani pitää siitä, että käytän värejä, joka korostaa pigmenttiä.
Ihan mitä tahansa vaatteita voi käyttää iäkkäämpikin nainen kunhan ne ovat laadukkaita. Eli halpisvaatteissa näyttää tosi huolittelemattomalta. Varsinkin kenkien ja laukkujen tulisi olla parempaa tasoa.
Tyylitaituri osaa kyllä tehdä halvastakin upean ja tyylitellyn.
Äitini lähtee 74-vuotiaana nahkarotsissa ja maihareissa rokkikeikalle. Itse olen huomannut, etten enää viihdy kirkkaissa väreissä. Enkä vaan vyötärölle ulottuvissa paidoissa. Hillitymmäksi on mennyt. Bikinit vaihtuneet kokouimapukuun. Olen alkanut pelätä sitä, että näytän jotenkin naurettavalta.
Itse olen tänään lähdössä myös töihin maihareissa ja rokkivaatteissa.
Tyyli vapaa, kunhan viihtyy. Iän karttuessa olen huomannut että vaatteessa viihtyminen alkaa olla ykkösenä valinnoissa.
Se on juurikin näin.
Minusta jokainen iästä riippumatta saa pukea päälleen sellaiset vaatteet, joissa viihtyy ja jotka ns. tuntee omakseen. Itse en keneltäkään kysele, miten saan/voin pukeutua!
Kyllä, juuri näin.
Käyttäkää mitä tykkäätte
Niin käytetäänkin.
Mielipiteitä kuulee ja näkee ja selän takana tirskutaan ja supatellaan. Ulkonäköpaineet kasvavat jo lapsilla somen ja photoshoppausten ja kauneuskirurgian vuoksi. Surullista.
Olen pian 50v ja uskallan pukea värikkäät kelta-sini-punaiset vaatteet ylleni, vaikka toiset pukisivat värikkäästi harmaata. Voin käyttää korkkareita pyörätuolilla ajellessani ja olla just niin paljon ylipainoinen, mitä olen, vaikka joidenkin mallinmittaisten mielestä olisin kuinka karseeta katsottavaa tahansa. Voin vanheta arvokkaasti. Rypyt, arvet ja muut muutokset kehossani ovat päiväkirjani siinä missä tatuointi tai lävistys. Hyvin ne kaikki sopivat yhteen. Mutta mitään täyteaineita en halua muualle, kuin kipeään hampaaseeni.
Olen koko elämäni ajan erottunut pukeutumisen suhteen, sillä suuri hintalappu, suosituimpien tyttöjen vaatekaappi tai Vogue eivät ole olleet kriteerini vaateostoksillani. Minä olen minä, yksilö. En niitä ”kaikkihan näin pukeutuu”.
Joskus jotain hauskaa löytyy miesten osastolta, joskus tilaan ulkomailta tai teen löydön nuoriso-osastolta. Jos se on ihana, sopivan kokoinen, hinta miellyttää ja rahaa on ostaa, niin tottakai haluan sen. Kukin tyylillään ja mahdollisuuksiensa mukaan. Ja hei, jos minulle sanotaan ”ihana vaate”, niin kiitän. En kiemurtele ja mussuta kuinka vanha ja venynyt ja kauhtana se on. Jos vaate on minun, se on mieluisa! Kuka nyt rumia ostaisi tai kauhea kauhtana päällä kulkisi julkisesti?
Tärkeintä on, että itse viihtyy vaatteissaan.
Olen lukenut, ettei aikuisen naisen kannattaisi pukeutua enää kauhean värikkäästi. Pitäisi suosia klassista tyyliä ja aitoja arvokoruja. Mutta ei kaikille sovi klassinen tyyli eikä edes kauhean pelkistetty ja minimalistinenkaan.
Itse tykkään väreistä, esim. oranssi, kirkkaanpunainen ja pinkki, mutta myös vaaleat neutraalit miellyttävät. Käytän myös mustaa jonkun verran. Tykkään myös erilaisista kuvioista kuten kukista ja geometrisista muodoista. Myös 1960-ja 70 -lukujen tyyli viehättää mun silmää pukeutumisessa ja myös sisustuksessa. En tosin pukeudu aikakausien tyyliin (en ainakaan vielä) , mutta inspiroidun kyllä katsoessa kuvia aikakaudelta. Myös 1920-luku ja kasari viehättävät jonkun verran. Kuuntelen myös aika paljon 1960-80 -lukujen musiikkia, varsinkin rockia, mutta välillä myös muutakin musiikkia, esim. poppia tai countrya.
Korvakorut ja huivit ovat yksi mun pukeutumiseen kuuluva asia ja niissä yleensä värikkyys on se juttu, tosin joskus voi olla myös neutraalia tai mustaa. Eikä mun korut ole mitään arvokoruja, yleensä esim. puusta tehtyjä, joskus myös vaikka huovutettuja. Tykkään korvakoruissa yleensä kotimaisesta käsityöstä (ei 100% tartte olla kotimaista, mutta käsityönä tehdyistä tykkään yleensä ulkomaisissakin), kierrätysmateriaaleista tehdyistä jne.
Jokainen on omanlaisensa persoona ja pukeutuu niin kuin itse haluaa ja osa myös oman makunsa lisäksi oman vartalotyyppinsä mukaan. Ikä ei ole este sille, ettei voisi käyttää esim. värejä. Toki ihan samantyylisiä vaatteita ei ehkä kannata pitää iän karttuessa kuin esim. joku teini-ikäinen pitäisi, mutta muuten pukeutumista ei kannata liikaa rajoittaa niin kuin ei muitakaan osa-alueita elämässä. Ihminen on persoona aikuisenakin eikä ikään kannata ihan kaikissa asioissa tuijottaa.
Olen lukenut samaa tuosta, että vanhemman naisen ei pitäisi käyttää voimakkaita värejä, vaan hillittyjä. Näin vanhempi nainen ei näy kun pukeutuu hillitysti. Itse rakastan Iris Apfelin tyyliä, joka on värikästä ja räväkkää. Valtavat pukukorut koristaa hänen kaulaa ja käsiään. Ja meinaankin ottaa kyllä hänestä esimerkkiä ja nauttia pukeutumisesta ihan loppuun asti. Puen vanhanakin mitä haluan ja annan muiden pukeutua mihin pystyvät.
En ole syntynyt 1960-tai 70-luvulla (synnyin kasarin alussa), mutta aikakausien muotokieli viehättää mua.
Itse synnyin 70-luvun alussa ja itseäni kiinnostaa monet eri aikakaudet ihan 1500 -luvusta 90 -lukuun. Kun valtaan astui kertakäyttömuoti, niin niistä kausista en ole enää kiinnostunut yhtään. On niin halvan näköistä jo kuvissa. En tiedä, mutta toivon, että suunta muuttuu viimeistään EU:n päätösten mukana.