Marraskuun ainoa lohtu
0
Marraskuu on vuodenaika, jota moni kuvailee sanoin synkkä, pimeä, raskas, kylmä ja sateinen. Se on kuukausi, joka tuntuu aina liian pitkältä ja liian harmaalta. Syksyn väriloisto on poissa, lumi ei ole vielä kunnolla satanut ja arjen energia valuu johonkin kaamoksen ja väsymyksen välimaastoon. Marraskuu on se hetki vuodesta, jolloin ihmiset etsivät hyvinvointia, selviytymiskeinoja ja pieniä valonpilkahduksia arjen keskelle. En ole syksy tai talvi-ihminen, kesä on minulle se juttu vuodessa, jolla jaksan koko synkän ajan. Varsinkin marraskuu on todella ankea mutta marraskuun ainoa lohtu löytyy minusta itsestäni ja pyrin vaalimaan sitä lohtua kuin aarretta. Se ei aina näy täällä joka päivä, mutta se on olemassa jokaisessa hetkessä. Marraskuu on kuin maailman ankeuttaja ja minä olen sen lapsi.
Marraskuun ainoa lohtu
Marraskuussa on jotain erityisen ankeaa. Se ei edes yritä piilotella sitä. Lokakuun viimeiset ruskan rippeet ovat pudonneet maahan, valo katoaa ennen kuin on kunnolla ehtinyt edes tulla, ja koko maisema muuttuu harmaan kaikissa sävyissä vellovaksi märäksi massaksi. Marraskuu on kuin luonto olisi mennyt varhaiseläkkeelle ja pistänyt koko kaupungin hämärätilaan.
Mutta on yksi asia, joka pelastaa tämän kuukauden täydelliseltä synkkyydeltä: minun syntymäpäiväni. Ja koska marraskuu itsessään ei anna mitään juhlitavaa, olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiini. En vietä synttäreitä yhtenä päivänä, vietän niitä koko kuukauden. Marraskuun jokainen päivä on pieni juhla, pieni syy hymyyn ja pieni vastalause sille, että vuoden ankein kuukausi yrittää viedä kaiken energian.
Marraskuu on kuin testi ja minä olen sen päähenkilö
Marraskuu koettelee meidän kaikkien hermoja. Se on märkä, kylmä, pimeä ja vähän masentunut. Aamulla herätessä tuntuu siltä kuin joku olisi unohtanut laittaa maailman päälle. Sade osuu vaakasuoraan kasvoihin, tuuli on aina väärästä suunnasta ja takki kastuu läpi, vaikka sen piti olla “vedenkestävä”.
Kaikki yrittävät selviytyä marraskuusta, mutta minä päätin tehdä siitä omalla tavallani nautittavan. Synttärit ovat täydellinen tekosyy laittaa arkeen jotain pientä ylimääräistä. En odota kenenkään muun järjestävän juhlia, järjestän ne itselleni.
Marraskuun selviytymisstrategia: hemmottelua ja kapinointia
Kun ulkona on pimeää, on sisällä lupa loistaa. Joka päivä. Marraskuussa ei ole liikaa hyviä asioita, joten syntymäpäivien venyttäminen koko kuukaudelle tuntuu oikeudenmukaiselta, miltei terapeuttiselta.
- Pieni synttärikahvi itselle.
- Pieni lahja, vaikka se olisi vain suklaapatukka.
- Pieni hetki sohvan nurkassa, kynttilä palamassa.
- Käpertyä peiton alle ja katsella koko päivä leffoja ja syödä pizzaa.
- Pukeutua ”juhla vaatteisiin” joka päivä.
Pieni päätös sanoa marraskuulle: ”Sinä et voita.”Tämä kuu on täydellinen hetki harjoitella itselleen antamista. Marraskuu pakottaa hidastamaan, koska energiaa ei ole liikaa, ja juuri siksi on helpompi kuunnella, mitä oikeasti tarvitsee. Tämä ei ole pelkkää hemmottelua, vaan tapa selviytyä kaamoksesta, vahvistaa sisäistä energiaa ja muistuttaa itseään siitä, että myös harmaimpaan aikaan voi luoda onnellisuutta ja valoisaa mielialaa.
Synttärikuukausi tekee marraskuusta merkityksellisen
Kun joka päivä on vähän synttärit, koko kuukausi tuntuu vähemmän raskaalta. Se muuttuu selviytymistaistelusta pieneksi juhlasarjaksi, jossa palkintona on oma hyvä fiilis. Ja totta puhuen: mikä estää juhlimasta itseään useammin? Miksi kaiken pitäisi mahtua yhteen päivään? Marraskuu ei ehkä koskaan muutu aurinkoiseksi, mutta se voi muuttua siedettäväksi. Ehkä jopa omalla tavallaan kauniiksi. Koska siellä, harmaan keskellä, kuljen minä ja minulla on synttärit. Joka. Ikinen. Päivä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kaalimato Päiväuni
Eilen minulla oli todellinen Kaalimato Päiväuni, sellainen päivä, jolloin elämä pysähtyy ja keho ilmoittaa, että nyt riittää. Päänsärky jyskytti, peitto kääriytyi ympärille kuin turvakehä, ja minä olin kirjaimellisesti kaalimato, joka ei liiku minnekään.
Kaalimato Päiväuni
Eilen heräsin siihen tunteeseen, että keho ei vain pyydä rauhaa, se vaatii sitä. Päänsärky oli kuin jatkuva jyrinä takaraivossa, sellainen, joka ei kysy lupaa vaan ottaa vallan. En voinut tehdä mitään muuta kuin vetäytyä peiton alle ja antaa kehon tehdä sen, mitä se osaa parhaiten: yrittää parantaa itse itsensä.
Tiedät varmasti tunteen. Kun päivästä tulee tahattomasti lepohetki, vaikka kalenteri sanoo muuta. Kun arjen sovitut asiat eivät mahdu siihen oloon, jossa jopa silmien avaaminen tuntuu raskaalta. Minulla oli juuri sellainen päivä, kaalimato-päivä. Ja joskus sellaiset päivät ovat tärkeimpiä, vaikka ne tuntuvat täydellisiltä hukkapäiviltä.
Kun keho pysäyttää
Päänsärky ei ollut vain pientä nipistelyä, vaan syvä, jyskyttävä ja sitkeä kumppani. Se muistutti joka käänteessä, että ihmisen ei ole tarkoitus paahtaa loputtomasti. Nykyisessä muovikulttuurissa – jossa kaikesta pitää selvitä, olla tuottava ja näyttää ulospäin moitteettomalta unohtuu helposti, että lepo ei ole laiskuutta. Keho lähettää signaalit ennen kuin mieli tajuaa mitään. Ja kun ne signaalit tulevat, niitä kannattaa kuunnella.
Peitto kuin turvakuori
Peittoon käpertyminen oli minulle kuin pala lapsuutta. Pehmeä, lämmin kuori, joka antaa luvan olla pieni. Siellä ei tarvitse jaksaa, vakuuttaa ketään tai suorittaa. Siellä voi olla vain mato, suojassa, hiljaa, rauhassa. Olin kääriytynyt niin tiukasti, että jopa kännykän nostaminen tuntui liialta. Nukuin, heräsin, nukuin uudelleen. En tehnyt mitään, ja silti tein kaiken oleellisen: annoin keholle sen, mitä se oli kerjännyt jo useita päiviä.
On ihan ok pysähtyä
Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että ihmisyys ei toimi tehokkuusmittareilla. Kaalimatona oleminen ei tee kenestäkään heikkoa, vaan inhimillisen. Jokainen tarvitsee joskus päivän, jolloin peitto on tärkein paikka maailmassa. Jos sinulla on ollut samanlaisia päiviä, ne eivät ole epäonnistumisia. Ne ovat kehon viestejä ja viestit, jotka kannattaa kuulla. Jo tänään päänsärky jatkuu, mutta tiedän, että eilinen oli tarpeen.
Jos keho sanoo pysähdy, pysähdy. Vaikka matona. Se on rohkeutta.
Rentoa kaalimatoilua!
Seuraa minua: