Värikäs kirppariasu
Värikäs asu antaa aina käyttäjälleen energiaa, varsinkin kun oppii käyttämään värejä oikein. Vaikka värit olisivat kevään väripaletista, voidaan niitä ihan hyvin käyttää näin syksylläkin. Syksyn murretut värit löytävät yleensä tiensä käyttööni kun ruska alkaa vallata ympäristöä ja sade tanssii ikkunan takana.
Värikäs kirppariasu
Jälleen kerran koko asu on kirpparilta ja jakku on se, jonka ympärille rakentui koko asun väripaletti. Jakku on esitelty blogissani aikaisemminkin ja jakku löytyi kolmen muun vaatteen kanssa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jakun voi yhdistää vaikka kaikkien kolmen löydön kanssa mutta myös erikseen ja siksi olen tällaisen pikkuruisen asupostaus -sarjan päättänyt teille aikanaan rustata. Ensi kesänä pääsette näkemään kaksi muuta asua, sillä ne ovat aivan liian kesäiset esittelyyn nyt.
Asu:
- Jakku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Kauluspaita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Housut: UFF, 1€
- Kengät: UFF, 1€
- Laukku: Kierrätyskeskus, 4€
Pääset tutustumaan postaukseen, jossa esittelen nämä neljä vaatetta, jotka löysin ilmaisosastolta keväällä alla olevasta linkistä.
Tämä löytö on minulle ollut monin tavoin tärkeä ja muistuttaa minua tilanteesta, josta selvisin haavoin, mutta selvisin kuitenkin. Siksi joistain vaatteista tulee merkityksellisiä, sillä ne kuvittaa tiettyjä vaiheita elämässä.
Kaksi seuraavaa asua vasta ensi kesänä
Koska kaksi muuta asua on niin kesäisiä, niin julkaisen kuvat vasta ensi kesänä. Joskus asiat esitetään vähän myöhässä. Välillä kun kuvittelen, että minulla on niin paljon asiaa, että osa jää kertomatta silloin kun ne pitäisi kertoa. Siksi kahden vaatteen esittely on täällä jäänyt ja jäänyt. Mutta onneksi on aina seuraava kesä. Tähdätään siihen.
Niin kuin tuossa jo ylempänä kerroin, niin neuleesta on jo oma postauksensa ja sen postauksen voit lukea alla olevasta linkistä.
Minulla on sellainen hassu juttu, että aina kun päälläni on kirppislöytöjä ja tuunattuja vaatteita, niin jotenkin itsevarmuus on tapissa. Se ei ole sama silloin, jos päälläni on vaatteet, jotka on ostettu uutena kaupasta. Tämä fiilis on aina vain silloin, kun päälläni tosiaan on jotain muuta kuin uutuutta hehkuvaa vaatetta, jotenkin häpeän sitä, että päälläni on uutta.
Syytä siihen en tiedä, miksi näin on ja parastahan on se kun pääsen Lumppumaakarin ekstaasiin, joka taas tarkoittaa sitä, että koko asu on tuunattua ja kirpparilta löydettyä. Sellainen asu nostaa itsetuntoani paljon. On niin kiva sanoa kun joku kysyy vaatteistani, että se ja se on kirpparilta ja se ja se on oman kädentaidoilla tehty.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Kun syksy kutittaa nenua ja moni asia harmittaa, ei vain se, että syksy on koittanut. Työ muuttuu taas toisenlaiseksi, tästä saimme keväällä jo maistiaisia. Siitä huolimatta en osannut varautua tällaiseen mitä tuleman pitää. Ja ei, en ole jäämässä työttömäksi, ihan muista asioista on kyse. Muutos, jota en kykene hyväksymään on tulossa. Mutta jos se harmittaa niin paljon kuin se harmitti, niin kannatti lähteä kävelylle.
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Viime viikolla oli ihanan aurinkoista vielä illallakin ja koska olen ollut pitkään kuin viulunkieli, mies halusi viedä minut kävelylle syksyiseen Helsinkiin. Minä olen aina tykännyt Jätkäsaaresta, sekä Kalasatamasta, mutta koska käyn useammin Kalasatamassa niin mies veikin minut kävelylle Jätkäsaareen. Samalla reissulla kävimme myös iltapalalla ja viinilasillisilla Ruoholahden puolella. Teki kyllä niin hyvää hengailla ihan kiireettömästi. Kävellä ja kuvata, katsella minne voisi haluta joskus muuttaa, kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan.
Kovasti mietin taas, että mitä haluan tehdä isona ja sen tiimoilta olen näpytellyt työhakemuksia uutterasti. Saa nähdä minne minun tie taas vie, vai viekö mihinkään. Olenko jäänyt jumiin tähän yhteen näkemykseen, vai voiko joku tarjota jotakin uutta ja mielenkiintoista. Harkitsen vakavasti myös vaihtoa toiseen maahan. Työni kautta siis. Mutta saa nähdä miten tieni alkaa muodostua, mukulakivi kerrallaan.
Kävely auttaa moneen asiaan
Oikeastaan mikä tahansa ulkoilu auttaa parantamaan mieltä ja tuomaan uudenlaisia näkökantoja ajatuksille. Kävelimme ristiin rastiin Jätkäsaarta ja mietimme missä vaiheessa kannattaa laittaa asuntohakemus vetämään. Olen tosiaan kaupunkilainen ja vaikka täällä Helsingin maalla on ihan kivaa ja luonto lähellä, niin kaipaan juuri kaupungin sykkeeseen. Sieltäkin on lyhyt matka kuitenkin luonnon syliin jos niin haluaa.
Kun muutettiin Helsinkiin, pyöräilimme paljon pois päin kaupungista, mutta nyt kun täällä on asunut pidempään, niin olen alkanut kaivata toisenlaista olemista. Haluan, että kaikki on lähellä ja on helppo liikkua julkisilla. Täältä kun kestää tulla iäisyys. Kaupunkilaisen valituksia siis. Mutta vielä odottelemme, että poika käy yläasteen tässä koulussa ja kun lähtee opiskelemaan, asuisimme silloin Jätkäsaaressa. Ehkä kaikki vielä selviää, toivottavasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: