Hae
VillaNanna

Flunssa tekee kodin

Flunssa tekee kodin

Flunssa tekee kodin helposti ja ulos sitä ei saa, vaikka mitä yrittäisi tehdä. Syyskuussa meille tuli vieraaksi syysflunssa, minä en ole vieläkään päässyt moisesta vieraasta eroon, vaikka miten olen yrittänyt. Välillä olo on paljon parempi ja vaikuttaa sille, että olenkin terve mutta ei mene kauaa kun taas kuume nousee ja olo pahenee. Onneksi tuo nuorimmainen on kunnossa, hänen taistelusta flunssaa vastaan kerroinkin jo aikaisemmin täällä.

Flunssa tuo myös melankolisia puolia esiin, kun ei mitään jaksa ja vapaapäivät menee lähinnä kotona makoillessa tai kotia hiukan laitellessa. Viikko on ollut monin puolin hyvin raskas, pojan terveyden kannalta, omani ja sitten tuli viikko sitten myös suru uutisia Vaikuttajamedialta. Yksi rakastettu on joukosta poissa. Kuolema on aina se, joka pysäyttää, varsinkin kun on kyse nuoremmasta henkilöstä. Koko viikko sujahtaa sumuverhon taa ja näkyvyys on niin heikkoa, ettei oikein tiedä minne suuntaan menisi.

Flunssa tekee kodin

Kun ei tiedä mitä sanoa

Koko viikko on ollut sellainen, ettei oikein ole tiennyt mitä sanoa. Seuraa toisten surua täysin kädettömänä, vaikka onkin vasta muutaman kuukauden tässä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin, niin toki tapahtuma vaikuttaa myös minuun. Vaikuttaa myös oman sairauteni kautta, koska kun saan jotain flunssia sun muita, niin sairauteni alkaa vaivata ja sen tuomat erilaiset oireet pomppaa päälle. Silmäoireet, masentuneisuus yms. Autoimmuunisairaudessa elimistö hyökkää itseään vastaan ja kun flunssa saapuu, taistelu on kovaa, taistellaan flunssaa vastaan ja myös itseään vastaan. Silloin kaikki tuntuu niin suurelle, ne hyvin pienetkin asiat. Kuolema taas on iso juttu ja sen käsittely onkin jo paljon suurempaa mitä joidenkin pienten villakoirien, jotka juoksee lipastojen alla tai vaatepinot, joita kerääntyy lasten huoneen lattialle. Siltikin välillä tuntuu, että ne pienet asiat ovat valtavia.

Myös ilonaiheet on hankala käsitellä. Esimerkiksi tyttäreni on saanut vakipaikan työstä, josta on unelmoinut ja sitähän pitää juhlia, soittokunta pitää tilata ja ilotulitus. Kaikki kaverit ympäri maailman pitää kutsua ja juhlia monta päivää tätä. Kyllä, meikäläinen menee laidasta laitaan tuhatta ja sataa tällä hetkellä. Siksi odotankin kovasti, että pääsen kohta pitämään pienen tauon kaikesta ja lomailla. Jos saisin flunssani vihdoin taltutettua.

Näin se flunssa tekee kodin, siitä ei eroon pääse millään, ei auta mitkään poppakonstit, ei lääkkeet, ei vitamiinit. Tosin vitamiineja ei oikein minun elimistö edes kestä, joten on syötävä sitten ruoan kanssa erilaisia vitamiinipommeja. Minusta on kovaa vauhtia tulossa kiukutteleva ja kiukkuinen vanha akka…

Kohti parempaa huomista!

-Melissa-

Seuraa minua: InstagramFacebook

Introvertin oma hetki

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä mitä on elää introverttina, nyt haluan jatkaa tätä tarinaa hieman enemmän. Sillä hyvinvointi on todella tärkeää tässä hommassa, nuorisotyössä. Nuorisotyö on hyvin ihmisläheistä ja tiloilla on paljon nuoria, jotka tarvitsevat niin kuuntelijaa kuin ihan vain olemista. Introverttina väsyn todella nopeasti sosiaalisissa tilanteissa. Useasti olen hyvin kömpelö ja kun olen väsähtänyt, niin puhuminenkin on todella vaikeaa. Olen joutunut opettelemaan paljon pois tuosta introvertin osasta ja toki, nautin suunnattomasti siitä, että olen esillä, varsinkin tanssiminen on minulle erittäin nautinnollinen kokemus ja siksi samba on ollut se numero yksi elämässäni aikanaan, ennen iltapainotteista työtäni.
Introvertit nauttivat olla yksin mutta se ei ole sama kuin, että introvertti haluaa olla yksinäinen. Sitä en itsekkään halua, tosin tuon ymmärtäminen johtaa useasti siihen, että kaverit eivät jää ympärilleni, kun luulevat, että haluan olla vain yksin. Yksinäisyys ei ole kiva asia edes meille itroverteille. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät antaa tilaa ja ovat lähellä kun on sen aika.

Useimmiten linnottaudun kotiin ja keskityn vain ompeluun tai neulomiseen, mutta joskus olen vain niin väsynyt, että haluan nukkua mutta se ei käy laatuun, sillä nukkuminen ei kuitenkaan minun kohdalla täytä ns. paristoani, sillä tavoin, mitä pitäisi. Joten mitä teen silloin?

Maailmaa on ihana katsoa kameran linssin läpi, on kuin katsoisi jonkun toisen silmin, voi sukeltaa sinne kameraan sisälle ja kadota pois, kuin ei olisi paikalla ollenkaan. Tuon fiiliksen saaminen aikaan vaatii harjoittelua. Tanssi on minulle sellainen mutta myös kuvaaminen. Se antaa taas erilaisen näkemyksen maailmasta minulle. Silloin kun on muutenkin vähän pettymyksen fiilistä ja muuta negatiivista tapahtunut ympärillä, niin se oman navan rakkaus voimistuu ja hetket ihmisten parissa vähenee. Silloin minun on ihan pakko alkaa tehdä tällaisia reissuja, joko näin julkisilla tai sitten lähteä pyörän kanssa reissuun. Kamera on aina mukana kuitenkin, tuon tietyn moodin saaminen vaatii sen kameran. Perjantainen työmatka oli monin tavoin rentouttava, vaikka ihmisiä oli paljon ja vilinää oli joka nurkassa, niin tuntui kuin olisin leijaillut kaikkien yläpuolella, seurasin itseäni ylhäältä käsin.
Olen siis opetellut suodattamaan asioita näin kameran linssin läpi. Kuvista näkee hyvin miten introvertin maailma tuntuu ja miten joutuu tekemään töitä, jotta voisi olla osa yhteiskuntaa. Se kun ei aina ole niin itsestään selvää. Introvertitkin ovat kaikki erilaisia, eikä nämä minun tapani ole kaikkien juttu, harvoin minunkaan. Tällaiseen vaaditaan levottomuutta ja täydellistä väsymystä, jotta saavutan tällaisen lopputuloksen, että todella jaksan sitten töissä häärätä.

*    *    *    *    *
Työvaatteina perjantaina oli sekalainen soppa erilaisia juttuja, oli oman kaapin perukoilta, oli kirppislöytöä sekä myös tuunattuja juttuja. Minulla on harvoin töissä näitä tyypillisiä luomuksiani, joita teen. Pukeudun yleensä aika tavallisesti, yleensä juuri leggareihin ja huppariin mutta myös näin kuin perjantaina. Parempi pukeutua rennosti perusvaatteisiin kuin tuhannen ja yhden rönsyihin. Toki välillä on rönsyilevääkin päällä mutta harvemmin. 
Perjantaina poikkesin myös kirpparilla, josta löytyi pari kivaa juttua. Toinen kierros on monien suosiossa mutta itselle sieltä löytyy todella vähän mitään. Monet vaatteet ovat jo parhaat päivänsä nähneet, materiaalit erittäin hauraita, rikkinäistä, huonosti hoidettua vaatetta ja hinnat ovat myös hyvin kyseenalaisia. En kuitenkaan sano, että paikka on huono, minulle sattui nyt kaksi kertaa huono hetki ja on hyvin epätodennäköistä, että enää menen kyseiseen paikkaan. Annan muiden tehdä löytönsä sieltä. Mutta niin kuin sanoin, löysin muutaman hyvän jutun, jotka ovat olleet esillä haastepostauksessa.
Mikä tekee kirpparista hyvän?
Ensinnäkin se, että siellä ei myydä uusia tuotteita, tarkoitan siis näitä jälleenmyyjien ja Kiinatavaran myyjiä. Kirpparit on minulle juuri niitä käytettyjen vaatteiden paikkoja, toki useasti monet ostaa herätteitä sun muita ja vaatteet jää käyttämättä mutta se on ok, se on eri asia kuin nuo edellä mainitut. Tärkeä juttu on myös se, että kirppari ei ole täynnä rikkinäistä tavaraa ja ihan roskaa. Hinnat pitää olla kohdillaan, useasti hinnat ovat aivan liian korkeat. Valoisat ja siistit tilat ovat tärkeät myös. Pimeä kellari ei anna kovin hyvää kuvaa kirpparin annista, tosin joskus sellainen paikka voi yllättää. 
Normaalisti en siis palaa sellaiseen myymälään, joka on täynnä tuota jälleenmyyntiä, uutta Kiinatavaraa, rikkinäistä roskaa myynnissä ja hinta on yksi mikä ratkaiseen myös palaanko paikalle. 
Joten muistakaa rakkaat ihmiset kun laitatte tavaraa myyntiin, että ne ovat hyväkuntoisia, rikkinäiset, kulahtaneet eivät kuulu kirppareille. Huolla vaate hyvin, poista nukka ja korjaa saumat, pese hyvin mutta ilman tuoksuvia aineita. Hinta järkevälle tasolle, tärkeintä on saada tavara liikkumaan. Että järki käteen, kiitos. 
Sama ohje pätee myös kun lahjoittaa tavaraa hyväntekeväisyyteen…Puhdasta ja ehjää! Ei ole iso asia huoltaa vaatteet käyttökuntoisiksi ja huolehtia myös siitä, etteivät vaatteet haise kemikaalille. Joskus huuhteluainetta on käytetty niin paljon, että vaatteen pinnalle on muodostunut vahamainen pinta ja haju on kammottava. Eikä näitä toimenpiteitä tarvitse juuri tehdä, jos alunperinkin huoltaa vaatteet oikein. 
Oli pakko hiukan purkaa tätä asiaa, vaikka sen voisi kyllä tehdä kokonaan omassa postauksessa. Ehkä vielä teen senkin! 

*    *    *    *    *

Takki: Maunulan Fida
Housut: Espoonkeskuksen Fida
Paita: Ostettu vuonna papu Lindexiltä
Kengät: Saatu lahjaksi pojalta
Huivi: tuunattu
Laukku: itse tehty

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!
-Melissa-