Hae
VillaNanna

Introvertin oma hetki

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä mitä on elää introverttina, nyt haluan jatkaa tätä tarinaa hieman enemmän. Sillä hyvinvointi on todella tärkeää tässä hommassa, nuorisotyössä. Nuorisotyö on hyvin ihmisläheistä ja tiloilla on paljon nuoria, jotka tarvitsevat niin kuuntelijaa kuin ihan vain olemista. Introverttina väsyn todella nopeasti sosiaalisissa tilanteissa. Useasti olen hyvin kömpelö ja kun olen väsähtänyt, niin puhuminenkin on todella vaikeaa. Olen joutunut opettelemaan paljon pois tuosta introvertin osasta ja toki, nautin suunnattomasti siitä, että olen esillä, varsinkin tanssiminen on minulle erittäin nautinnollinen kokemus ja siksi samba on ollut se numero yksi elämässäni aikanaan, ennen iltapainotteista työtäni.
Introvertit nauttivat olla yksin mutta se ei ole sama kuin, että introvertti haluaa olla yksinäinen. Sitä en itsekkään halua, tosin tuon ymmärtäminen johtaa useasti siihen, että kaverit eivät jää ympärilleni, kun luulevat, että haluan olla vain yksin. Yksinäisyys ei ole kiva asia edes meille itroverteille. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät antaa tilaa ja ovat lähellä kun on sen aika.

Useimmiten linnottaudun kotiin ja keskityn vain ompeluun tai neulomiseen, mutta joskus olen vain niin väsynyt, että haluan nukkua mutta se ei käy laatuun, sillä nukkuminen ei kuitenkaan minun kohdalla täytä ns. paristoani, sillä tavoin, mitä pitäisi. Joten mitä teen silloin?

Maailmaa on ihana katsoa kameran linssin läpi, on kuin katsoisi jonkun toisen silmin, voi sukeltaa sinne kameraan sisälle ja kadota pois, kuin ei olisi paikalla ollenkaan. Tuon fiiliksen saaminen aikaan vaatii harjoittelua. Tanssi on minulle sellainen mutta myös kuvaaminen. Se antaa taas erilaisen näkemyksen maailmasta minulle. Silloin kun on muutenkin vähän pettymyksen fiilistä ja muuta negatiivista tapahtunut ympärillä, niin se oman navan rakkaus voimistuu ja hetket ihmisten parissa vähenee. Silloin minun on ihan pakko alkaa tehdä tällaisia reissuja, joko näin julkisilla tai sitten lähteä pyörän kanssa reissuun. Kamera on aina mukana kuitenkin, tuon tietyn moodin saaminen vaatii sen kameran. Perjantainen työmatka oli monin tavoin rentouttava, vaikka ihmisiä oli paljon ja vilinää oli joka nurkassa, niin tuntui kuin olisin leijaillut kaikkien yläpuolella, seurasin itseäni ylhäältä käsin.
Olen siis opetellut suodattamaan asioita näin kameran linssin läpi. Kuvista näkee hyvin miten introvertin maailma tuntuu ja miten joutuu tekemään töitä, jotta voisi olla osa yhteiskuntaa. Se kun ei aina ole niin itsestään selvää. Introvertitkin ovat kaikki erilaisia, eikä nämä minun tapani ole kaikkien juttu, harvoin minunkaan. Tällaiseen vaaditaan levottomuutta ja täydellistä väsymystä, jotta saavutan tällaisen lopputuloksen, että todella jaksan sitten töissä häärätä.

*    *    *    *    *
Työvaatteina perjantaina oli sekalainen soppa erilaisia juttuja, oli oman kaapin perukoilta, oli kirppislöytöä sekä myös tuunattuja juttuja. Minulla on harvoin töissä näitä tyypillisiä luomuksiani, joita teen. Pukeudun yleensä aika tavallisesti, yleensä juuri leggareihin ja huppariin mutta myös näin kuin perjantaina. Parempi pukeutua rennosti perusvaatteisiin kuin tuhannen ja yhden rönsyihin. Toki välillä on rönsyilevääkin päällä mutta harvemmin. 
Perjantaina poikkesin myös kirpparilla, josta löytyi pari kivaa juttua. Toinen kierros on monien suosiossa mutta itselle sieltä löytyy todella vähän mitään. Monet vaatteet ovat jo parhaat päivänsä nähneet, materiaalit erittäin hauraita, rikkinäistä, huonosti hoidettua vaatetta ja hinnat ovat myös hyvin kyseenalaisia. En kuitenkaan sano, että paikka on huono, minulle sattui nyt kaksi kertaa huono hetki ja on hyvin epätodennäköistä, että enää menen kyseiseen paikkaan. Annan muiden tehdä löytönsä sieltä. Mutta niin kuin sanoin, löysin muutaman hyvän jutun, jotka ovat olleet esillä haastepostauksessa.
Mikä tekee kirpparista hyvän?
Ensinnäkin se, että siellä ei myydä uusia tuotteita, tarkoitan siis näitä jälleenmyyjien ja Kiinatavaran myyjiä. Kirpparit on minulle juuri niitä käytettyjen vaatteiden paikkoja, toki useasti monet ostaa herätteitä sun muita ja vaatteet jää käyttämättä mutta se on ok, se on eri asia kuin nuo edellä mainitut. Tärkeä juttu on myös se, että kirppari ei ole täynnä rikkinäistä tavaraa ja ihan roskaa. Hinnat pitää olla kohdillaan, useasti hinnat ovat aivan liian korkeat. Valoisat ja siistit tilat ovat tärkeät myös. Pimeä kellari ei anna kovin hyvää kuvaa kirpparin annista, tosin joskus sellainen paikka voi yllättää. 
Normaalisti en siis palaa sellaiseen myymälään, joka on täynnä tuota jälleenmyyntiä, uutta Kiinatavaraa, rikkinäistä roskaa myynnissä ja hinta on yksi mikä ratkaiseen myös palaanko paikalle. 
Joten muistakaa rakkaat ihmiset kun laitatte tavaraa myyntiin, että ne ovat hyväkuntoisia, rikkinäiset, kulahtaneet eivät kuulu kirppareille. Huolla vaate hyvin, poista nukka ja korjaa saumat, pese hyvin mutta ilman tuoksuvia aineita. Hinta järkevälle tasolle, tärkeintä on saada tavara liikkumaan. Että järki käteen, kiitos. 
Sama ohje pätee myös kun lahjoittaa tavaraa hyväntekeväisyyteen…Puhdasta ja ehjää! Ei ole iso asia huoltaa vaatteet käyttökuntoisiksi ja huolehtia myös siitä, etteivät vaatteet haise kemikaalille. Joskus huuhteluainetta on käytetty niin paljon, että vaatteen pinnalle on muodostunut vahamainen pinta ja haju on kammottava. Eikä näitä toimenpiteitä tarvitse juuri tehdä, jos alunperinkin huoltaa vaatteet oikein. 
Oli pakko hiukan purkaa tätä asiaa, vaikka sen voisi kyllä tehdä kokonaan omassa postauksessa. Ehkä vielä teen senkin! 

*    *    *    *    *

Takki: Maunulan Fida
Housut: Espoonkeskuksen Fida
Paita: Ostettu vuonna papu Lindexiltä
Kengät: Saatu lahjaksi pojalta
Huivi: tuunattu
Laukku: itse tehty

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!
-Melissa-

Sairauden kanssa eläminen

Kirppareita on tullut kierrettyä kun ei oikein muuta ole kyennyt. 

Muutama vuosi sitten raotin hiukan elämääni basedowin -taudin kanssa ja kerroin miten tilani oli heikentynyt hetkessä ja lääkkeiden kanssa tilaani saatiin vähän parannettua. Mutta en ole siitäkää huolimatta missään kohtaa ihan parhaaksi oloani tuntenut. Erilaisia kummallisia oireita on tuon jälkeen ilmestynyt. Nyt kun Terveyskeskuksessa vaihtui lääkäri, niin asiat alkoi rullata. Niin refluxiani alettiin tutkia tarkemmin sekä tätä oloani. Vihdoin minulle määrättiin labroihin myös rauta-arvot, jossa todettiin, että rauta onkin tippunut sitten todella alas ja sain viime viikolla rautatabut auttamaan. Jalkasäryt ovat pikku hiljaa kadonneet, vaikka saattaa vielä tulla tykytyksiä silloin tällöin mutta ne ovat kadonneet, yöunet parantuneet ja toivottavasti myös tämä harmaus minusta katoaa myös pikku hiljaa.

Mitä sitten refluxilleni on sattunut? Lääkäri laittoi niin nopeasti rattaat pyörimään, että nyt huimaa, Ensin lähete vatsantähystykseen ja torstaina sain katetrin nenän kautta vatsaan ja ensi viikolla kirurgin juttusille. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, enkä ole oikein ehtinyt asennoitua koko hommaan. Toki ennen koko hommaa on kokeiltu vielä lääkehoitoa ja mietitty ruokaa mutta niistä ei ollut apua ja suostuin sitten lopulta leikkaukseen kun kivut eivät hellittäneet. Joten onko minulla parin vuoden jälkeen mahdollista elää kivuttomasti? Lupaan, että tämä postaus sairastamisesta on hetkeen aikaan viimeinen…

Se mikä oikeastaan harmittaa on se, ettei tässä olla ehditty viettää ollenkaan hiihtolomaa, käytiin tosin Oodissa ja ostettiin Ligretto korttipeli (ihan huippu peli) mutta siinä tohinassa sai vanhempi poikani kätensä pakettiin ja jonotti päivystyksessä kahteen asti yöhön, käsi ei onneksi ollut murtunut vaikka kaikki murtuman oireet löytyikin. Käsi paketissa, poika sairaslomalla. Nuorimman astma-ja allergia kontrolli hommat hoidettiin viikolla myös ja sitten tämä minun projekti. Oli sitten pakko eilen käydä pikkuisen kävelyllä Vanhassakaupungissa ja istahdettiin Koskenrannan ravintolaan. Poika pääsi HIFKIN matsiin ja ehkä hiihtolomaa voi näinkin viettää.

*    *    *    *    *

Loppukuusta tuleekin iso tarina siitä miten tämä kuukausi meni ostamisen kohdalla, kuukausi on monessa kohtaa ollut vaikea, joten ostaminenkin on ollut vähän niin ja näin. Mutta siitä sitten enemmän viimeinen päivä. Tässä postauksessa kuitenkin esittelen uusimman löytöni, keinoturkis takin, joka nähtävästi on itse ommeltu. Pieniä virheitä mutta se ei haittaa nyt tahtia yhtään kun virheet on sisäpuolella. En lähde edes sitä korjaamaan mitenkään.
Kuvissa vilahtaa myös paljon vaatteita, jotka ollaan täällä blogissa nähty useampaan kertaan. Tämä onkin hyvä siinä mielessä, että sopii hyvin tuohon muutama päivä sitten kirjoitettuun postaukseen.

Kuka arvaa tai tietää mitkä kaikki asussani on useampaan kertaa olleet esillä täällä blogissa?
Tekoturkki on ihan lempparini, se on väriltään harmaa, hiukan ruskeaan vivahtava kun luonnon valossa katsoo. Turkis on helppo yhdistää ihan mihin tahansa, kun on suora malli ja voin pukea sen vaikka näin kuin kuvissa tai laittaa siihen vyön. Huono puoli tässä on se, että tähän ei ole tehty taskuja (teen ne jossain vaiheessa itse) ja kaulus olisi ollut myös kiva, ihan pelkkä pystykaulus riittää. Mutta tämäkin asia korjaantuu isolla huivilla tai korkealla poololla. Puutteista huolimatta takki on aivan ihana, lämmin ja niin pehmoinen, mikä parasta, sen voi tosiaan pukea minkä asun kanssa tahansa.
Asuni:
Tekoturkki: Kampin kirppis
Leggarit: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
Valkoinen neule: Lanttila
Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus
Kaulahuivi: Ostettu joskus kauan sitten uutena Turusta
Virkattu laukku: Itse tehty
Pipo: Itse tehty
Asussa ainoastaan tekoturkki on nyt tässä kuussa hankittu. Muuta kirppisvaatteet on hankittu viime vuoden puolella tai tehty aikaa sitten. Kaulliina saattaa olla jo 10 vuotta vanhakin, tarkkaa aijankohtaa sille en muista, enkä muista mistä se on edes ostettu. Se on kuitenkin yksi eniten käytetty huivini. 
Älkää välittäkö nuutuneesta ulkomuodostani. Olen ollut sitä jo pidemmän aikaa ja ainakin minun silmiini se näkyy selkeästi kuvissani. Olen juuri saanut pois nenäkatetrin ja en ole vielä päässyt suihkuun ja meikittömyys tuo esiin rautavajeen tuoman harmauden. Mutta tästä päästään nyt vain ylöspäin. 
*    *    *    *    *
Lomamme ei siis ole ollut mikään järisyttävä kokemus ja siksi ajattelinkin huomenna esitellä teille minun haaveiden hiihtoloman kuvineen päivineen. Joskus on tosiaan kivaa levätä ja vaan unelmoida siitä täydellisestä lomasta. Astutaan arkeen vasta ensi viikon puolella, jolloin tulee jälleen ihan blogiin kuuluvaa asiaa. Nähdään ?
Söpö nukkuu vaatteiden päällä aina. Heti kun ne laittaa sängylle esiin, Söpö hyppää niiden päälle makoilemaan.

Pipo: Itse neulottu

Virkattu laukku: Itse tehty

Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus

Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-