Hae
VillaNanna

Syysloman pakohuone

Syysloman pakohuone

Syysloman vietin kivasti ensin töissä ja sen jälkeen matka vei Ison omenan Holoverseen kohtaamaan Dracula sekä leikkimään Fankesteinia. Jännittävä matka dinojen kanssa päättyi suureen nälkään, jonka me tietenkin hukutettiin myöskin Isossa omenassa. Pojalle oli hankittava myös vähän vaatteita, kun näyttää kasvavan kuin rikkaruoho. Hidas pitkä viikonloppu minulla siis.

Syysloman pakohuone

Koska olin syysloman alun töissä, niin emme lähteneet mihinkään reissulle, vaikka ensin niin ajattelimme. Mutta jotakin kivaa oli päästävä tekemään, kun kerran kaupungissa oltiin koko ”loma”. Suuntasimme siis Kohti Matinkylää ja Iso omenaa. Sieltä olimme varanneet Holoversen huoneen ja paikan päällä päätimme matkata ensin ajassa taaksepäin ja hypätä dinojen maailmaan. Sen matkan jälkeen olikin vuorossa pakohuoneet. Leikimme Frankesteinia ja söimme illallista Draculan kanssa. Nämä huoneet kesti yhteensä tunnin ja sen lisäksi hintaan kuului kolme minipeliä.

Holoverse oli mielenkiintoinen kokemus, poika oli ihan mukana hommassa. Itse en niin paljon saanut irti koska silmäsairaana homma ei pelittänyt ihan täysillä. Mutta mielenkiin toinen kaikkinensa oli ja tosiaan lasten kanssa kannattaa käydä testaamassa. Varsinkin pakohuoneet oli mielenkiintoisia pelata. Siinä kun tehdään yhdessä asioita. Tykättiin siis, vaikka minulla ei kaikki hologrammit ihan toimineetkaan.

Holoilemisen jälkeen olikin kova nälkä ja pakkohan se oli mennä testaamaan Naughty Prgr ravintolaan, joka on myös Isossa omenassa. Hyvä palvelu ja hyvää ruokaa. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika käydä tekemässä muutamat vaateostokset pojalle ja sen jälkeen kotiin lepäilemään. Koko päivä siis vietettiin aika tarkkaan yhdessä ja tekemällä jotakin ihan erilaista mitä yleensä.

Syysloman pakohuone

Iltaretki Cafe Regattaan

Syyslomalla päästiin miehen kanssa kahdestaan kavelylle, kun poika lähti kavereiden kanssa ihmettelemään maailmaa. Toki tytöt olivat mukana, joten emme ihan kahdestaan sinne päässeet. Oli kyllä kiva kävelle kiireettömästi katsellen merta ja nauttien Regattan antimista. Ja tosiaan keskityimme terassiin, joka on kyllä näin syksylläkin ihanan idyllinen. Regatta on kyllä mahtava turistikohde ja on ollut kiva nähdä miten paikalla on aina iloisia ihmisiä, olisi sitten kesä tai talvi.

Pidempikin loma olisi ollut tarpeen, mutta toimi se oleminen näinkin. Ehti hyvin suorittaa asioita, joita ei normaalisti ehdi tehdä, kuten hankkia isommat matkalaukut. Kyllä, meidän matka lähestyy ja jännitys alkaa vallata mieltä. Varsinkin kun Nupulla on vanhuuden tuomaa kuulon alenemaa sekä näkö heikentynyt. Onneksi hoitaja on varautunut vanhuksen hoitoon. Tytöt tykkää kun mami tulee heitä hoitamaan. Saavat nauttia elämästään kiireettömästi.

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Niin milloin on hyvä hetki? 

Olen tässä keväästä asti saanut erilaisia ehdotuksia mitä kertoisin blogissani tai mitä kaikkea seuraajat halauisivat lukea. Ja tämä on yksi sellainen. Aihe ei nyt oikeastaan liity mitenkään blogiini, mutta koska välillä puhun myös parisuhteestani, niin kaipa tämä on helppo tänne sisällyttää.

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

En ole mikään parisuhde neuvoja, enkä osaa näin sanoa edes milloin on se oikea aika astua avioliittoon, jokainen tietää sen ihan itse milloin sen aika on. Tosin, en näe avioliittoa nykyään mitenkään pakollisena juttuna muutenkaan. Itse en suunnitellut koksaan meneväni naimisiin missään elämän vaiheessa, minulla ei ollut myöskään kiinnostusta parisuhteeseen missään vaiheessa. Ne eivät olleet asioita, jotka kiinnosti minua. Keskityin ihan muihin asioihin ja rakensin elämääni niin, että minun oli hyvä olla lasten kanssa ihan kolmistaan.

Mutta onko jotain eroa avioliitolla ja avoliitolla? 

Tähän en juurikaan osaa sanoa, kun en ole tutkinut avoliiton juridisia asioita, minun on siis aika turha tästä vinkkelistä alkaa näitä asioita selittämään. Oikeastaan turha selittää mitään. Kannattaa vain miettiä sitä, että kumpi on itselle se tärkein asia, haluaako naimisiin vai ei. Toki koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, sillä voi käydä niin kuin minulle, että käveleekin avioliiton maailmaan vaikka ei pitänyt.

Jokainen menkööt naimisiin silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun aika on oikea. Muille ei kuulu se miten ja missä ajassa muutetaan yhteen tai milloin ja missä ajassa mennään naimisiin. Jokainen pari tekee omat päätöksensä ja elävät niiden päätöstensä kanssa. Toisten tekemiset eivät kuulu kenellekään, koska niillä ei ole mitään merkitystä toisten elämään.

Entä lapset?

Lapset kyllä selviää kaikista isoista muutoksista, jos heitä tuetaan siinä. Onhan se totta, ettei se ole kaikkein helpoin tie, jos lapsia löytyy ja lapset ovat tottuneet siihen, ettei elämässä ole sitä aikuista miestä kotona. Varsinkaan, jos joku lapsista on jo teini-iän kynnyksellä. Silloin tarvitaan paljon tukea ja ymmärrystä. Ja välillä arki ei ole sellainen mitä voisi kuvitella, vaan puolisoista voi kumpi tahansa sairastua vakavasti. Kuormitus voi olla suurikin, kun elämää eletään. Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, mutta niistä myös selvitään ja niistä kuvioista pitää myös oppia. Ei vain aikuisten, vaan myös isojen lasten. Elämää ei voi elää niin, ettei mitään koskaan tapahdu.

Me päätimme mennä naimisiin ekojen treffien jälkeen

Kyllä vain, niin heppoisesti teimme. Ekojen treffien jälkeen päätimme, että menemme naimisiin. Ei nähnyt mitään syytä olla menemättä. Toki jouduimme odottamaan jonkin aikaa, mikään ei käynyt käden käänteessä. Ensin oli mietittävä sukunimet, paikka, jossa vihkiminen tapahtuu, haluammeko avioehdon sekä esteiden tutkinta. Esteiden tutkintaan meni eniten aikaa ja tietenkin se missä meidän vihitään. Koska en ole evlut, niin vihkiminen tapahtuisi maistraatissa. ja myös sinne joutui odottelemaan aikoja. Lopulta siis astuimme avioliittoon helmikuussa kovassa pakkasessa. Minulla oli itse neulottu paksu villamekko päällä ja jalkoja koristi kasvasaappaat.

Mieheni oli tuolloin 23 vuotias lapseton mies ja minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja. Tästä on nyt kohta 17 vuotta aikaa ja tässä me vielä astellaan. En itse olisi koskaan osannut nuorena naisena ajatellakaan, että kolmekymppisenä astelen avioliiton avoiseen maailmaan. Edelleenkin välillä asiaa kummeksun, että miten minä tähän olen päätynyt. Kadunko asiaa? En, miksi ihmeessä katuisin? Ei se elämä ole helppoa, vaikka eläisi yksin vapaana kuin taivaan lintu. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joten, vastaus kysymykseen, milloin on oikea hetki mennä naimisiin on, että naimisiin mennään silloin kun aika on oikea ja silloin kun ei ole mu9uta syytä olla menemättä naimisiin.

Naimisiin eron jälkeen?

Toinen asia, jota minulta kysellään on, että menisinkö uudelleen naimisiin jos eroasin miehestäni. Vastaus on: Tuskin, ihan samoista syistä kuin en alunperin ole suunnitellut avioliittoa yhtään kenenkään kanssa. En ole naimisiin menevää tyyppiä. Jos siihen on olemassa jokin tyyppi. Katson, että kerran me täällä eletään, joten nautitaan elämästä ja rakennetaan siitä juuri sellainen kuin itse haluamme. Ei muut voi sinun omista asioista päättää kuin sinä itse.

Näin sekavaa ja kummallista postausta en ole taas hetkeen kirjoittanutkaan. Tästä meidän naimiisiin menosta olen ennenkin kirjoittanut paljonkin, joten siitä voi lukea esimerkiksi alla olevasta linkistä. Siinä pohdin mm. ikäeroamme, joka on myös kiinnostanut lukijoitani, sekä rahaa.

Tämän ei pitänyt kestää

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest