Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
0
Meidän perheessämme on yksi perinne, joka on vuosittainen kokoontuminen Turkuun, Aurajoen rannalle. Vaikka elämä vie meitä eri suuntiin, yksi päivä vuodessa varataan yhdessäololle. Tänä vuonna mukana oli hyvää ruokaa, jokilaivatunnelmaa, aurinkoinen Turku ja tietenkin kirppislöytö, joka keräsi enemmän kehuja kuin osasin odottaa. Tässä tarina siitä, miksi perhereissu Turkuun on vuoden tärkein perinne. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Joka vuosi toukokuussa tai kesäkuun alussa suuntaamme Turkuun. Tapaamispaikkana toimii lähes poikkeuksetta Vaakahuoneen Paviljonki, josta on vuosien aikana tullut meille paljon enemmän kuin ravintola. Se on paikka, jossa sukupolvet kohtaavat.
Paikalle saapuvat isovanhemmat, omat lapseni puolisoineen, välillä puolisoiden vanhemmat, kummit ja muita läheisiä. Kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuka pääsee paikalle. Silti yksi asia pysyy samana: meidän pieni perhe kokoontuu yhteen.
Nykyään yhteisiä hetkiä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kalenterit täyttyvät nopeasti, välimatkat kasvavat ja jokaisella on oma elämänsä. Siksi arvostan näitä tapaamisia vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa saimme nauttia lähes täydellisestä alkukesän päivästä. Aurinko paistoi, Aurajoki kimalteli ja tunnelma oli juuri sellainen, jota toivoo vuoden ensimmäisiltä oikeilta kesäpäiviltä.
Ruokaa, Aurajokea ja yhdessäoloa
Perinne alkaa yleensä ruokailulla Vaakahuoneella. Pöytä täyttyy erilaisista annoksista, keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja aikaa kuluu huomaamatta. Kukaan ei tunnu vilkuilevan kelloa, koska juuri sitä varten olemme paikalla: viettämässä aikaa yhdessä.
Ruokailun jälkeen lähdimme jokilaivaan kulkemaan edestakaisin pitkin Aurajokea. Turku näyttää vedestä katsottuna aina hieman erilaiselta. Jokirannan rakennukset, sillat ja ihmisvilinä muodostavat maiseman, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.
Päivän aikana seuraamme liittyi vielä lisää väkeä. Joku ehti mukaan myöhemmin töiden jälkeen, toinen tuli toisesta kaupungista suoraan tapaamiseen. Se onkin yksi tämän perinteen parhaista puolista. Paikalle voi tulla silloin kun pääsee, eikä osallistumisen tarvitse olla täydellistä. Tärkeintä on, että nähdään. Illan edetessä nautimme vielä pientä huikopalaa ennen kuin oli aika suunnata nukkumaan. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Tallinnan kirppislöytö pääsi käyttöön
Päivän asu ansaitsee myös oman mainintansa.
Päälläni oli mekko, jonka löysin viikkoa aikaisemmin Tallinnasta Paavlin kirpputorilta. Se oli niitä löytöjä, jotka huomaa heti. Mekko jäi mieleen jo rekissä, ja sovituksen jälkeen tiesin, ettei sitä kannata jättää sinne. Rakastan kirppislöytöjä juuri siksi, että niillä on oma tarinansa. Harvoin vastaan tulee toinen samanlainen, ja usein vaate tuntuu paljon persoonallisemmalta kuin ketjuliikkeiden tarjonta.
Turun reissulla mekko pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Kevyt kangas, näyttävä kuosi ja kesäinen tunnelma sopivat täydellisesti Aurajoen rantaan. Juuri tällaisina päivinä muistan, miksi rakastan second hand -löytöjä niin paljon. Lopulta päivän tärkein asia ei kuitenkaan ollut ruoka, jokilaiva tai uusi mekko. Tärkeintä oli se, että saimme jälleen kerran viettää aikaa yhdessä.
Vuoden päästä tapaamme taas. Joku on ehkä muuttanut, joku vaihtanut työpaikkaa, joku saapuu paikalle uuden puolison kanssa ja joku ei tällä kertaa pääsekään mukaan. Mutta perinne jatkuu. Ja juuri siksi siitä on tullut meille niin tärkeä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää samasta aiheesta:
Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
Melidän Päivä Tallinnassa sisälsi ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa. Tallinna on yksi niistä kaupungeista, joissa tykkään vain olla. Ei tarvitse suorittaa mitään erityistä, sillä päivä täyttyy helposti pienistä löydöistä, hyvistä ruoista ja tunnelmasta. Eilinen reissu oli juuri sellainen, vähän vintagea, vähän kirppiksiä, ratikalla huristelua ja kiireetöntä kiertelyä keväisessä kaupungissa.
Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
Aamu alkoi suunnalla kohti Paavli Kaltsukas, joka on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Tallinnassa. Tällä kertaa siellä oli aivan valtavasti ihania kesävaatteita. Kevyet puuvillamekot, romanttiset kuosit, pellavaa, röyhelöitä ja kaikkea sellaista, mikä tuntuu omalta juuri nyt. Sellainen paikka, jossa tekee mieli vain kierrellä rauhassa ja hypistellä vaatteita ilman kiirettä.
Kävimme myös Paavli Angaarissa, joka on täysin erilainen kokemus. Siellä vaatteet ovat suurissa laatikoissa ja löytöjä saa oikeasti etsiä kunnolla. Hintataso on todella halpa, mutta tällä kertaa mikään ei oikein tuntunut omalta. Laatu oli monessa vaatteessa melko heikko ja vastaan tuli paljon ultra fast fashionia, erityisesti Sheiniä. Välillä kirppiksillä käy juuri niin, joskus löytyy aarteita, joskus taas ei mitään. Silti siellä on aina hauska käydä katsomassa.
Ratikalla pitkin katuja
Yksi päivän parhaista päätöksistä oli hankkia pantilliset matkakortit ja ladata niihin päiväliput. Kuljimme koko päivän ratikalla ja säästimme valtavasti aikaa. Tallinnan ratikat ovat oikeasti todella käteviä, ja niiden avulla kaupungissa liikkuminen tuntuu helpolta ja huolettomalta. Oli ihanaa vain hypätä kyytiin seuraavaan paikkaan ilman sen suurempaa suunnittelua.
Kirppiskierroksen jälkeen suuntasimme syömään Peatusiin. Söin siellä tryffelihampurilaisen, josta tykkään edelleen ihan valtavasti. Peatus on muutenkin paikka, jossa on oma tunnelmansa, vähän rosoinen mutta lämmin. Alueen ympärillä on tulossa remonttia ja muutoksia, vaikka vielä sitä ei kovin paljon huomannutkaan. Tunnelma oli edelleen tuttu ja rento, sellainen hieman industrial-henkinen Tallinna, josta pidän todella paljon.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä Telliskivi Kirbukasissa. Tällä kertaa mukaan lähti koruja – erityisesti rintaneuloja ja sormuksia. Vanhoissa koruissa on jotain erityistä. Niissä näkyy eletty elämä ja pieni persoonallisuus, jota uusista koruista ei aina löydä. Juuri sellaiset pienet löydöt jäävät usein kaikkein rakkaimmiksi.
Hengailua lämpimässä säässä
Loppupäivä kului vain kierrellen ja kaupungista nauttien. Päädyimme vielä Rotermann kortteliin, jossa on aina omanlaisensa tunnelma. Vanhojen tehdasrakennusten ja modernin arkkitehtuurin yhdistelmä toimii siellä jotenkin täydellisesti. Oli ihanaa vain istahtaa hetkeksi, katsella ympärilleen ja nauttia siitä, ettei ollut kiire mihinkään.
Tallinnan päiväreissuissa parasta on ehkä juuri se, ettei niiden tarvitse olla mitään suurta. Riittää, että löytää kauniin mekon kirppikseltä, hyvän hampurilaisen, muutaman korun ja hetken, jolloin keväinen meri-ilma tuntuu kasvoilla. Sellaiset päivät jäävät mieleen kaikkein pehmeimmin.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Muita retkiä Tallinnaan: