Hae
VillaNanna

Iski paniikki

Iski paniikki

Melissalla iski paniikki! Näin se kävi.

Kun aloitin nuoriso-ohjaajan opinnot seitsemän vuotta sitten, pääsin heti ensimmäisen näytön jälkeen töihin. Tein keikkaa koko opiskeluni ajan ja heti opintojeni jälkeen jatkoin hetkisen keikkailua, tämän jälkeen siirryin koulumaailmaan osa-aikaiseksi vastuuohjaajaksi. Lopulta nuorisotyö vei mukanaan ja palasin keikkailun piiriin. Kaksi vuotta olen siis keikkaillut ja ollut osa-aikaisia pätkiä Nuorisopalvelulla. Nyt koronarajoitukset tuli, niin minut vakinaisetettiin. Sain vihdoin palkinnon siitä kovasta työstä minkä olen tehnyt ja minun pitäisi tanssia ja laulaa ilosta, mutta…

Iski paniikki

Minulla on ollut ajatuksena se, että saan tehdä sellaisen pidemmän jakson hommia ja joskus kun osaan kaikki täydellisesti, niin sitten voin hakea vakipaikkaa, mutta toisin kävi.

Miksi minulla sitten on paniikki?

Olen tottunut tekemään töitä miten haluan, milloin haluan ja missä haluan. Enää en voi mennä ja tulla niin kuin tahdon, olla siellä töissä missä milloin tahdon. Elän nyt kokonaan tälle yhdelle paikalle. Minulta jää pitkät kesät, Työväenopiston käytävät ja erilaiset käsityöfestarit. Tilalle tosin tulee iso määrä kaikkea muuta, mutta enää en voi itse päättää mitä haluan tehdä, vaan tehtävä on sitä mitä työnkuvaan kuuluu. Tässä kohtaa se paniikki iskee. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, etten haluaisi vakipaikkaa, siitä ei ole kyse. Se oli suunnitteilla ja tarkoitus ja olen todella iloinen, että paikan sain ja ura etenee huimaa vauhtia, vaikka ikää on paljon.

Minulla on ollut ajatuksena se, että saan tehdä sellaisen pidemmän jakson hommia ja joskus kun osaan kaikki täydellisesti, niin sitten voin hakea vakipaikkaa, mutta toisin kävi.

Monasti saa kuulla siitä, miten ikä painaa vaakakupissa, meitä vanhemiä ihmisiä ei haluta enää työelämään. Ollaan liian vanhoja kun se 50 vuotta tulee mittariin. Monilla on ollut suuria vaikeuksia tämän ikäisenä saada töitä ja olenkin siitä todella mielissäni, ettei ikäni ole ollut kynnyskysymys missään vaiheessa kun olen hakenut töitä. Se on useimmiten ollut enemmänkin valttikortti kuin este. Tämä nähtävästi riippuu siis paljon alasta mihin hakee töihin.

Minun ei auta muu kuin siirtää paniikki sivuun ja lähteä tekemään samalla uutteralla otteella töitä kuin tähänkin asti. Kouluttaudun koko ajan ja parannan ammattitaitoani. Kuten tähänkin asti. Paniikki väistyy asteittain ja pikku hiljaa. Uskon tämän tunteen vielä muuttuvan kun pääsee kunnolla hommiin, nyt tämä korona vaikuttaa paljon siihen miten tätä työtä tehdään, ikävä on nuoria!

Oikein ihanaa ja aurinkoista päivää teille kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

12 kommenttia

  1. Jael kirjoitti:

    Ihan ymmärrettävää että tulee paniikki kun on tottunut siihen että itse päättää työkuvansa suhteen, ja on siinä mielessä aika vapaa. Mutta hienoa että sait vakihomman, ja että katsot eteenpäin, paljon onnea:) Ja hyvää pääsiäisen aikaa Melissa:)

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, pikku hiljaa mennään valoa kohti. On se pahin paniikki jo kuitenkin ohi..

  2. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Muutos aiheuttaa aina tunnekuohua, mutta tasoittuu varmasti ajallaan. Onnea vakipaikasta 🙂

  3. Minna M / Kiljustenblogi kirjoitti:

    Onnea vakipaikasta! Minä olen kerran sellaisen saanut ja ilon lisäksi oli myös ajatus: ”Apua, miksi juuri nyt?! En mä vielä halua!” Ottaakseni paikan vastaan jouduin palaamaan hoitovapaalta suunniteltua aiemmin töihin. Lisäksi ekat puoli vuotta minun piti tehdä täyttä työaikaa. En saanut osittaista hoitovapaata.

  4. Katja kirjoitti:

    Mä olen samanlainen, uuden edessä tulee aina pikku paniikki. Mutta sitten asia arkistuu. Tsemppiä!
    Katja
    http://www.optimismiajaenergiaa.fi

    • villananna kirjoitti:

      Se on kyllä jännä miten se paniikki iskee ja menee ihan solmuun asiasta.

  5. Diiskuneiti kirjoitti:

    Onnea vakituisesta paikasta. Kyllä ne aikataulut ja menot siitä tasaantuu, tietty aluksi on vaikea tottua ettei enää voikaan tehdä mitä vaan 🙂

    • villananna kirjoitti:

      Kiitos paljon. Totta, että pikku hiljaa alkaa tasaantua. Uskon ainakin siihen.

  6. Nora kirjoitti:

    Mulla on nyt lomautuksen aikana ollut sellainen juttu, että olen miettinyt mitä teen, kun vapaata on näin paljon (mulla tosin työsopimus päättyy toukoon lopussa, mutta en tiedä saanko vielä jatkoa sitten, kun meidän liike taas avautuu, noin 2kk mikä jäi puuttumaan, kun tuli tämä lomautus). Nyt koronan aikana ei ole kaikki paikat edes auki. Olen katsellut Yle Areenasta vanhoja suomalaisia tv-sarjoja, olen ollut jo useamman päivän linnoittautuneena kokonaan sisätiloihin, tosin eilen vai oliko toissapäivänä kävin postilaatikolla ja huomenna tai viimeistään sunnuntaina pitäisi mennä taas ruokakauppaan ja ensi viikolla on taas asioita hoidettavana. Vähän pitkäveteiseksi käy tämä, kun en tiedä ovatko kirjastotkaan auki, kun pitäisi palauttaa yksi kirja ja haluaisin lainata joitain lehtiä. Olen tehnyt sanaristikkoja ristikkolehdistä (ilman koronaakin tai muuta vastaavaa tilannetta teen ristikoita välillä) ja muun ajan olen viettänyt aika paljon tietokoneen äärellä (mulla ei ole ollut yli vuoteen televisiota, kun entinen meni rikki).

    Jos on vakituinen työpaikka, on vakituiset tulot ja jos tulee lomautetuksi, niin pääsee yleensä takaisin samaan työpaikkaan, kun lomautus loppuu (ellei sitten irtisanota) ja on yleensä säännölliset lomat ja vapaapäivät. Vakituisessa työssä on kuitenkin se, ettei kaikkiin tapahtumiin pääse ellei sitten suunnittele lomaa siihen aikaa, kun on joku tapahtuma minne haluaisi ehdottomasti mennä. Pätkätöissä on se huono puoli, että saattaa joutua olemaan enemmän tai vähemmän työttömänä, kun työsopimus päättyy, kun aina ei voi tietää saako uutta työtä entisen jälkeen. Vaihtelunhaluiselle pätkätyöt sopii ja sille joka pystyy sietämään myös epävarmuutta eikä heti ensimmäisenä murru siitä, että saattaa joutua olemaan jonkun aikaa työttömänä kun työsuhde päättyy.

    Olen miettinyt nyt tämän koronan aikana, että ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet työttömänä lomautetuksi tuleminen voi olla enemmän tai vähemmän shokki. Itse olen ottanut lomautuksen rauhallisesti ja tässähän tämäkin aika menee ja jos joudun olemaan jonkun aikaa työttömänä lomautuksen jälkeen, niin sekin aika menee, tosin aika paljon vapaata saattaa tulla olemaan, kun nyt melkein vuoden ajan totuin olemaan töissä.

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, monille lomautus on ollut iso shokki. Itsehän pyysin, että minut olisi lomautettu täksi ajaksi mutta sitä ei voitu tehdä. eikä meidän alalta oikein mielellään sitä nyt tehdä edes.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *