Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
2
Minun seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan mikään mitä suunnittelimme kesälomaksi ei toteutunut. Sää oli se kaikkein suurin syy sille, miksi jouduimme muokkaamaan lomaa toisenlaiseksi ja moni asia jäi tekemättä. Silti loma on ollut todella antoisa, vaikka tuntuu sille, että olen vain nukkunut ja syönyt.
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Lomani alkoi juhannuksen jälkeen heti, joten tavallaan lasken myös juhannuksen mukaan omaan lomaani, näin saan ”lomapäiviä” enemmän kuin sen seitsemän viikkoa. Se onkin se syy miksi jään lomalle heti juhannuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa tosiaan valehtelematta meni siihen, että vain nukuin, ompelin ja söin. Kauhean lämmintä ei ollut ja vettäkin satoi niskaan koko ajan. Keskityin Söpöön ja lenkkeilin hänen kanssaan paljon. Pitkiä lenkkejä ja oleskelua. Se teki tosi hyvää.
Tekstiiliarkeologia alkaa
Tuon kahden viikon aikana aloin siivota myös räjähdystilassa olevaa työhuonettani, tosin se on edelleen todella sekainen ja siivottavaa on ja paljon. Mutta tärkeintä oli aloittaa edes ja saada isoin osa kaappiin ja samalla aloittaa projekti, josta olen erityisen innoissani, nimittäin tekstiiliarkeologia. Sen tiimoilta olen saanut vaikka ja mitä aikaan.
Söpö pelkää mökkiä
Söpö rakastaa olla mökillä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Mutta kesällä ei. Söpöä ei saa ulos millään ja siihen syy on villieläinten hajut sekä punkit. Joten meidän mökkeily meni siihen, että minä olin Söpön kanssa kotona ja mies lähti mökkihommiin. Kaksi kertaa olin mukana, ekana kertana kaksi yötä ja toisena vain päivän, joka meni kovassa stressissä, kun Söpö vain itki.
Ruoholahdesta vesibussi Suomenlinnaan
Tämän kesän aikana on kokeilu Ruoholahdesta meriteitse Suomenlinnaan ja pakko sitä oli testata. Sää oli kolea mutta reitti oli hieno. Toivon todella, että tuo reitti säilyisi, meinaan on se hienoa päästä täältä meiltä suoraan Suomenlinnaan vesibussin kanssa. Saarille oli tänä kesänä tarkoitus retkeillä enemmänkin, mutta lopulta kävimme vain Suomenlinnassa.
Esikoinen kävi nopealla vierailulla
Esikoinen tuli kumppaninsa kanssa loppu kuusta nopealle vierailulle. Olimme hotellina kun kävivät katsomassa Lenny Kravitzia. Käytiin koko porukka ensin Farossa syömässä ja sen jälkeen Kirrettiin meidän asuinaluetta vähän enemmänkin. Oli kivaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Kesän kohokohta Krakova
Tänä kesänä oli suunnitelmissa Yyteri ja sinne ihan autolla. Autoa ei saatu ajoissa siihen kuntoon, että siinä olisi voinut nukkua ja oleskella, joten vaihdoimme mökkiin. Lopulta mökkejäkään ei saatu ja mietimme telttaa. meidän teltta on aika pieni. Pitäisi olla kahdenhengen mutta ei sinne kaksi mahdu, joten luovuimme koko hommasta ja ostimme lentoliput Krakovaan.
Krakovan reissu oli tällä kertaa puhtaasti ostos -ja lepäilyreissu ilman turistikohteita. Uimista ja paljon kävelyä. Reissu menikin todella nopeasti ohi. Mielelläni olisin voinut viettää Krakovassa pidempäänkin, mutta onneksi edes sen verran, että jäi hyvät fiilikset. Lämpöäkin siellä oli 30 astetta, vaikka yhtenä päivänä tulikin vettä niskaan kohisten. Vain hetken.
Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Tänä kesänä suunnitelmat eivät menneen niin kuin piti, mulla ei esimerkiksi ole sitä polkupyörääkään. Pojan pyrää ei voi korjata, se on aivan rikki ja uutta en ole saanut aikaan ostaa. Joten pyöräretket ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Road tripit myös, koska autoa ei saatu laitettua tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta tärkeintä on se, että sain levättyä kunnolla ja ommeltua. On ollut kiva nähdä miten innoissani olen ollut tuosta tekstiiliarkeologia -projektista ja miten paljon olen tähän mennessä saanut materiaaleja ”tuhottua”.
Arki alkaa ensi viikolla ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin. Nimittäin pääsette seuraamaan meidän vyön kiristystä. Meillä on iso matkasuunnitelma tiedossa ja sitä ennen on säästettävä, että suunnitelma toteutuu ja minä en ole mikään säästelijäs ihminen, joten saa nähdä mitä siitä hommasta oikein tulee. Tarkoittaa siis sitä, että second hand -shoppailut jäävät. Ompelut ja neulomiset tietenkin kuuluu arkeen, koska materiaalia on paljon kaapeissa.
Joten mielenkiinnolla jään itse odottamaan mitä kaikkea saan aikaan ja miten reagoin siihen, ettei kirppareille tule mentyä. En kuitenkaan kiellä itseltäni sitä, koska silloin homma epäonnistuu. Ihanaa kun olitte tämän kesän meidän mukana. Ensi viikosta lähtien blogi alkaa vähitellen palamaan normaaliin rytmiinsä, eli päivittyy kolme kertaa viikossa. Mutta siis vähitellen siirryn siihen rytmiin.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Millaisia fiiliksiä kesäloman päättyminen on tuonut muina vuosina:
Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
Kaksikymmentä vuotta yhdessä. Yksi elokuvailta, yksi kirppiskierros, yksi auringonlasku. Joskus kaikkein tavallisin päivä muistuttaa siitä, miksi juuri arjen pienet hetket jäävät sydämeen. Tässä postauksessa kerron, miksi treffi-ilta Helsingissä voi tuntua melkein elokuvan kohtaukselta, varsinkin silloin, kun siihen mahtuu kirppislöytöjä, itse tehtyä muotia ja taivaan värjäävä ilta.
Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
Kaksikymmentä vuotta naimisissa.
Kun kirjoittaa sen ääneen, se tuntuu yhtä aikaa uskomattomalta ja täysin luonnolliselta. Vuosien aikana ehtii jakaa niin paljon arkea, että juuri siitä arjesta tulee kaikkein suurin rakkaustarina. Ei tarvita Pariisia, samppanjaa tai valkoisia ruusuja. Riittää, että toinen odottaa valmiina oven vieressä ja kysyy: ”Lähdetäänkö?” Me lähdettiin.
Suunnitelma oli yksinkertainen. Elokuviin ja sen jälkeen kävellen kotiin. Mutta kuten niin usein käy, parhaat muistot syntyvät niistä pienistä mutkista matkan varrella. Elokuva, kirppislöytö ja punainen yllätys
Kävimme katsomassa Disclosure Dayn. Pidin elokuvasta todella paljon. Se onnistui herättämään ajatuksia vielä pitkään lopputekstien jälkeen. Mukana oli pari kohtaa, joissa tempo hidastui ehkä vähän liikaakin, mutta kokonaisuutena elokuva oli juuri sellainen, jonka jälkeen tekee mieli keskustella vielä kotimatkalla.
Ja niinhän me teimme. Emme kuitenkaan lähteneet suoraan kotiin. Matkan varrella oli UFF. Jos olet vähänkään samanlainen kuin minä, tiedät jo mitä tapahtui. ”Poiketaan ihan nopeasti.” Siitä ”ihan nopeasti” ei yleensä seuraa mitään nopeaa.
Kirpputorit ovat minulle vähän kuin aarrekarttoja. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan rekin takaa löytyy. Useimmiten ei mitään. Joskus löytyy koko vaatekaapin uusi suosikki. Tällä kertaa mukaan lähti jotakin punaista. En kerro siitä vielä enempää. Se ansaitsee aivan oman postauksensa.
Rakastan sitä tunnetta, kun löytää vaatteen, jota kukaan muu ei ehkä huomaisi. Sellaisen, jonka näkee jo mielessään osana jotain aivan uutta kokonaisuutta. Kirppislöydöissä parasta ei ole pelkästään hinta. Parasta on mahdollisuus nähdä jotain, mitä muut eivät vielä näe.
Kaikkein käytetyin hameeni syntyi ompelukoneen ääressä
Päälläni oli synttärihameeni. Ompelin sen viime vuonna itselleni syntymäpäivälahjaksi. En silloin arvannut, että siitä tulisi vaatekaappini käytetyin hame. Silti juuri niin kävi. Se on ollut mukana kaupungilla, tapahtumissa, kahviloissa, kirppiskierroksilla ja nyt myös treffeillä. Se on juuri sellainen vaate, joka toimii melkein kaiken kanssa.
Lisää hameesta:
Tällä kertaa yhdistin siihen kirpputorilta löytämäni vaalean, romanttisen hipsuhapsu-puseron. Kevyt kangas toi pehmeyttä muuten melko pelkistettyyn kokonaisuuteen. Ilta viileni hieman, joten puin päälle farkkujämistä tekemäni takin. Se on yksi lempiprojekteistani.
Lisää farkkutakista:
Ajatus siitä, että vanhat farkut voivat saada uuden elämän takkikankaana, tuntuu edelleen yhtä kiehtovalta. Rakastan vaatteita, joilla on historia. Vielä enemmän rakastan vaatteita, joille voi kirjoittaa uuden historian omin käsin.
Asussa oli jotakin hyvin minun näköistäni:
- Itse tehtyä.
- Kirpputorilta pelastettua.
- Vähän romanttista.
- Vähän kapinallista.
Juuri sellaista tyyliä, jota olen viime vuosina opetellut kutsumaan omakseni.
Auringonlasku, joka pysäytti koko kaupungin
Kun kävelimme kotiin, ilta oli vielä nuori. Päätimme jatkaa aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. Emme olleet ainoita. Paikka oli täynnä ihmisiä.
- Joku oli tullut kameran kanssa.
- Toinen istui murtajalla hiljaa.
- Moni vain katseli.
Kukaan ei tuntunut kiirehtivän minnekään. Aurinko maalasi taivaan kerros kerrokselta oranssiksi, punaiseksi ja lopulta syvän violetiksi. Meri heijasti jokaisen sävyn takaisin, aivan kuin olisi halunnut pitää niistä kiinni vielä hetken.
Ymmärsin täysin, miksi ihmiset kokoontuvat sinne ilta toisensa jälkeen. Sellaista näkyä ei voi kiirehtiä. Sitä voi vain katsella. Ja ehkä juuri siinä hetkessä on jotain hyvin suomalaista. Emme aina puhu paljon. Mutta osaamme seistä rinnakkain ja katsoa samaa horisonttia.
Siinä hetkessä ei tarvittu mitään muuta.
- Ei musiikkia.
- Ei ohjelmaa.
- Ei kiirettä.
Vain lämmin käsi kädessä, meri edessä ja kaksikymmentä yhteistä vuotta takana. Usein ajatellaan, että pitkän parisuhteen salaisuus löytyy suurista eleistä. Minä en usko niin.
Uskon kävelyihin. Kirpputoripysähdyksiin. Elokuviin. Itse ommeltuihin hameisiin. Ja siihen, että toinen jaksaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin odottaa, kun minä sanon: ”Käydään vielä nopeasti UFFissa.” Koska me molemmat tiedämme, ettei se oikeasti koskaan tarkoita nopeasti.
Ja ehkä juuri siksi nämä tavalliset päivät muuttuvat muistoiksi, joita haluaa kirjoittaa talteen. Niistä rakentuu elämä, yksi kirppislöytö, yksi elokuvailta ja yksi henkeäsalpaava auringonlasku kerrallaan.
Rakkaudella, Melissa!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia postauksia: