Hae
VillaNanna

Kierrätyskeskuksen kaffekupposet

Kierrätyskeskuksen kaffekupposet

Kierrätyskeskuksen kaffekupposet ovat vieneet minun koko käden, menin antamaan muutama vuosi sitten niille pikkurillin! Kannattiko? No mielestäni kyllä. Minä siis kerään kahvikuppeja, pikkuisia yksittäisiä kahvikuppeja, joita löytyy ilmaisosastolta. Joskus tosin saatan ottaa parikin samanlaista ja nyt kävi niin, että Kierrätyskeskuksessa oli 0,50€ laatikko, jossa oli söpöjä kuppeja, asetit sekä leipälaitaset. Noh, enhän minä voinut olla ottamatta kahta suloista kuppia tykötarpeineen.

Nämä pikkuruiset kaffekupposet ovat niin ihanan kuvauksellisia ja näyttävät jokaisessa kuvassa niin ihanille. Se onkin vain yksi syy miksi näitä hankin. Toinen on niiden monipuolinen käyttö. Tarjoilen niistä levitteitä, hunajaa, hilloa, mitä nyt ikinä milloinkin on pöydässä syötävää. Kattaus näyttää niin suloiselle kun ottaa mukaan erilaisia pieniä kaffekuppeja.

Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto

Olen aikaisemmin kirjoittanut pariin otteeseen siitä mitä kaikkea ihanaa löytyykään kierrätyskuksen ilmaisosastolta. Pikkuruiset kahvikupit ovat yksi sellainen asia, joita sieltä ilmaisosastolta haen. Vaikka kuvien kahvikupit eivät sieltä ole, niin lähes kaikki muut tämänkaltaiset kupit ovat. Aikaisemmista postauksista voit lukea täältä sekä täältä. Toisesta linkistä löytyy myös ilmaisosastolta löytyneistä kahvikupeista kuvia. Ilmaisosaston salainen maailma avautuu pikku hiljaa mutta kun se avautuu, on kaikki ihanuudet kädenulottuvilla.

Kierrätyskeskuksen kaffekupposet Kierrätyskeskuksen kaffekupposet

Nämä suloiset Kierrätyskeskuksen kaffekupposet ovat myös hyvä postauksen aihe, niin valokuvina kuin myös juttuna. Sitä ei ihan heti ymmärrä miten monikäyttöisiä nämä suloisen romanttiset kupposet onkaan! Täytyy sanoa, että tuntuu aika hienolle siirtyä keräämään jotakin muuta kuin kenkiä. Ne kengät kun vie paljon enemmän tilaa kuin kahvikupit, vaikka minulla on pieni jalka. Ei kuitenkaan niin pieni kuin nämä kupit. Eikös ole ihania?

Nyt voi estottomasti kertoa mitä kaikkea keräät itse sinne kaapin perukoille? Onko se postimerkit, meikit vaiko pitsiliinat? Kaikki kertomukset omista keräilykohteista käy, ne voi sitten esitellä sanallisesti ja linkein tuonne kommenttiosioon. 


Olen valtavan pahoillani siitä, että kuvissa vilahtelee meidän oma murunen Söpö, josta on muodostunut varsinainen linssilude, kuten isosiskostaan Nupusta. Heti kun kamera tulee nenun eteen on molemmat koirat menossa mukana. Mutta ei aina. Kun haluan kuvata vain Nuppua ja Söpöä, niin he eivät halua. Vain silloin homma onnistuu kun kuvaan jotakin ihan muuta.

Ei minulla ole mitään sen kummoisempaa asiaa, nämä ihanat astiat saavat ottaa kaiken huomion itseensä. Niillä on varmasti mahtava tarina kerrottavana siitä elämästä, jota ovat saaneet seurata ennen minua. Ehkä siksi vanhat tavarat miellyttävät minua. Niiden historia, millaisen ihmisen kotia ovat ilostuttaneet. Mielenkiintoista!

Ihanan iloista päivää kaikille!

-Melissa-

Taiteiden yö

taiteiden yö

Taiteiden yö on oikeastaan minulle sellainen syksyn herätyskello, nyt alkaa syksy kun vietetään taiteiden yötä. En tiedä miksi näin on, mutta se vain on. Johtuukohan se enemmänkin siitä, että alunperin taiteiden yötä vietettiin sillä ajatuksella? Mene ja tiedä mutta se on nyt syksy ja keskityn syksyn asioihin tästä eteen päin.

minulle on hyvin tärkeää jakaa tietoa ilmaisista retkivinkeistä, sekä ilamisista tapahtumista. Haluan näyttää, että ilmaiseksikin voi nauttia elämästään ja ilmaiset juttut eivät aina tarkoita sitä, että ne ovat huonoja, ei, kyllä ne ovat useasti mahtavia juttuja, joita kannattaa kiertää. Oman kaupungin tapahtumakalentereita kannattaa selailla ja etsiä ne itselleen sopivimmat tapahtumat. Oman kaupungin matkailua kannattaa muutoinkin toteuttaa, varsinkin jos löytyy polkupyörä, jolla mennä ja vilistää. Me olemme useasti vain eksyneet tiettyihin paikkoihin vahingossa mutta osa jutuista me halutaan etsiä ja tutkia tapahtumakalentereista. Myös Facebook on hyvä paikka saada tietoa erilaisista tapahtumista sekä retkikohteista.

Taiteiden yö

Torstaina vietettiin Helsingissä taiteiden yön 30 vuotis taivalta. Taiteiden yötä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989, tällöin tämä upea festivaali oli myös koulujen aloitusjuhla. Merkitys on tämän jälkeen muuttunut mutta edelleen juhlat ovat upeat. Näin juhlavuonna, tapahtumanjärjestäjiä oli ennätysmäärä ja tosiaan, nähtävää ja koettavaa olisi ollut valtavasti. Ohjelmaa kun selasi ennen menoa juhlahumuun, huomasi miten paljon kaikkea mielenkiintoista olisi löytynyt.

Koska meillä on koululaisia, niin emme kovin montaa tuntia halunneet viettää juhlissa mutta koska ilmaiset jutut vetää meidät aina mukaansa, niin pakkohan meidän oli muutamaan paikkaan mennä. Nämä muutamat paikat oli kaksi museota, joissa sitten vietettiin monta tuntia aikaa. Minulle yksi tärkeimmistä kohteista oli Hakasalmen huvilan Suruton kaupunki -näyttely.

Taiteiden yö on upea tapa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Kaikille löytyy omat jutut ja parasta on se, kun perheestä kaikki sanoo, että mennään minne tie vie ja kaikki nauttivat asioista, kuten nyt museoiden salatusta maailmasta. On mahtavaa nähdä miten museot ovat muuttuneet aikojen saatossa, eivät ole enää hyshys paikkoja, joissa vanhat ihmiset kuluttaa aikaa, vaan museot on kaikille avoimia paikkoja, joista löytyy erilaisia toimintoja. Olet osa museon näyttelyä.

Suruton kaupunki

Rakastan sukeltaa historiaan, minulla on monta vuosisataa, vuosikymmentä, jotka kiinnostavat ja siksi tämä näyttely veti minua itseensä voimakkaasti. Oli hyvin mielenkiintoista kulkea läpi Helsingin historian, miten juhlittiin, miten elettiin siihen aikaan, 1920 -luvun Helsingissä. Näyttely oli koottu mielenkiintoisesti ja molemmat pojat olivat täysillä mukana, sopii siis monen ikäisille, ei vain aikuisille. Näyttely on 1.9 asti esillä, joten nyt pian katsomaan, jos haluaa nähdä miten tuohon aikaan juhlittiin. Lisää tietoa linkissä.

Tiedätkö mitä tarkoittaa sana kidekone tai pahvikoija? Ymmärtäisitkö 1920- luvun Helsinkiläistä, kun hän puhuu sinulle? Itse en mutta onneksi tutustuminen suruttomaan kaupunkiin oli helppoa sanaston avulla. Sanasto oli niin mielenkiintoinen, että pojat omaksuivat hetkessä uusia sanoja ja sanontoja, joita muuten käyttävät nyt. Näin se vanha tulee osaksi nykyaikaa.

Kansallismuseo

Täällä meillä menikin aikaa muutamia tunteja. Emme kiirehtineet ja parasta antia oli lautapelit, joita pääsimme pelaamaan. Kokeilimme uusia ja vanhoja pelejä yhdessä. Sellainen pysähtyminen teki hyvää myöskin, sillä Kansallismuseo on suuri ja näyttelyitä monta, niin hetkinen istahtaa, pelata, viettää aikaa ihan rauhassa, oli mielenkiintoista ja tärkeää nuorimmalle pojalle, joka vielä toipui flunsasta.

Kierrettiin kaikki näyttelyt, paitsi koivupihan näyttely. Niin paljon oli nähtävää, ettei kaikkea sitten millään voitu mennä katsomaan. Suurin puheenaihe oli Inherit the dust – Nick Brandtin valokuvia näyttely. Se aiheutti Härdellissä paljon tunteita ja kysymyksiä, Härdelli todella paneutui aiheeseen pelin muodossa, jonka pystyi lataamaan joko älylaitteelle tai sitten ottaa museolta lainaan täppärin. Tämä näyttely päättyy 1.9 myöskin, että vielä ehtii katsomaan. Suosittelen todella, herättää keskustelua. Lisää Kansallismuseon näyttelyistä löytyy linkistä.

taiteiden yö taiteiden yö taiteiden yö taiteiden yö

Vielä piti mennä muuallekkin mutta Härdelli väsähti Kansallismuseossa niin paljon, että suuntasimme suoraan syömään, kuuntelemaan musaa ja katselemaan kun ihmiset tanssi kadulla. Oli mahtavaa menoa ja meininkiä, ensi vuonna toivottavasti toisenlaiset kuviot. Viime vuonna ei päästy ollenkaan kun mulla pamahti kova migreeni. Nyt oli Härdelli hieman toipilaana mutta ilta meni oikein hyvin ja jokainen sai hyvin irti hommasta, vaikka nälkä aiheuttikin hiukan kiukkua jokaisella.

taiteiden yö

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

-Melissa-