Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
12
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita? Tämä on sellainen kysymys, jota mietin aika useasti kun saan vaatteistani kummallisia viestejä. Kyseiset kummalliset viestit liittyvät paljon ikääni, kokooni sekä tyyliini. Annetaan ohjeita miten minun pitäisi pukeutua tai miten tuunata vaatteitani. Ei ymmärretä, että hei, nämä vaatteet on juuri niitä mitä haluan käyttää ja että ompelen vain itselleni, en muille.
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
Millaisia kommentteja sitten saan?
- Käytän liian lyhyitä mekkoja
- Ikäiseni laittaa mekon alle housut
- Minun pitäisi tuunauksissa ottaa huomioon ikäni
- Huomioida töissäni muut ihmiset
- Tehdä töitä, joita muutkin voivat tehdä, ei vain oman tyylisiä
- Ylipainoisena pitäisi huomioida ettei läskit näy
- Ylipainoisen ei pidä tehdä tuollaisia vaatteita
- Minun pitäisi antaa itseni vanheta arvokkaasti
Tässä nyt muutamia kommentteja, joita saan viesteinä kun julkaisen kuviani somessa. Yleensä en näihin vastaile yhtään mitään, mutta joskus saatan sanoa, että minä teen sellaisia vaatteita, joita itse haluan pitää ja julkaisen kuvan, että jokainen voi halutessaan inspiroitua kuvasta ja tehdä itselle oman näköisen vaatteen. Ei kenenkään tarvitse täysin samanlaista tehdä.
Pukeudutaan niin kuin halutaan ja nautitaan pukuleikeistä
Tämä on minun sanomani. Nautitaan niistä omista vaatteista, annetaan niille tarina, jota kerrotaan ja leikitellään asuilla. Pukeutumisen ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, vaan se voi olla hauskaa ja rentoa. Minulle pukeutuminen on osa hyvinvointia ja sen vuoksi en halua ottaa sitä niin vakavasti. Minulle käsityö on osa pukeutumista myöskin, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että olo paranee siitä kun laittaa sen itse tehdyn vaatteen päälleen ja näkee kätensä jäljen. Tällaisella vaatteella on jo tarina kerrottavana, myös kirppisvaatteella.
Jokainen asuni kertoo minusta, minun tunteista ja minun ajatusmaailmastani. Se kertoo minun elämästä. Minun vaate ei ole vain pelkkä vaate, vaan kunnioitan sen jokaista saumaa, jokaista kuiskittua tarinaa, jonka se minulle kertoo. Koska vaatteet ovat osa hyvinvointiani, niin sen vuoksi jokainen kaappiini päätyvä vaate on tunnuttava lempivaatteelta kun laitan sen ensimmäisen kerran päälleni. Jos vaatteessa tuntuu huonolle, en tietenkään hanki sitä tai muokkaan sen joksikin toiseksi. Näistä asioista olen kirjoittanut kyllästymiseen asti blogissani ja näyttää sille, että näitä pitää toistaa aina tasaisin väliajoin.
Ihanan nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Kyllä ihmiset sitten osaa olla ilkeitä. Enkä ymmärrä ylipainoisuus kommentteja, en nää kuvissa ylipainoista ihmistä, vaan täysin normaalin aikuisen naisen.
Tämmöstä se aina joskus on 🙂
Kuvista päätellen ylipainosi keskittyy käsilaukkuun 😁.
Olen pukeutumisasiassa aivan samaa mieltä kanssasi: jokainen saa vetää päälleen mitä huvittaa. Eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua asiaan. Aikamoista ikärasismia nuo kommentit ovat.
Hahahha 🙂 Olisi hyvä kun jokainen keskittyisi vain siihen omaan pukeutumiseen.
Sulla on upeita vaatteita! 😍
Nostit tärkeän asian esiin. Jokaisen pitäisi voida pukeutua niin miten haluaa iästä, ulkonäöstä tai sukupuolesta riippumatta, ilman toisten arvosteluja.
Kiitos paljon.
Sun vaatteissa ei ole mitään vikaa ja osaat taitavasti tehdä ja tuunata kaikenlaista.
Kiitos paljon.
No huh huh. Kaikkea törkyä sitä joutuu käsityöbloggaaja kuulemaan. Olen uusi lukija ja ällistyin, että sulle on kommentoitu jotain noin asiatonta ja rumaa.
Sulla on ihana tyyli, jossa selvästi viihdyt, mikä on meille kaikille muille sitä parasta mahdollista inspistä, vaikka meidän tyyli olisikin ihan eri! Mitä muuta voi enää pyytää?
Hapantuneet asenteet tuultuu varmasti parhaiten juuri näin, että ne nostetaan päivänvaloon. Tärkeä postaus.
Nykyään se tuntuu olevan normaalia, että saa huudella mitä haluaa eikä kantaa vastuuta sanomisestaan. Ei ajatella, että tietokoneen takana on toinen ihminen.
Hyvä postaus ja hyvin samaistuttava – täytin pari vuotta sitten 30v ja johan alkoi tulla blogiin kommenttia, että ei saisi käyttää enää tuossa iässä ja äitinä napapaitoja, tyköistuvia mekkoja tai minihameita. 😀 Ei kuulemma ole tyylikästä ja kyllä hän ainakin peittäisi vartalonsa, jos olisi minä ja pukeutuisi ikään sopivalla tavalla. Mistä lähtien muka 30 on ollut rajapyykki siihen, että pitää alkaa pukeutua tätimäisesti ja itseään peitellen? 😀 En ymmärrä, vuosia on toooodella paljon jäljellä vielä ja vierastan tuollaista ajatusta todella paljon, että pitäisi alkaa elää muita varten ja mahtua muottiin kymmeniksi ja kymmeniksi vuosiksi, huhhuh. Höpö höpö puhetta, mutta antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Persoonallinen pukeutuminen, vaatteiden ompeleminen ja tuunaus on parasta, oli sitten minkä ikäinen hyvänsä! <3
Tuo on tosiaan kummallinen ajatus, että tietyn iän tullessa, pitää alkaa pukeutua jollakin tietyllä tavalla. Vaatteista ei saisi enää nauttia. 30 vuotiaskin on vielä hyvin nuori ihminen.