Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
0
Kaksikymmentä vuotta yhdessä. Yksi elokuvailta, yksi kirppiskierros, yksi auringonlasku. Joskus kaikkein tavallisin päivä muistuttaa siitä, miksi juuri arjen pienet hetket jäävät sydämeen. Tässä postauksessa kerron, miksi treffi-ilta Helsingissä voi tuntua melkein elokuvan kohtaukselta, varsinkin silloin, kun siihen mahtuu kirppislöytöjä, itse tehtyä muotia ja taivaan värjäävä ilta.
Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
Kaksikymmentä vuotta naimisissa.
Kun kirjoittaa sen ääneen, se tuntuu yhtä aikaa uskomattomalta ja täysin luonnolliselta. Vuosien aikana ehtii jakaa niin paljon arkea, että juuri siitä arjesta tulee kaikkein suurin rakkaustarina. Ei tarvita Pariisia, samppanjaa tai valkoisia ruusuja. Riittää, että toinen odottaa valmiina oven vieressä ja kysyy: ”Lähdetäänkö?” Me lähdettiin.
Suunnitelma oli yksinkertainen. Elokuviin ja sen jälkeen kävellen kotiin. Mutta kuten niin usein käy, parhaat muistot syntyvät niistä pienistä mutkista matkan varrella. Elokuva, kirppislöytö ja punainen yllätys
Kävimme katsomassa Disclosure Dayn. Pidin elokuvasta todella paljon. Se onnistui herättämään ajatuksia vielä pitkään lopputekstien jälkeen. Mukana oli pari kohtaa, joissa tempo hidastui ehkä vähän liikaakin, mutta kokonaisuutena elokuva oli juuri sellainen, jonka jälkeen tekee mieli keskustella vielä kotimatkalla.
Ja niinhän me teimme. Emme kuitenkaan lähteneet suoraan kotiin. Matkan varrella oli UFF. Jos olet vähänkään samanlainen kuin minä, tiedät jo mitä tapahtui. ”Poiketaan ihan nopeasti.” Siitä ”ihan nopeasti” ei yleensä seuraa mitään nopeaa.
Kirpputorit ovat minulle vähän kuin aarrekarttoja. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan rekin takaa löytyy. Useimmiten ei mitään. Joskus löytyy koko vaatekaapin uusi suosikki. Tällä kertaa mukaan lähti jotakin punaista. En kerro siitä vielä enempää. Se ansaitsee aivan oman postauksensa.
Rakastan sitä tunnetta, kun löytää vaatteen, jota kukaan muu ei ehkä huomaisi. Sellaisen, jonka näkee jo mielessään osana jotain aivan uutta kokonaisuutta. Kirppislöydöissä parasta ei ole pelkästään hinta. Parasta on mahdollisuus nähdä jotain, mitä muut eivät vielä näe.
Kaikkein käytetyin hameeni syntyi ompelukoneen ääressä
Päälläni oli synttärihameeni. Ompelin sen viime vuonna itselleni syntymäpäivälahjaksi. En silloin arvannut, että siitä tulisi vaatekaappini käytetyin hame. Silti juuri niin kävi. Se on ollut mukana kaupungilla, tapahtumissa, kahviloissa, kirppiskierroksilla ja nyt myös treffeillä. Se on juuri sellainen vaate, joka toimii melkein kaiken kanssa.
Lisää hameesta:
Tällä kertaa yhdistin siihen kirpputorilta löytämäni vaalean, romanttisen hipsuhapsu-puseron. Kevyt kangas toi pehmeyttä muuten melko pelkistettyyn kokonaisuuteen. Ilta viileni hieman, joten puin päälle farkkujämistä tekemäni takin. Se on yksi lempiprojekteistani.
Lisää farkkutakista:
Ajatus siitä, että vanhat farkut voivat saada uuden elämän takkikankaana, tuntuu edelleen yhtä kiehtovalta. Rakastan vaatteita, joilla on historia. Vielä enemmän rakastan vaatteita, joille voi kirjoittaa uuden historian omin käsin.
Asussa oli jotakin hyvin minun näköistäni:
- Itse tehtyä.
- Kirpputorilta pelastettua.
- Vähän romanttista.
- Vähän kapinallista.
Juuri sellaista tyyliä, jota olen viime vuosina opetellut kutsumaan omakseni.
Auringonlasku, joka pysäytti koko kaupungin
Kun kävelimme kotiin, ilta oli vielä nuori. Päätimme jatkaa aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. Emme olleet ainoita. Paikka oli täynnä ihmisiä.
- Joku oli tullut kameran kanssa.
- Toinen istui murtajalla hiljaa.
- Moni vain katseli.
Kukaan ei tuntunut kiirehtivän minnekään. Aurinko maalasi taivaan kerros kerrokselta oranssiksi, punaiseksi ja lopulta syvän violetiksi. Meri heijasti jokaisen sävyn takaisin, aivan kuin olisi halunnut pitää niistä kiinni vielä hetken.
Ymmärsin täysin, miksi ihmiset kokoontuvat sinne ilta toisensa jälkeen. Sellaista näkyä ei voi kiirehtiä. Sitä voi vain katsella. Ja ehkä juuri siinä hetkessä on jotain hyvin suomalaista. Emme aina puhu paljon. Mutta osaamme seistä rinnakkain ja katsoa samaa horisonttia.
Siinä hetkessä ei tarvittu mitään muuta.
- Ei musiikkia.
- Ei ohjelmaa.
- Ei kiirettä.
Vain lämmin käsi kädessä, meri edessä ja kaksikymmentä yhteistä vuotta takana. Usein ajatellaan, että pitkän parisuhteen salaisuus löytyy suurista eleistä. Minä en usko niin.
Uskon kävelyihin. Kirpputoripysähdyksiin. Elokuviin. Itse ommeltuihin hameisiin. Ja siihen, että toinen jaksaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin odottaa, kun minä sanon: ”Käydään vielä nopeasti UFFissa.” Koska me molemmat tiedämme, ettei se oikeasti koskaan tarkoita nopeasti.
Ja ehkä juuri siksi nämä tavalliset päivät muuttuvat muistoiksi, joita haluaa kirjoittaa talteen. Niistä rakentuu elämä, yksi kirppislöytö, yksi elokuvailta ja yksi henkeäsalpaava auringonlasku kerrallaan.
Rakkaudella, Melissa!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia postauksia:
Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia
Meillä juhannus vietetään aina kaupungissa, emme mene mökille, emme suunnittele mitä teemme, vaan fiiliksen mukaan tehdään asioita. Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia tänä vuonna ja tänäkin vuonna minulla oli juhannusmekko, mutta tällä kertaa en erikseen tehnyt mekkoa, vaan valitsin mekon kaapin perukoilta.
Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia
Meille juhannus on grillailua ja yhdessäoloa, ei sen kummempaa. Joka vuosi olemme viettäneet juhannusta eri tavoin. Mutta tällä kertaa päätimme mennä Eiranrantaan ihmettelemään, ehkä lasillisille, ehkä vain kävelylle katselemaan iloisia ihmisiä. Kun pääsimme alueelle, niin halusimme mennä Cafe Caruselliin istahtamaan, kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan virvokkeista. Muuta ei tarvittu.
Ihana kesäpäivä, rento meno. Vaikka paikka oli täynnä ihmisiä ja kaikki meni ja tuli miten sattui, saimme olla rauhassa omassa nurkassamme. Siinä istuessamme mietimme, hyppäämmekö vesibussiin vai dösään. Valitsimme lopulta dösän. Koska lapsi lähti kavereiden kanssa huputtelemaan, niin emme halunneet jättää koiraa kauhean pitkäksi aikaa yksin, joten emme siksi lähteneet vesibussi -seikkailuun.
Grilliruokaa ja kesäinen marjakakku
Vaikka nyt on uutisissa ollut paljon asuntopaloja ja varsinkin grillit ovat nyt syynissä, me grillailimme kaikessa rauhassa parvekkeella. Meillä on ihan vaan pikkuinen sähkögrilli. Eihän se tietenkään sama asia ole kuin muut grillit, mutta toimii siinä missä sitä halutaan käyttää. Eli grillaamiseen. Ennen kuin lähdimme Eiraan, teimme ruokaa yhdessä ja söimme yhdessä. Arkena ei niin tuo yhdessä syöminen onnistu, niin lomilla ja viikonloppuisin sen on erittäin tärkeää meidän perheessä.
Parasta tässä kaupunkijuhannuksessa on tosiaan se, ettei mitään suunnitelmia tarvitse tehdä, ollaan vaan ja rentoudutaan. Jos mieli tekee tehdä jotain, niin sitten mennään johonkin ihmettelemään. Lapsikin menee omia menojaan, niin on vain me kaksi enää. Helpointa olla suunnittelematta mitään ja näin voimme tehdä mitä vain tai olla tekemättä.
Juhannusmekko omasta kaapista
Yksi juttu on mikä joka juhannus tapahtuu ja se on minun juhannusmekkoni. Yleensä teen mekon, mutta tänä vuonna en tehnyt, vaan kaivoin kaappiani ja löysin mekon, jonka olen tehnyt muutama vuosi sitten. Se tuo juhannusfiilistä, joten valitsin kyseisen mekon edustamaan tätä juhannusmekko aateliaa. Perinne, joka ei muutu, mutta voi muokkautua.
On pakko myöntää, että juuri tämä mekko on jostain syystä jäänyt hyvin vähälle käytölle, mutta lupaan, että tästä lähtien pääsee käyttöön useammin. Ehkä olen vierastanut mekon väriä aikaisemmin tai jotain. Mene ja tiedä, mikä syy siihen on ollut. Jos jokin syy on, niin olen sen unohtanut kokonaan. Onneksi kaivelin kaappiani ja päätin, että en enää juhannukseksi ompele erikseen juhannusmekkoa, vaan hyödynnän mekoikseni niitä mitä olen vähemmän käyttänyt jostakin syystä. Näin saan mekot uudelleen esille. Ei aina tarvitse hankkia uutta mekkoa tunnelman luomiseen.
Mukavaa juhannuspäivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää juhannusmekkoja:
Juhannusmekko vuosimallia 2025 vintagekangasta ja neonvärejä