Hae
VillaNanna

Vikkelän naisen puska

Vikkelän naisen puska

Vikkelän naisen puska on kimppu ojan kasveja, jotka kuivatetaan huoneen hämyssä. Tästä syystä oli pakko lähteä tuohon pienen matkan päähän hyppimään ojan molemmin puolin ja leikkelemään kasveja kummalliseen kassiin.

Vikkelän naisen puska

Meillä ei kasveja juuri ole, ihan siitä syystä, että ne kuolee todella nopeasti kun en koskaan muista niitä hoitaa, tai sitten ei vain kiinnostus riitä. Siitä huolimatta haluan kotiini kasveja ja yksi vaihtoehto on ollut muovikasvit, mutta en niitäkään halua kotiin joka puolelle. Sitten löysin kuivatetut kasvit ja pakkohan on kokeilla kuivattaa niitä myös itse. Tosin niiden haku olikin paljon kivempi homma kuin kuivattelu. Tosin tuossa ne maljakossa killuu edelleen, tosin jos niihin koskee, niin ehkä ne rapisee lattialle. En osaa sanoa.

Lähdettiin miehen kanssa siis takamukset pystyssä kaivelemaan meidän ajotien ojaan ja kohta olikin ihan kivan näköinen kimppu kaiken maailman ruohoja, en minä niitä tunne, muttei se niin haittaakaan. sinne ne maljakkoon sopii oikein hyvin. Päivä oli kyllä ihana, aurinko paistoi, oli suhteellisen lämmin ja ihan syksystä ei ollut vielä tietoakaan. Linnut lauloi ja toki autot körötteli ohi ja ihmiset ihmetteli, että mitä ihmettä nuo kaksi kylähullua pyllistelee ojassa.

Vikkelän naisen puska

Rakas Helsinkini

Helsinki on meikäläiselle hyvin rakas. Vaikka olen ison osan elämääni asunut synnyinkaupungissani Turussa, niin siellä en ole koskaan oikein tuntenut kuuluneeni joukkoon. Siksi lopulta aikuisena muutin Helsinkiin ja täällä minä tykkään olla ja asua. Helsinki on niin monimuotoinen ja täällä on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Olen näiden vuosien aikana asunut Itä-Helsingissä sekä kahdessa paikassa Pohjois-Helsingissä. Tärkeimpiä alueita minulle on Vantaanjoki ja varsinkin Ruutinkosken alue. Mutta parastahan on hypätä fillarin selkään ja lähteä ajamaan Vantaanjoen viertä joko kohti Vantaan koskea tai sitten Helsingin Vanhan kaupungin koskelle. Joen alue on myös moninainen ja kaikenlaista näkee matkan varrella.

Toki mielelläni asuisin myös kantakaupungissa, mutta koska Härdelli on vielä pikkuruinen miehen alku, on parempi asustella täällä landella kuin ihan keskustassa. Olemme toki jo miehen kanssa katsoneet ne alueet, joissa asuisimme kun Härdelli muuttaa pois kotoa. Nimittäin, itse ainakin haluan asua kaiken keskellä vanhuspäivineni. En enää näin kaukaa halua lähteä julkisilla köröttelemään keskustaan, vaikka ihan keskustan tuntumassa asutaankin.

Vikkelän naisen puska

Leppoisaa iltaa kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Nahkalaukku joka kaikilla oli nuoruudessani

Nahkalaukku joka kaikilla oli nuoruudessani

Nahkalaukku, joka kaikilla oli nuoruudessani on tarina siitä, miten löysin jotain mitä olen aina halunnut. Laukku, jonka vuoksi näin vihreää ympärilläni monet vuodet kun kaverit sellaista kantoi olkapäillään. On muuten sitten ainoa asia, josta ikinä olen muita kadehtinut. Ajatelkaa, se oli laukku.

NahkaLaukku joka kaikilla oli nuoruudessani

Kasarilla oli muotia nuorten keskuudessa nahkalaukku, jossa oli edessä joko kaksi solkea tai yksi. Kaikilla cooleilla tyypeillä oli sellainen. Itse en millään tavoin kuulunut siihen ryhmään, enkä muutoinkaan välittänyt kuulua mihinkään porukkaan. Mutta tämä laukku aiheutti minulle aina vihreää ympärilleni kun  sen näin jollain olkapäällä keikkumassa. Minä niin olisin sellaisen halunnut. Todellisuudessa en muista, että olisin koksaan edes maininnut asiaa äidilleni. Mutta mielessäni sitä ajattelin.

Laukku jäi muistoihin, mutta kulki aina mukanani, useasti huomasin kirppareilla, että kuljeskelin laukkuosastoilla etsien tutun näköistä laukkua, jota en koskaan löytänyt. En kertonut asiasta miehelleni, sillä en ole halunnut näyttää enempää sekopäiseltä mitä jo olen. Eli laukku pysyi salassa edelleen. Vähän kuin salarakkaus…

Laukku joka kaikilla oli nuoruudessani

Nahkalaukku löytyi, mitä sitten kävi?

Sitten, tässä elokuussa kiersimme ilmaisosastoja ja kaivelin laukkulaatikkoa. Satuin huomaamaan tutun värin pilkottavan laukkujen seassa. Sydän hyppi ja takoi kuin viimeistä päivää. Laatikolle riensi toinenkin nainen ahnaasti tunkien kätensä laatikkoon. Katsoin naista tuimasti ja hän katsoi minua takaisin vähintäänkin yhtä tuimasti. Nainen nappasi tutun näköisestä hihnasta ja veti laukun esiin. Nainen tarkasteli laukkua hetkisen, pidättelin hengitystä ja sekavat tunteet nousi pinnalle. Mitähän hemmettiä, se on mun laukku, ajattelin ja samassa nainen viskasi laukun takaisin laatikkoon. Nappasin laukun nopeasti itselleni.

Toki laukku on saanut ajan mittaan osumaa, mutta ei mitenkään pahasti, joten sitä voi edelleen hyvin käyttää. Osumat on kaikki sisäpuolella. Vähän väriä irronnut jostakin ja vedet valuneet. Laukku lähti kaikesta huolimatta mukaani. Putsauksen ja huollon jälkeen, laukku pääsi heti käyttöön. Ensimmäisen kuvat näitte koostepostauksessa, jossa esittelin ilmaisosaston löytöni. Nyt minulla vihdoin on tämä laukku eikä haittaa mitenkään, että se oli muotia silloin kasarilla. Nyt en enää näe vihreää, se viimeinenkin vihreän sävy on kadonnut silmistäni.

Neule, hame ja laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto.

Nahkalaukku joka kaikilla oli nuoruudessani

Rentouttavaa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi