Kirpputoripäiväkirja
4
Kirpputoripäiväkirja: Lauantai 18.3.2023
Päätin aloittaa tällaisen kirpputoripäiväkirjan, jonka tarkoitus on kartoittaa hiukan millaisissa tilanteissa käyn kirppareilla ja mitä sieltä milloinkin tuon kotiin. Käyn nykyään harvakseltaan kirppareilla, mutta käyn. Ja olen suunnitellut vähän isompaa kirppis reissua tässä kesällä. Olisi kiva esitellä tarkemmin lempikirppareitani ja tutustua yhdessä uusiin kirppareihin. Aina ei tarvitse löytää mitään, mutta tunnelma on sellainen kirpputoreilla, että tykkään niihin mennä.
Kirpputoripäiväkirja
Olen ollut jokin aika sitten rintasyöpäseulonnoissa ja koska minulle tuo kokemus on enemmän kuin epämiellyttävä halusin antaa itselleni jotakin sen jälkeen. Kyllä, lahjoin itseni osallistumaan seulontaan. Tilanne paikan päällä oli hyvin mekaaninen, vastaanotto oli kylmä, toki asiallinen. Koska olen todella herkkä iholtani ja kipuherkkyys on sitä luokkaa, että melkein itku tuli siinä kuvauksen puristuksessa. Niin pahasti tuntui tilanne sille, kuin rinta olisi revitty irti, vaikka isolle osalle kyseinen kuvantaminen ei tunnu missään, vain hiukan epämiellyttävälle. Minulle se oli iso tuska. Hoitajankin mielsin kovakouraiseksi, vaikka toki yritti olla hellä, mutta ei siinä onnitunut. Liukuhihna tutkimus oli kuitenkin nopeasti ohi ja pääsin pinten kyynelten saattelemana ulos ovesta ja kävelemään kohti Fredan vintage Uffia.
Olen jo muutaman vuoden etsinyt itselleni täysi pitkää beigeä trenssiä, en sitä vieläkään löytänyt, mutta löysin kyllä siihen ajatukseen sopivan. Tästä tykkään. Tangolla oli muitankin pidempiä, mutta laatu ei miellyttänyt minua, joten kun kävin sovittamassa takkia, tiesin heti, että tämä se on ja takki lähti mukaan. Löysin samalla reissulla myös kakkosluokan levikset, jotka lähti mukaan sekä KISS yhyeen bändipaidan. Tässä onkin meikäläisen kevät lookki valmis.
Trenssi sopii kaiken kanssa
Olen nyt tämän vuoden puolella löytänyt aika monta sellaista vaatetta, joita olen todella pitkään etsinyt. Tammikuussa löysin samaisesta Uffista myös nahkaisen pitkän trenssin. Näiden kahden trenssin kanssa meinaan pärjätä monta vuotta. Listalla on enää hyvin vähän sellaisia vaatteita, joita kaappiini koitan etsiä. Yksi niistä on porkkana malliset nahkahousut. Minulta löytyy ruskeat mokkahousut, mutta haluan mustat nahkaiset, joten niiden etisminen on edelleen käynnissä. Kaikki ovat tähän mennessä olleet joko liian pieniä tai sitten isoja. Joten odotellaan.
Yksi vaate on olemassa, jota en kaappiini enempää halua, tai siis haluan ja niiden perään aina tuolla kaupalla olen. Mutta mies on alkanut valittaa. Tämä yksi vaate on neuleet. Ymmärrän hyvin hänen ajatuksensa, koska minä myös itse neulon niin voitte kuvitella mikä määrä neuleita meidän asunnosta löytyy. Niitä on tosi vaikea pitää myös kaapissa kun vievät valtavasti tilaa. Tosin voisi niitä vakuumipusseja ostaa lisääkin.
*****
Kuvissa tosiaan olen yhdistänyt kaksi uusinta löytöäni muihin vaatteisiin. Tässä oli niin ihanan lämmintä välissä ja luulinkin, että kohta sieltä tulee kevät kun lumi suli ja aurinko lämmitti kivasti. Silloin onkin jo kiva ottaa esiin keväisempi takki topatakin tilalle ja laittaa alle vähän paksumpi paita. Nämä kasari ja ysäritakit on siitä hyviä, kun ovat väljiä, niin alle mahtuu vaatetta enemmän, eikä näin tule kylmä. Väljät vaatteet kun on lämpimämpiä kuin vartalon myötäiset.
Asu:
- Trenssi: Fredan Uff
- Levikset: Fredan Uff
- Neule: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
- Converse: Citadel Outlet, Kalifornia
Nuo meikäläisen conssit on ihan lempparit. Etsin ihan toisenlaisia ja minulla olikin kahdet kengät kainalossa, mutta lopulta päädyin näihin, sillä minulla ei ole mitään tuon kaltaisia consseja. Kyllä, conssit on meikäläisen juttu. Ihan perus tossuja löytyy monessa värissä, mutta seuraavaksi on hankittava valkoiset tuhoutuneiden tilalle. Tällä kertaa tarkoitus on hankkia ne ihan uutena. Nämä tossut on minulle sellainen juttu, että sellaiset on minulla oltava ja varsinkin ne mustat ja valkoiset. Muitakin löytyy. Olen ison osan hankkinut kierrätyksestä, kuten aikaisemmat valkoisetkin. Mutta nyt haluan ne uutena.
Tällainen oli ensimmäin kirpputoripäiväkirja kirjoitus. Katsotaan mitä tulee seuraavaan, sitten joskus.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
RCVS -diagnoosin jälkeen
Siitä on nyt yli puoli vuotta aikaa kun sain RCVS -diagnoosin ja paljon on tapahtunut matkan varrella. Tervehtyminen ei ole ollut ihan mutkatonta ja kaikenkaikkiaan suuri pelko on jäänyt vellomaan, palautuuko kohtaukset, voinko enää elää ihan täysin normaalisti? Nämä on asioita, jotka pyörii päässäni päivittäin ja välillä pelko tulee niin suureksi, että mielluummin hautaudun kotiin kuin astun ovesta ulos.
RCVS -diagnoosin jälkeen
RCVS eli aivojen kotjaantuva vasokonstriktio -oireyhtymä, joka tarkoittaa sitä, että aivovaltimo supistuu ja siitä johtuu voimakkaat päänsäryt, joita luonnehditaan ukkosmyrsky päänsäryiksi. Kohtaus on voimakas ja etenee samoin kuin ukkosmyrskyssä. Ensin salamoi ja sitten jyrisee. Salaman syke tuntuu päässä hyvin voimakkaasti ja kipu on jotain aivan järkyttävää. Syke nousee pilviin, tuskan hiki nousee pintaan, itse kouristelin, valon arkuus ja oksentelu. Moni asia on tuttu migreenipotilailla, kuten minulle. Migreeni on myös asia, joka saattaa tähän myös johtaa.
Ensimmäiset kohtaukset tuli huhtikuussa ja lopulta päädyin sairaalaan sekä sain oikean lääkityksen. Mitään syytä ei omaan tilaan löytynyt, minulta otettiin näyte selkäytimestä sekä haastateltiin, mikä on sen hetkinen elämäntilanne. Ja mitään sellaista selvää syytä ei sitten löytynyt. Sairaalahoidon jälkeen alkoi tie terveeksi. Kesäkuussa loppui lääkitys mutta järkyttävä päänsärky jatkui. Mikään ei tuntunut auttavan. Kohtaukset olivat olleet niin rajuja, että tilalle oli tullut jännitysärky. Niska oli aivan jäykkä, hartiat olivat jäykät ja käden liikkeet olivat hankalat. Joten jumppa oli ainut apu, kun särkylääkkeet eivät enää tehonneet.
Mikä tilanne on nyt?
Tilanne on rauennut. Kivut ovat vähentyneet lähes pois. Niska on vielä toipumassa mutta isoin jäykkyys on jo tiessään. Uskallan jo nauttia elämästä, vai uskallanko? En oikein uskalla, se on pakko todeta. Pelko on jäänyt, että tila toistuu ja joudun käymään tämän kaiken uudelleen läpi. Olen minimoinut asiat, jotka laukaisi kohtaukset. En toki kaikkia mutta ison osan niistä. Siitä huolimatta pelko on sellainen, että kun se kolkuttaa, niin jään mieluummin kotiin kuin lähden nauttimaan elämästäni. Kuin olisin pelkoni orja tällä hetkellä. Mietin aina, että voinko mennä tai tehdä, jos kuitenkin saan kohtauksen. Kuten nyt kun meillä on iso reissu edessä, niin panikoin, että voinko edes lähteä, mitä sitten jos saan matkalla kohtauksen?
Pelko on iso varjo ja estää tasapainoisen elämän, se on melkein pahempi asia kuin itse sairaus, sillä siihen uppoaa eikä siitä pääse pois. Apua on tähän haettu mutta siitä ei ole ollut oikein hyötyä. Joten tämän pelon kanssa on nyt vain elettävä ja katsottava miten pahasti se rajaa minut maailman ulkopuolelle.
Jos haluat lukea lisää RCVS -oireyhtymästä minun silmin, niin klikkaa linkkejä alta:
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: