Hae
VillaNanna

Terveydelliset haasteet

Terveydelliset haasteet

Terveydelliset haasteet ovat olleet nyt elämässäni. Siltikään, vaikka voisimme osoittaa, että kaikki ongelmat ovat rokotuksista lähtöisin, en kadu rokotteitani, enkä pelkää ottaa niitä. Totuus on se, että emme voi tietää miten elimistö reagoi mihinkin. Mutta koska emme voi varmaksi sanoa mihinkään mitään, niin hengitellään vain.

Terveydelliset haasteet

Hiukan taustaa, sairastan basedowin tautia, joskin minua hoidetaan vajiksena, sillä minulla ei ole enää kilpirauhasta. Kuitenkin leikkauksesta huolimatta minulla on voimakkaita silmäoireita. Kilpirauaslääkitys on jo vuosia ollut sama, ja veriarvot ovat olleet hyvät. Olokin on ollut hyvä, jos ei silmäoireita oteta lukuun. Silmäoireet on kuitenkin todettu johtuvan erittäin kuivista silmistä, ei niinkään basedowin taudista.

Otin ensimmäisen koronarokotteen keväällä ja aika pian elimistöni meni sekaisin ja aloin saamaan erilaisia kilpirauhasvaivoja ja verikokeessa huomattiin, että lääkitystä on muutettava, pienennettävä ja pian tilanne rauhoittuikin vaikka muutamia kummallisuuksia vielä tunsinkin. Sovittiin lääkärin kanssa vielä toinen kontrolli seuraavaan kuukauteen.

Tässä hötäkässä sitten ompelin sormeeni, 30 vuoden ompelun jälkeen ompelin sormeeni. Nähtävästi ompelukone ei erottanut ommeltavaa nahkaa minun nahastani, joten jälki oli sitten sen näköistä. Sain siis jäykkäkouristusrokotteen. Samana iltana sain oireita, jäykistymistä, huonovointisuutta ja superhikoilua. Tämä hikoilu ei sitten jättänyt minua rauhaan ollenkaan. Flunssakin iski ja oli siirrettävä korona rokotetta eteen päin. Superhiki jäi päälle, mikään ei siihen auttanut. Tiistaina minulle lyötiin tehosterokote. Ensin rokotekohta turposi ja alkoi punottaa, kättä oli vaikea nostaa. Olin yhteydessä lääkäriin ja sovittiin lisäverikokeet samalla kertaa kun otetaan kilpparikokeet. Seuraavana päivänä sain hillittömät silmäoireet ja migreenin tyylisen kohtauksen, hiki virtasi niin, ettei muu enää toiminut. Mikään ei pysynyt sisällä, kaikki tuli suun kautta ulos. Suoraan päivystykseen.

Paita: Novita syksy/2018. Housut: Tuunattu jumpsuitista. Baskeri: Kierrätyskeskus.

Mitä päivystyksen jälkeen?

Nyt päivystyksen jälkeen olen lopulta nukkunut koko torstain ja perjantain, ensimmäisen kerran hoipertelin ylös eilen iltapäivällä ja vihdoin sain vähän syötyä jotakin. Nyt lauantai aamulla kaikki edellä mainitut oireet ovat poissa ja olo on aika normaali, tosin erittäin väsynyt. Rokotekohta kutisee erittäin kovin, mutta turvotus on laskenut ja punaisuus on myös hiukan vaalentunut, kiitos hyvien allergialääkkeiden. Vaikka haastetta on ollut, en voi sanoa, että kaikki johtuu rokotteista vaikka mahdollisuus siihen onkin. Koska autoimmuunisairaana on aina mahdollisuus sairastua uuteen autoimmuunisairauteen, niin toivon kuitenkin, ettei näin tapahdu. Toivon myös, että kaikki on vain sattumaa, eikä liity rokotteisiin ollenkaan. Toivon luonnollista selitystä näille. Tokikin olen erittäin herkkä lääkkeille, jonka vuoksi minua pääasiassa aina hoidetaan lääkkeettömästi.

Onneksi nyt istun ilman vaappumista ja huoneen heilumista ja voi pitää silmiä vihdoin kunnolla auki. Liikkuminenkin on normaalia ja tavarat pysyvät käsissä. Uskon, että selviän tästäkin haasteesta. Vaikka miten uskoo, että asiat on kunnossa, ne eivät aina ole. Vielä menee aikaa, ennen kuin asiat ovat oikeasti ihan kunnossa, mutta hitaasti mutta varmasti eteen päin. Tänään lähden pienelle happihyppelylle vihdoinkin.

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö on uusi tarina meidän korona-ajan haasteisiin. Miten sairastelu on muuttunut koronan myötä. Ja miten stressaavaa sairastuminen on. Tästä kerron nyt, tässä postauksessani.

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Keskiviikko ja torstain välisenä yönä heräsin siihen, että nokka vuotaa, on turvoksissa ja kurkku on tahmea ja koriseva. Tärisin kylmästä, vaikka hiki virtasi seulana pitkin lattioita. Joka puolelta kiristi ja sattui. Tiesin olevani kipeä. Aamulla tekemään Oma olo arvio ja pomolle soitto. Nyt jään kotiin odottelemaan ja tervehtymään.

Hoitaja soittaa aika nopeasti perään ja antaa ohjeet koronatestiin menoon ja varaa ajan. Pahinta tässä oli se, että minun oli peruutettava koronarokotus. Minulla oli siis samana päivänä samaan aikaan tehostusrokotus aika. Tämän ajan peruutus harmittaa edelleen todella paljon, sillä matka suunnitelmat taas muuttuu hetkeksi. Aikoja on nyt niin vaikea saada rokotuksiin, kaikki ajat ovat varattu.

Noh, ei auttanut. Yksi yö stressiä, ja arvauksia, että onko nyt korona vaiko eikö ole. Olokin muuttuu sitä mukaan miten otan lääkkeitä. Torstai menee tosin pelkästään nukkuessa ja suihkussa käymisessä. Jostain syystä kuume ei nouse, mutta alilämpöä on. Onneksi perjantaina pääsee testiin.

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Ihanan pehmeitä, tilkuista tehtyjä puuvillanenäliinoja. Alun perin tämä kangas oli lakana, josta tein paidan ja lopuista nenäliinoja.

En myöskään ollut yksin, sillä Söpö hoiti minua erittäin hyvin koko sen ajan kun mieheni ja poikani olivat töissä ja koulussa. Pärjäsin siis loistavasti, vaikka en jaksanutkaan alkaa kokkailla mitään. Olin vain kuin ellun kana ja söin leffoja, katseellani. Välillä jatkoin neuletta, välillä taas vain makoilin. Oman jaksamisen mukaan.

Koronavuoden saaga: Testauspäivä

Olen reipas ja valmistaudun hyvin koronatestiin, minulle kun se homma ei ole kauhean mukava homma. Olen sen verran kipuherkkä, että viimeksikin testi aiheutti kipuja. Tällä kertaa tosin ongelma oli se, että nenäontelot olivat sen verran turvoksissa, että testaaja joutui hiukan rajummin työntämään tikkunsa nokkaan. Muutoin testaaja oli kyllä paljon hellempi mitä aikaisempi ottaja. Pyyteli myös kovasti anteeksi kun kyyneleet valuivat pitkin poskia ja yskin sekä kakoilin.

Sitten tämän jälkeen alkaa se kovin stressi, mitä tulos näyttää. Olin kuitenkin särkylääkkeiden ansiosta aika hyvässä kunnossa, niin päätin vallata sohvan, kerrankin. Siitä on niin paljon aikaa kun olen saanut vallata sohvan. Keräsin kaiken tarpeellisen ympärilleni. Oli herkut, neuletyö ja leffoja levitettynä pöydälle. Vaikka meillä on suoratoistopalvelut olemassa, niin halusin palata aikaan kun niitä ei ollut ja sairaana aina katsottiin leffoja telkkarista.

Sitten vihdoin myöhään illalla, tuli viesti, että testitulos on negatiivinen. Syvä huokaus.

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Lauantain treffi-ilta ja illallinen merellä

Asia, joka minua jäi nyt oikeasti harmittamaan kaikkein eniten on se, että en päässyt eilen nauttimaan illallista merelle. Kyllä toki harmittaa tuo tehosterokotuksen peruuntuminenkin, mutta varsinkin tämä, etten päässyt illalliselle. Tärkeää on kuitenkin se, että huomenna pääsisin töihin. Miestäkin harmitti homma aika paljon. Kaipasin kuitenkin ulos, joten päätimme kaikesta huolimatta viedä Härdelli hoitoon suunnitelman mukaan.

Istuin koko tämän ajan autossa mutta väsyin sen verran reippaasti, että halusin pian kotiin nukkumaan. Oloni vaihteli lauantaina aaltomaisesti. Hetkessä olin pirteä ja puuhastelin jotakin pientä ja hetken päästä nenäliinat taas kourassa peiton alla horkassa. Mies halusi kuitenkin pitää treffi-illan ja siksi poika lähti pappalemaan.

Miten meidän treffi-ilta sitten meni? Mies valmisti ihanan toastin ja sen päälle herkuteltiin köyhillä ritareilla ja katseltiin telkkarista ei mitään ohjelmia. Sohvalle me sitten myös nukahdettiin. Tosin jossain kohtaa minä heräsin ja herätin isännänkin viemään koirat ulos. Onneksi kello oli vasta yksitoista.

Nyt aamulla olo on toinen ja toivottavasti vihdoin voin sanoa hyvästit tälle flunssalle!

Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö

Mukavaa Sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

LUE MYÖS:

Kun tulee soitto kotiin

Hetki ennen rajoituksia

Millainen on ollut minun koronavuosi