Ateneum – Eero Järnefelt
6
Upea Ateneum seisoo keskeisellä paikalla Helsingin Rautatieaseman kupeessa aivan Makkaratalon vieressä. Se sulkee sisäänsä taidetta, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun kiertää ja tutustuu taiteilijoihin ja heidän kädenjälkeensä. Tällä hetkellä vetonaulana Ateneumissa on Eero Järnefeltin teokset ja hänen taidematkansa, joka kesti hänen koko elämän.
Ateneum – Eero Järnefelt
Kaksi viikkoa sitten päätimme lähteä kävelylle kohti Ateneumia, mieheni kun taiteesta pitää kovasti. Tästä syystä meillä on kotona oma taideseinä, jossa on myös hänen isoisänsä tekemää taidetta, kuten myös hänen tätinsä. Mieheni on itsekin hyvin taiteellinen ja joskus hänellä oli myös haaveena taideopinnot, mutta mielenkiinto loppui kesken. Joten tässä on yksi syy miksi me kierrämme taidegallerioita ja ostamme taidetta kotiin.
Ja kun katsoin mitä kaikkea Ateneum nyt tällä hetkellä tarjoaa, niin oli aika selvää, että Eero Järnefeltin teoksia on mentävä katsomaan. Silläkin uhalla, että ihmisiä oli valtava määrä paikalla. Joissain huoneessa ei päässyt etenemään kunnolla ja osassa ei tahtonut päästä katsomaan teoksia, kun ihmiset oli pakkautuneet ihastelemaan Järnefeltin siveltimen vetoja.
Eero Järnefelt
Itse en kauhean hyvin tunne eri taiteilijoita ja olikin mielenkiintoista nähdä myös Järnefeltin elämää, ei vain taidetta ja sitä miten hän vaikutti suomalaiseen taiteeseen jo elinaikanaan. Oli mielenkiintoista nähdä miten hän kuvasi luontoa, ihmisiä ja tunnelmia. Hänen taiteessaan näkyy myös totuuden mukaisuus, vaikka minusta hänen töissään on kuitenkin ripaus romantiikkaa. Sen tajusin kunnolla vasta kun näin teoksen ja valokuvan vierekkäin.
Järnefeltin tapa kuvata näkemäänsä muuttui myös ajan saatossa, vaikka hänen kädenjälki säilyi, niin tapa nähdä asioita muuttui. Osa töistä on hyvin yksityiskohtaisia ja osa taas pelkistettyjä. Koska itse en ole taideosaaja tai edes kauheasti sitä ymmärrä, niin jouduin välillä pinnistelemään, että onko tosiaan tietyt teokset Järnefeltin, kun olivat niin erilaisia suhteessa toisiinsa. Onneksi mieheni sitten auttoi minua ymmärtämään.
Vaikka välillä hämmennyin näistä aika isoistakin muutoksista tauluissa, niin opin aivan valtavasti niin itse taiteilijasta, kuin hänen suvustaan, perheestään sekä ystäväsuhteistaan. Pohdin myös, että onko tuollaisia paikkoja enää olemassa, vai miten paljon on paikka muuttunut nyt vuosien aikana.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Hienoa että pääsen näin blogisi kautta näkemään hieman Järnefeltin upeita teoksia.
Tykkäsin kyllä näyttelystä ja jos tänne SUomeen tulet, niin käy ihmeessä katsomassa se.
Minäkään en voi ylpeillä omalla taidetietoisuudella, mutta sen verran olen oppinut taiteesta, että taidemaalarin tyyli muuttuu ajan kanssa. Teknistäkin taitoa kertyy. He myös maalaavat eri tyyleissä ja tekniikoissa tietoisesti vain oppiakseen jotain uutta. Tämä tapaaminen Taškentissa oli ikimuistoinen: https://viaperasperaadastra.com/2022/04/02/alisher-ergashevin-maaginen-realismi/
Se on totta, että se muuttuu ja kehittyy koko ajan.
Kiitos tästä 🙂 Tuolla pitääkin vielä päästä käymään. Ateneumissa aina mukava vierailla. Aikuisten lasten kanssa kävimme kerran myös työpajassa silloisen näyttelyn kyljessä. Mukava kokemus sekin.
Ateneumissa kävin viimeksi silloin, kun siellä oli näyttely Toven töistä. Tulee tosi vähän tuolla käytyä kun se on niin täynnä porukkaa.