Kun ilmastonmuutos iski vasten ihmisten kasvoja
Ilmastonmuutos, se on vääjäämätön juttu. Maapallo on elävä ja muuttuu koko ajan, nyt ihmiset ovat nopeuttaneet planeettamme muuttumista ja saa nähdä millainen on lopputulos. Uutiset heittää ilmastonmuutoksesta valtavasti juttuja, raportit on julkaistu, ihmisten huoli on muuttunut lähes paniikiksi. Toinen puoli huutaa, että asialle pitää tehdä jotain ja toinen puoli huutaa, että mikä suomalaisten apu tässä kaikessa kun koska Intia ja Kiina.
On hienoa, että huoli on noussut kaikille ja useimmat ymmärtävät myös sen, että tämä on yhteinen asia, ei vain Intian ja Kiinan. Miksi? Me täällä lännessä vaadimme nopeasti vaihtuvaa muotia, isoa määrää tavaraa kauppoihin ja iso osa niistä tavaroista valmistetaan näissä maissa. Afrikkakin on imetty kuiviin, eli kyllä meistä lähtee muutos, meidän kulutustottumuksista ja vaatimuksista.
Intiassa on jo monet puuvillapellot niin myrkytettyjä, ettei niissä voi enää viljellä mitään muuta kuin tuota puuvillaa, tai ei välttämättä enää sitäkään. Maaseudun köyhyys ja naisten kouluttamattomuus aiheuttaa holtitonta lisääntymistä. Kyllä, moni asia ja muutos lähtee meistä itsestämme, mikä muuttaa suuntaa myös näissä kolmansissa maissa. Yhdessä, yhteisesti. On turha verrata saastuttamisen määriä kun me ollaan niitä, jotka vaatii toisilta niin paljon.
Onko ekologiseen elämäntapaan siirtyminen luopumista asioista? Ei, se tuo paljon uutta, uusia ajatuksia, uusia ideoita. Parasta on luovuuden astuminen elämään ja uusien taitojen oppiminen. Ja koko ajan oppii uutta ja saa uusia ahaa-elämyksiä. Tuntuu, ettei tässä hommassa ole koskaan valmis vaan koko ajan tajuaa uusia juttuja. Vaihtoehtoja on valtavasti miten elää ekologisemmin, jokainen valitsee itselle parhaimman tavan. Minulle se on lähiruoka, Suomen omat super foodit, kirpparit, Näistä kahdesta olen lähtenyt liikkeelle, tai oikeammin kirppareista se lähti, siinä hommassa auttoi ”Vuosi ilman uusia vaatteita”-projekti. Vaatteet on minun elämäntapani myös ja olen siinä kohtaa armollinen itselleni.
En usko, että toisesta ääripäästä siirtyminen toiseen ääripäähän olisi maapallomme pelastus. Ei mikään sellainen ole. Me emme tarvitse tehotuotettua ruokaa, oli se sitten kasvista tai lihaa. Uskon, että eläminen tasapainossa luonnon kanssa on ainoa oikea tie. Ihmisillä on vain taipumus mennä ääripäästä ääripäähän ja ollaan aina menossa ojasta allikkoon. Useasti näkeekin nyt ohjeita, että älä tee sitä. älä tee tätä mutta missään ei puhuta mitä saa tehdä ja mitä uutta se tuo elämään. Se harmittaa todella vietävästi.
Esimerkiksi: Hanki polkupyörä auton tilalle! Mitä tällä saa?