Hääpäivän kattaus
Meidän hääpäivän kattaus oli jälleen mieheni kädenjälkeä, paitsi yhdeltä osin. Nimittäin halusin nähdä yhden tietyn dokumentin siitäkin huolimatta, että kyse oli meidän hääpäivästä. Aihe kun ei ole millään tavoin mieltä ylentävä, mutta kerron siitä tuossa alla enemmän. Ollaan nyt kolmena vuonna oltu leffassa, joten jos ensi vuonna sitten vihdoin mies pääsee oopperaan, jota on kovin odottanut. Hän kun ei ole koskaan oopperassa ollut.
Hääpäivän kattaus
Hääpäivä oli tänä vuonna aika niukka, niin ajallisesti kuin rahallisesti. Muutto on vienyt sen verran meidän tuloja, että on mietittävä tarkkaan mitä meinaa milloinkin tehdä, enää ei voi ihan yhtä paljon rellestää kuin ennen. Mutta emme antaneet sen häiritä mitenkään. Kaava oli siis kuitenkin sama kuin joka vuonna. Hotelli, ravintola ja jokin tekeminen. Tänä vuonna lähdimme myös hyvin myöhään liikkeelle, vaikka mietittiin museotakin tuohon aamupäivään, ennen hotellille menoa. Museo siis jäi, kotona oli sen verran paljon tekemistä ennen lähtöä.
Pari viikkoa sitten kaaduin pahasti ja olen vielä toipilaana, joten ohjelma oli tältäkin osin hyvin minimi, että jaksaisin koko päivän kuitenkin viettää iloisena ilman kipuja. Minulla olikin ajatuksena pukeutua housuihin, jotka olen juuri saanut valmiiksi, mutta jostain kumman syystä ne eivät valitettavasti menneet enää kiinni, vaikka sopivat hyvin kun ne sain tuossa hetki sitten valmiiksi, ennen tuota kaatumista. Minulla siis on kudosvaurioita ja alavatsalihakset ovat turvoksissa edelleen, ei paljon enää mutta ovat sen verran, ettei housut suostuneet menemään kiinni.
asuna morsiuspuku
Kun huomasin tuon tilanteen, iski pienoinen paniikki, sillä en ollut edes ajatellut, että turvotus voi olla niin iso, ettei kyseiset housut mene kiinni. Revin hysteerisesti vaatteita kaapista ja jokaisella kivalla vaatteella, joita vormaalisti käytän, oli sama juttu, vaikka olin juuri pari viikkoa sitten sattunut niitä pitämään. Aloin olla epätoivoinen, en halunnut jalkaan leggareita, kun ne ovat arkivaatteitani töissä. Sitten kirkastui ja sanoin miehelleni, että mitäpä jos laitankin päälleni morsiusmekkoni. Mies innostui, että tietenkin laitan, se sopii niin hyvin tilaisuuteen.
Olen siis neulonut valkoisen villamekkoni joskus 90-luvun puolessa välissä, 7-veljeslangasta ja Novitan ohjeella. En muista mistä. En koskaan käyttänyt mekkoa, kun se oli minulle silloin aivan liian suuri, vaikka neuloin kaikkein pieneimmän koon. Kun menimme naimisiin, niin olin pyöristynyt jo sen verran, että mekko ei ihan liian over size koolta näyttänyt päälläni, joten vetasin sen päälleni ja nyt se on minulle sopiva, kun olen noilta ajoilta lihonnut sen 30kg. Mekko oli kuitenkin nappivalinta ja mekkoa tulen käyttämään useamminkin tästä lähtien.
Aleksanteri hotel
Meillä on perinteenä varata hotellihuone hääpäiväksi, mies hoitaa asian aina ja valitsee tiettyjen kriteereiden mukaan minne mennään. Kriteerit muuttuu aina sitä mukaa millainen on meillä muut suunnitelmat. Koska olimme todella myöhään liikkeellä tänä vuonna, niin mies lähti liikkeelle ihan siitä, että hän sai erittäin hyvän tarjouksen Aleksanteri hotellista. Tykkäsimme hotellista aika paljonkin, se oli suloinen ja huoneet siistit vaikkakin aika tavalliset. Mutta kaikki tarvittava oli siellä ja se riitti. Tänä vuonna emme tilanneet kuohuvaa huoneeseen, mutta tervetuliaismaljan sekä herkkulautasen tilasimme. Herkkulautanen oli odottamassa huoneessa ja aulabaarissa sitten nautittiin nämä tervetuliaismaljat.
Ammupalaan olen erittäin tyytyväinen, se oli runsas ja hyvin suomalaiseen tyyliin rakennettu. Ainut kritiikki koskee jälleen sianlihaa. Olisi kiva syödä itsekin niitä lämpimiä vaihtoehtoja, mutta kun ei ole sitten sianlihattomia vaihtoehtoja lihoille. Leivän päälle oli kalkkunaa toki. Mutta muutoin hyvin laaja ja herkullinen aamupala. Kiitos kokille.
Aleksanteri hotellin kotisivuille pääset tästä linkistä.
Savotta
Jos haluaa todella autenttisen Suomi-kokemuksen kannattaa tepastella Senaatintorin kupeeseen, josta löytyy Ravintola Savotta. Tarkkaan harkittu sisustus ja henkilökunnan työasut sekä suomalainen menuu johdattaa meidät jokaisen menneeseen aikaan, jolloin Komisaario Palmu otti kiinni rikollisia ja Tapio Rautavaara oli elokuvamaailman tähti. Paikassa vilisee turisteja, mutta siitä huolimatta paikka on säilyttänyt korkean tasonsa, jota aina ei kaikissa turistiravintoloissa ole.
Ja mikä parasta, ruoka on hyvää, hinta-laatusuhde toimii ja sen lisäksi henkilökunta on mahtavaa, ottavat roolinsa hyvin ja ohjaavat hienosti turisteja, joille Suomen talvi ei ole ihan hyppysissä. Vaikka et ole turisti, niin ravintolaan voi silti mennä nauttimaan aikamatkasta. On kuin palaisi mummolaan.
Ravintola Savotan kotisivuille pääset tästä linkistä.
Kuoleman lista -dokumenttielokuva
Meillä ei tosiaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa mitä muuta haluamme tehdä kuin olla hotellilla ja syödä ravintolassa. Sitten yhtenä päivänä osui silmiini ICEJ:n mainos ja näyttöajat Helsingissä. Näytösaika oli juuri hääpäivänämme, joten kauheasti ei vaihtoehtoja ollut jos dokumentin halusi nähdä. Dokumentti ei välttämättä sovi hääpäivän tekemiseksi, mutta koska minulle tämä on henkilökohtaisesti niin tärkeä aihe ylipäänsä, niin tietenkin varasimme paikat näytökseen.
Dokumentti kertoo Suomeen pakolaisina tulleiden juutalaisten vaiheista ja heidän karkoituksistaan Saksaan. Tästä aiheesta tiedän itse aika vähän, Krakovan juutalaisten kohtalo on minulle henkilökohtaisempi, joten se historia on minulle tutumpi kuin Suomen. Tästä syystä halusin ehdottomasti nähdä dokumentin. Dokumentti esitetään ympäri Suomen ja varaukset on tehtävä ICEN:n kautta. Maksu on vapaaehtoinen ja menee antisemitismin vastaiseen työhön.
Tällä hetkellä kuvataan Klaus Härön elokuvaa ”Ei koskaan yksin”, joka pohjautuu Abraham Stilleristä kertovaan kirjaan. Se on samaa aihetta kuin dokumentti mutta tekijät eivät liity mitenkään toisiinsa. Mielenkiintoinen elokuva tulossa siis.
Hääpäivän kattaus täynnä rentoa menoa ja kyyneleitä
Hääpäivän kattaus oli siis kaikinpuolin tunteita herättävä kokemus. Makunystyrätkin saivat kunnon annoksen tunnelatausta esimerkiksi hyvin persoonallisen makuisen ketsupin muodossa. Tämä kokemus jääkin taas sellaiseksi, josta puhumme vielä kauan. Katsotaan mitä ensi vuonna on tulossa. Mutta kaikkinensa meillä oli onnistunut hääpäivä ja kaikki valintamme sopi erittäin hyvin tähän päivään. Vaikka alunperin meidän suunnitelma oli aivan toinen. Haluaisin sen suunnitelman joskus toteuttaa kyllä.
Suunnitelmissa oli siis olla kotona, koska asumme nyt uudessa ihanassa talossa ja olisimme menneet museokierrokselle ja sen jälkeen joko syömään tai sitten tehty kotona ruokaa. Mutta mies sitten kuitenkin halusi tehdä asiat toisin ja varasi hotellin. Hän koki, että tuo toinen on liian arkinen tapa juhlia tätä hääpäivää.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
18 vuotta avioliittoa takana
18 vuotta avioliittoa takana, eikä kaikki ole mennyt niin kuin Strömsössä. Ylä -ja alamäkiä on ollut ja varmasti tulee olemaan, mutta tässä tätä porskutellaan vaan menemään. En usko, että meillä koskaan on mitenkään tasaista tämä elämä, kun ollaan niin temperamenttisia.
18 vuotta avioliittoa takana
Ensimmäisinä vuosina emme muistaneet koskaan meidän hääpäivää, sitä naurettiin aina. Vasta kun muutinne Helsinkiin ja vietettiin ihan vahingossa hääpäivää. Se oli siis oikeasti ihan vahinko, että päätimme ottaa aikaa toisillemme ja vasta myöhemmin tajuttiin, että hei, nyt on tosiaan meidän vuosipäivä, alkoi muodostua tietty perinne miten sitä haluttiin juhlistaa. Tästä on tullut enemmän mieheni juttu. Hän haluaa järjestää kaikki. Tosin minä olen nyt kahtena vuonna halunnut tehdä tiettyjä asioita. Kuten nähdä Titanic 3D:nä ja nyt mennään katsomaan dokkaria. Mutta pian varmasti päästään taas siihen vanhaan suunnitelmaan, että mennään teatteriin tai oopperaan. Mies kun ei ole vieläkään sinne oopperaan päässyt.
Meidän hääpäivän perinteisiin kuuluu se, että varataan hotellihuone sekä pöytä ravintolasta. Näiden lisäksi tosiaan mennään tekemään jotakin, nyt parina vuonna ollaan oltu leffassa, kun on ollut niin kiinnostavia leffoja ja tänä vuonna tosiaan sitten dokumentti, josta kerron myöhemmin. Hotellihuoneeseen ollaan tilailtu sitten erilaisia vaihtoehtoja ja tekemistä. Esimerkiksi iltapalaa huoneeseen tai sitten kuoharia yms. Yhtenä vuonna yksi juttu oli päästä hotellin saunaan ja näköala-altaalla uiminen. Tänäkin vuonna siis on myös hotellissa juttuja.
Mikä on pitkän liiton salaisuus?
Tätä minulta useasti kysytään, itse en koe, että meidän liitto olisi nyt mitenkään pitkä vielä. Mutta ei tähän ole mitään salaisuutta. Parisuhde on kovaa työtä ja pitää myös hyväksyä se, ettei suhde ole joka päivä ruusuilla tanssia, eikä sen vuoksi suhdetta pidä myöskään jättää oman onnensa nojaan. Pitää muistaa toista puolin ja toisin, eikä vaan vaatia itselleen asioita, joita ei pysty sitten toiselle antamaan. Hyvissä määrin yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Yhteistä tekemistä ja omaa tekemistä. Kaikki sopivassa suhteessa.
Molemmilla meillä on omat mielenkiinnon kohteet ja myös samat. Me myös tehdään yhdessä sellaisia asioita mikä ei välttämättä toista niin miellytä mutta näin tutustuu siihen toisen maailmaan ja oppii tuntemaan toista myös sitä kautta, otetaan esimerkkinä vaikka mieheni (ja poikieni) mielenkiinto Star Warsia kohtaan. Olen katsonut väkisin kaikki leffat, mitään muuta siihen liittyvää en ole, vaikka miesväki on naama kiinni kaikessa siihen liittyvässä. Mieheni taas on katsonut minun kanssa Outlander -sarjan, vaikka häntä ei kiinnosta koko sarja yhtään. Esimerkki siis, mutta pätee kaikessa muussakin.
Meidän päivästä tulee juttua myöhemmin!
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: