Hae
VillaNanna

Hän ja minä on me kaksi

Minä ja hän on me kaksi -postaus, on meidän kahden tarina. Sellainen nopea läpileikkaus siitä miten kaikki tapahtui ja mitä tapahtuu nyt.

Tapaaminen

Muutin 2004 Helsinkiin kahden lapseni kanssa. Turulla ei ollut minulle mitään annettavaa, joten halusin kokeilla siipiäni muualla. Mukana minulla ei ollut kuin vaatteet, astiat, muutama laatikko tavaroita ja lapset kainalossa. Aloitin siis täysin nollasta. Työni alkoi heti seuraavalla viikolla muutosta. Uusi koulu esikoisella ja kotiin hoitaja pikkuiselle.

Tapasin mieheni työpaikalla, samana päivänä kuin työni alkoi. Näin siniset silmät tapittavan minua ja se oli sitten siinä. Rakastuimme päätä pahkaa. Mutta meistä tuli hyvät kaverit. Muutama kuukausi ehdittiin olla samassa työpaikassa kun mieheni muutti pois Helsingistä, minä vaihdoin työpaikkaa.

Kului puolitoista vuotta kun mieheni soitti minulle, että koska olen menossa Turkuun. Sovittiin treffit ystäväni keikalle ja sen illan jälkeen ei paluuta enää ollut. Tunteet olivat samat kuin silloin kun nähtiin ihan ensimmäisen kerran. Siltä istumalta päätimme mennä naimisiin. Näin minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja 23 vuotias lapseton nuorimies hyppäsimme tuntemattomaan. Muutama kuukausi ensitreffien jälkeen, olimme aviopari ja aloitimme yhteisen taipaleen. Turussa.

Hän ja minä on me kaksi

Avioliitto

Meidän avioliitto ei alkanut ruusuisesti, minä jäin Helsinkiin kuudeksi kuukaudeksi, sillä halusin hoitaa työni loppuun fiksusti. Sairastuin vakavasti basedowin tautiin, joka rokotti paljon liittoamme. Mieheni joutui hoitamaan niin minua, kuin lapsia ja tekemään kolmivuorotyötä. Kukaan ei uskonut, että avioliitto kestää muutamaa kuukautta pidempään. Pahimpina aikoina mieheni oli kuukausia kestävillä työkomennuksilla muilla mailla vierahilla. Hankalin olin ensimmäinen komennus Kiinassa, joka kesti kolmisen kuukautta. Yhteydenpito oli hivenen hankalaa, vaikka Skypet ja Facet oli keksitty, aikaerot vähän häiritsi.

Yhteisen lapsen syntyminenkään ei ollut helpoin tie. Tutkimuksia ja leikkaus, kohdunulkopuolinen raskaus ja samaan aikaan kohturaskaus. Ja kun saadaan hetki hengähtää, alkaa lääkäri ja sairaalarumba nuorimman kanssa. Tätä rumbaa kesti monta vuotta.

Mies haki yliopistoon, pääsi lukemaan teologiksi ja muutimme Helsinkiin takaisin, viimeisen kerran. Muuttoa edelsi erittäin vaikea matka Kazimierziin, jossa löysin voiman jatkaa taistelua sairauttani vastaan. Matkan jälkeen minut leikattiin ja aloin toipua.

Myös minä lähdin opiskelemaan nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi. Opinnot eteni hyvin mutta esikoisen kohdalla hommat menivät pieleen ja jouduin keskittymään paljon siihen. Hänen koira jouduttiin lopettamaan, jäi auton alle suojatiellä valoissa ja siitä seurannut terveydelliset ongelmat, työpaikan jättäminen ja kuntoutus. Uuden ammatin miettiminen ja opiskelu. Niin paljon vähässä ajassa…

Hän ja minä on me kaksi

Yhteinen aika

Meille jaksettiin sanoa, ettei hommasta tule mitään ja, että nuori ei jaksa pitkään hoitaa vanhaa sairasta vaimoaan. Mutta nyt kun aika on kulunut, olemme löytäneet oman tavan rentoutua. On ammatit, opinnot ohi, lapset kasvaa ja varttuu, on meillä aikaa toisillemme. Vaalimme liittoamme monin tavoin ja rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi.

Huolehdimme siitä, että meillä on myös kahden keskiskistä aikaa. Voidaan käydä lounaalla tai tehdä yhdessä upea lounashetki. Käymme seikkailemassa pitkin Helsinkiä yhdessä. Eikä tietenkään meidän liitto ole aina ruusuilla tanssimista, kyllä meillä riidellään ja taistellaan mutta sitten jutellaan ja anteeksi annetaan. Annetaan myös toiselle paljon tilaa, jos sitä tarvitaan. Minä esimerkiksi olen sellainen, tarvitsen paljon omaa tilaa ja itseni kanssa olemista. Siksi mieheni nappaa nuorimman tasaisin väliajoin ja menevät isoisälle yökylään, minä jään kotiin ompelemaan läpi yön.

Hän ja minä on me kaksi

Miten osoitamme rakkautta toisillemme?

Mies hoiti minua kaiken muun lisäksi kun olin todella huonossa kunnossa, enkä voinut edes liikkua. Hän ostelee minulle kenkiä, kuin kukkia. Saan kahvin joka aamu sänkyyn, hän lähtee jokaiselle hullummallekkin reissulle mielellään mukaan.

Minä taas neulon villasukkia ja parsin niitä. Teen herkullisia ruokia ja annan aikaani. Katson hänen tykkäämistä leffoista, lähden sellaisille reissuille, jotka eivät aina ole minua varten. Mutta nautin seurasta.

Ne ovat niitä hyvin pieniä tekoja, joita toisillemme teemme tai sanomme. Hoivaamme yhdessä lapsia ja tyttöjämme. Käymme tyttöjen kanssa kahdestaan lenkillä kun toinen ei yksin jaksa. Teemme erilaisia seikkailuja ympäri Helsinkiä ja järjestämme yhteistä aikaa. Annamme myös tilaa toisillemme kun sitä tarvitaan.

Hän ja minä on me kaksi

Meillä hassutellaan, juostaan peräkanaa ympäri asuntoa, nyhvätään sohvannurkassa mutta meillä myös riidellään ja itketään. Meillä on tunteet sallittu, kiukutellaan ja saadaan itkuporaraivareita. Se ei haittaa kun kotona on turvallista olla oma itsensä. Myös lapsien. Ollaan temperamenttisia, tulisieluisia ja se on ok.

13 vuotta yhdessä, 13 vuotta naimisissa. Ei siis haittaa, vaikka menee hetkessä naimisiin, homman saa kyllä toimimaan. Näillä eväillä meinataan jatkaa lopun elämämme. Se oikea voi kävellä vastaan milloin tahansa, missä tahansa…Mieli avoimena vain.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Kaunis Porvoo

Huomenta!

Meillä on tapana mieheni kanssa hoitaa suhdettamme niin, että teemme aina jotakin myös kahdestaan. Heinä-elokuun vaihteessa oli helppo lähteä reissailemaan, sillä Härdelli vietti päivät leirillä, joten ei tarvinnut miettiä tekemistä pojalle. Näin saatiin hyvin suunniteltua seikkailu ja suuntana oli kaunis Porvoo.

Tällaisilla reissuilla on aikaa jutella, seikkailla ja nautiskella elämästä. Matkaeväinä meillä oli vain kaksi suklaapatukkaa, hiukan sokeria sielulle, niin reissukin on enemmän siirappinen. Matkalla oli myös kiva miettiä hiukan reittiä miten kuljetaan, tosin se sitten unohtui moneen kertaan kun tehtiinkin kaikkea fiiliksen mukaan.

Kaunis Porvoo Kaunis Porvoo

kaunis Porvoo

Aloitettiin päivä jokirantaa kiertämällä ja jo silloin päätettiin, että ennen kotiin lähtöä istahdetaan rannalla olevaan ravintolaan ja tuosta ajatuksesta sitten muuttui vähitellen suunnitelmat. Mitä kaikkea meidän seikkailuun sitten ilmestyi?

  • Urkuvartti Porvoon kirkossa
  • Ajelu ympäri Porvoota ilmaisella kesäbussilla
  • Kahvit ja munkit pikku kahvilassa
  • Matkamuistot torilta sekä Tuulan-Aitasta
  • Ruokailu jokirannan Wilhelm Å

Porvoo on upea kesäkaupunki ja tänne tykkää tulla aina. Meillä oli nyt muutaman vuoden väli, mikä oli tavallaan ihan hyväkin, sillä pieni tauko on aina plussaa. Viimeksi oltiin Härdellin kanssa viimeisenä lomapäivänä Porvoossa ja silloinkin oli aivan ihanaa touhuta ja olla. Lapsen kanssa tosin ei voi ihan näin muuttaa suunnitelmia ja tehdä mitä sattuu impulsiivisesti. Tänä vuonna ei olla viimeisenä lomapäivänä tehty mitään, meillä kun kaikilla alkaa niin eri aikaan arki.

Mutta takaisin tarinaan. 

Tämä reissu teki meille hyvää, vaikka kesä on meillä ollut menoa ja meininkiä täynnä mutta mukaan mahtuu paljon myös asioita, jotka ovat koetelleet parisuhdetta reilulla kädellä. Tähän ei siis riittänyt mikään kirppisreissu, vaan tarvittiin turistiloma, vaikka vain päivän. Pääsette meidän mukaan nautiskelemaan kauniista Porvoosta ja kuulemaan yhden tarinankin.

kaunis porvookaunis porvoo

Ilmainen kesäbussi

Lähdimme kiertämään jokirantaa vanhan kaupungin suuntaan mutta rannan toisella puolen. Haluttiin nähdä miltä alue näyttää, kun päästiin sillalle, niin iso joukko turistibusseja huristeli pikkuiselle bussipysäkille ja autosta pörhälsi iso joukko kiinalaisia turisteja. Myös brittituristeja oli paljon, muutamiin törmättiin sillalla kun sukellettiin vanhan kaupungin kapeille käytäville. Vaihdettiin pari sanaa heidän kanssaan. Ihania kohtaamisia.

Käveltiin siksakkia ja ihailtiin taloja ja kapeita kujia ja kun pysähdyttiin miettimään minne suuntaan mennään, ilmaantui ilmainen bussi meidän eteen ja ei muuta kuin mukaan. Nähtiin Porvoon hautausmaa, ajettiin hyvin pikkuruisten siltojen yli, piki kutitteli bussin kylkiä. Näkymät olivat upeita. Kaunis Porvoo, todella kaunis. Nähtiin myös Taidetehdas ja pappilaa. Mitä me jäimme kaipaamaan, oli, että infotaulussa olisi kerrottu enemmän näistä kohteista. Hyvin yleistä vain, hiukan historiaa olisi kiva ollut lukea, Ylen uutiset eivät oikein innostaneet. Ehkä siitä pitää laittaa ehdotus. Idea todella mahtava!

kaunis porvoo

Tuulan-Aitta ja torin matkamuisto

Tarvitsimme urkuvartin sekä bussikierroksen jälkeen hiukan kahvia ja pullaa, tämän jälkeen matka jatkui vähitellen mutkitellen vanhankaupungin torille. Josta löysin heti jotain kiinnostavaa…Mieheni halusi ehdottomasti ostaa vaimolleen pienen lahjan. Pienen mietinnän jälkeen sain upean huivin yhdessä lempivärissäni. Yrittäjä Juni Art, Julia tuo osan myynnissä olevista tuotteista Venäjältä, vintagekorut tulee Yhdysvalloista ja osan hän tekee itse.

Tuulan-Aitta on aivan ihana vintage kauppa Porvoon vanhassa kaupungissa. Täältä minä löysin jotakin aivan ihanaa, ja tällä ihanalla on tarinakin. Nimittäin Tuula on aikanaan teettänyt jakun ompelijalla ja jakku on hänelle hyvin rakas, jakku ei kuitenkaan kenellekkään ystävälle mahtunut mutta minulle se oli täydellinen. Hän tiesi myös, että olen käsityöläinen ja osaan arvostaa tällaista työtä ja oli silmin nähden onnellinen, että jakku pääsee uuteen arvoiseensa kotiin. Jakkua pääsette näkemään enemmänkin syksyllä. Se sopii niin monen vaatteen kanssa.

Wilhelm Å

Olimme pyörineet pitkään ympäri vanhaa kaupunkia, oli aika mennä syömään ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Olimme jo tullessa nähneet jokirannalla ravintola Wilhelm Å:n ja nyt päätimme syödä siellä, hetken levätä ja valinta oli hyvä. Tilasin itselleni kanakorin ja mieheni hamppariaterian. Molemmat olivat erittäin hyviä ja kanakori oli runsas. En ole näin runsaaseen kanakoriin tottunut. Jotenkin kaikki ovat nykyään hyvin pieniä ja olemattomia. Meidän juttu on todella tälläiset jokirantaravintolat.  Minulle on niin tärkeää olla veden äärellä ja mieskin on alkanut nauttia siitä. Syötiin kaikessa rauhassa ja nautittiin vielä hetki kauniista Porvoosta. Oli aika repäistä itsensä irti matkamoodista ja lähteä kotiin!

Asuni

Päivää ennen reissua shoppailin vaatekaapissani ja tein mahtavan löydön. Olen vuosia sitten ommellut kankaan palasesta hameen, joka on siis ollut tuon mallinen, en ole leikannut sitä ollenkaan (jäi jäljelle paidasta), Ompelin vain lyhyemmän pään yhteen ja ompelin helmaan rullapäärmeen. Vyötärölle laitoin ”resori” osan vanhasta t-paidasta. En ole käyttänyt hametta nyt moneen vuoteen, olen ihan unohtanut sen hameiden alle. Nyt sen löysin ja tietenkin tuli heti käyttöön. Yhdistin hameen valkoiseen toppiin, päälle sinapinkeltainen neuletakki, joka on hankittu vuosia sitten H&M:stä, on muuten sellainen neule, jota käytän lähes päivittäin ja farkkutakki päälle, tämä on Kierrätykeskuksen ilmaisosastolta hankittu vuosia sitten sekin. Tai noh, ainakin pari vuotta sitten. Asuni sopii hyvin Porvoon kaduille, vaikkakin aamusta hiukan valitin kylmiä jalkojani.

Tykkään hameesta paljon, sen epäsymmetrinen helma on aika kiva, hame on rento ja sopii minkä tyylisten vaatteiden kanssa tahansa. Tästä tuli kyllä lempihamoseni ensi kesäksi, se on pakko sanoa. Olen tehnyt todella paljon löytöjä nyt, että odotan todella paljon, että pääsen kirjoittamaan omaa postausta näistä ihanuuksista.

Kaunis Porvoo

kaunis porvoo kaunis porvoo

Aurinkoista päivää kaikille!

-Melissa-