paluu Linnanmäen kauhufestivaalille vuosien jälkeen
4
Edellisestä kerrastamme oli vierähtänyt jo monta vuotta, joten paluu Linnanmäen kauhufestivaalille vuosien jälkeen tuntui melkein siltä kuin olisimme menneet kokonaan uuteen tapahtumaan. Olimme Iik!Weekillä aikaisemminkin silloin, kun nuorimmaisemme oli vielä ihan pieni. Omissa muistikuvissani päivällä oli enemmän lapsille sopivaa ohjelmaa ja illan pimetessä tunnelma muuttui vanhemmalle yleisölle suunnatuksi. Nyt lapset ovat kasvaneet, tapahtumakin on kasvanut ja tänä vuonna Iik!Week viettää jo 10-vuotisjuhlavuottaan. Oli siis korkea aika palata katsomaan, miltä syksyinen Linnanmäki näyttää, kun ilta pimenee ja huvipuiston valtaavat zombit, kummitukset ja muut enemmän tai vähemmän epämääräiset kulkijat.
paluu Linnanmäen kauhufestivaalille vuosien jälkeen – Iik!Week 2026
Ensimmäinen Iik!Week järjestettiin Linnanmäellä vuonna 2016, joten tänä syksynä kauhufestivaali järjestetään jo kymmenettä kertaa. Tapahtuma on vuosien aikana kasvanut melkoisesti, ja tänä vuonna Linnanmäki täyttyy neljän viikonlopun ajan kauhukohteista, erilaisista teema-alueista ja kauhuhahmoista. Iik!Week alkoi tänä vuonna 11.9. ja jatkuu viikonloppuisin aina 4.10. saakka.
Meille Iik!Week ei siis ollut aivan uusi tuttavuus, mutta aikaa edellisestä vierailusta oli niin paljon, että muistikuvatkin ovat jo vähän hämäriä. Muistan kuitenkin hyvin sen, että olimme siellä nuorimmaisen ollessa vielä pieni ja tapahtumassa pystyi viettämään aikaa myös lapsen kanssa. Nyt tilanne on toinen jo ihan meidän perheessämme, mutta myös tämän vuoden tapahtuma on selvästi suunnattu vanhemmalle yleisölle. Koko tapahtuma-alueen ikäsuositus on 12 vuotta, varsinaisten kauhukohteiden pääsääntöisesti 15 vuotta ja Painajaisen 18 vuotta.
Linnanmäki näyttää pimeässä aivan erilaiselta
Minusta yksi Iik!Weekin parhaista puolista on oikeastaan itse Linnanmäki. Kesällä se on valoisa, värikäs ja täynnä ihan toisenlaista tunnelmaa, mutta syksyn pimeydessä sama paikka muuttuu todella paljon. Valot, savut, äänet ja ympäri puistoa liikkuvat hahmot tekevät tutuistakin paikoista erilaisia. Eikä aina tarvitse edes mennä varsinaiseen kauhukohteeseen, sillä niitä hahmoja tulee vastaan ihan siellä missä itsekin kulkee.
Ja yhden kanssa minä sitten säikähdinkin ihan kunnolla. Sellainen tilanne on tietenkin jälkikäteen paljon hauskempi kuin sillä sekunnilla, kun joku ilmestyy yhtäkkiä liian lähelle. Minä kyllä tiedän meneväni kauhutapahtumaan, tiedän siellä olevan säikyttelijöitä ja osaan vieläpä odottaa niitä. Silti onnistun säikähtämään.
Tämän vuoden Iik!Weekissä on neljä varsinaista kauhukohdetta: Painajainen, Kammokuja, Pimeyden Karuselli ja Zombimarket. Lisäksi puistossa on neljä kauhualuetta: Hautausmaa, Kauhujen tivoli, Dystopia ja Manala. Kauhukohteet avautuvat tapahtumapäivinä kello 16, joten tunnelma muuttuu vielä paremmaksi sitä mukaa, kun syysilta pimenee.
Kauhua, huvipuistolaitteita ja yksi täysin odottamaton yksisarvinen
Iik!Week ei tietenkään tarkoita sitä, että koko ilta pitäisi viettää kauhusta kiljuen. Suurin osa Linnanmäen huvilaitteista on tapahtuman aikana käytössä, ja jotenkin tavallinen huvipuistoilu tuntuu syysiltana aivan erilaiselta kuin keskellä kesää. Meillä iltaan mahtui kauhutunnelman lisäksi myös jotain sellaista, mitä en todellakaan ollut osannut odottaa.
Mies nimittäin osti yhdeltä pelikojulta yhden heiton. Siis yhden. Hän antoi repun minulle, riisui takkinsa, pomputteli palloa hetken ja heitti sen sen jälkeen sukkana koriin. Minä ja pelikojulla ollut tyttö jäimme molemmat katsomaan tapahtunutta vähän hämmentyneinä, koska en todellakaan ollut varautunut siihen, että yhdellä ainoalla yrityksellä lähdetään palkinto kainalossa. Ja niin minä sain Cuddle Crew -yksisarvisen.
Tietenkään tilanteesta ei ole videota, koska enhän minä voinut tietää, että juuri se yksi heitto olisi pitänyt kuvata. En edes uskonut hänen saavan palloa koriin. Ehkä juuri siksi tilanteesta tuli niin koominen: hän valmistautui yhteen huvipuistoheittoon riisumalla takkinsakin, pomputteli palloa ja sitten vain heitti sen koriin kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Minä ja pelikojun tyttö olimme asiasta huomattavasti enemmän hämmästyneitä.
Minä sain illan aikana myös sarvet päähäni, joten lopputuloksena taisin poistua kauhufestivaalilta pehmoyksisarvisen ja sarvien kanssa. Ei ehkä aivan se perinteisin saalis kauhufestivaalilta, mutta erittäin onnistunut sellainen.
Iik!Week on muuttunut ja niin olemme mekin
Ehkä juuri vuosien väli teki tästä vierailusta tavallista kiinnostavamman. Kun kävimme Iik!Weekillä aikaisemmin, elämä oli aivan eri vaiheessa. Mukana oli pieni lapsi ja tapahtumaa katsoi väistämättä myös sen kautta, mitä lapsen kanssa pystyi tekemään. Nyt samaan paikkaan palasi aivan toisessa elämäntilanteessa ja samalla huomasi, kuinka paljon tapahtumakin on ehtinyt muuttua.
Kymmenessä vuodessa Iik!Week on kasvanut ensimmäisestä vuoden 2016 tapahtumasta kokonaiseksi kauhufestivaaliksi. Kauhu ei rajoitu vain muutamaan erilliseen kohteeseen, vaan tunnelmaa rakennetaan ympäri huvipuistoa. Minusta juuri se tekee tapahtumasta kiinnostavan myös silloin, jos ei halua viettää koko iltaa kulkemalla kauhukohteesta toiseen. Voi vain kävellä ympäriinsä, katsella kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja nauttia siitä, kuinka erilaiseksi tuttu huvipuisto muuttuu pimeässä.
Ja aikuisena Linnanmäelle menemisessä on muutenkin jotain hauskaa. Minun ei tarvitse päästä jokaiseen laitteeseen eikä suorittaa koko puistoa. Voin kulkea ympäriinsä, katsella, vähän säikähtää, nauraa itselleni ja näköjään välillä päätyä kotiin pehmoyksisarvisen kanssa.
Syyskuun ilta on oikeasti kylmä
Yhden asian opin tällä kertaa jälleen kerran: syyskuun ilta Linnanmäellä on syyskuun ilta. Olin mielestäni pukeutunut lämpimästi, mutta minulla oli silti kylmä. Päivällä lämpötila voi vielä hämätä, mutta kun seisoskelee ulkona useamman tunnin, ilta pimenee ja tuuli käy, kylmyys alkaa kyllä tuntua.
Eli jos itse olisin vielä menossa tämän syksyn Iik!Weekille, ottaisin mieluummin yhden lämpimän kerroksen liikaa kuin liian vähän. Minulla oli mukana lämpimiä vaatteita ja silti olisin voinut ottaa vielä lisää. Tässä kohtaa tyyli saa minun puolestani hetkeksi väistyä sen tieltä, ettei tarvitse viettää loppuiltaa hampaat kalisten.
Jos olet vielä menossa Iik!Weekille
Tämän vuoden Iik!Week jatkuu 4.10. saakka, joten tapahtumaan ehtii vielä. Tapahtumaan voi ostaa joko pelkän aluelipun tai Isohupi-rannekkeen. Aluelipulla pääsee tapahtuma-alueelle ja kauhualueille, mutta varsinaiset kauhukohteet ja huvilaitteet eivät kuulu siihen. Isohupi puolestaan sisältää sisäänpääsyn lisäksi huvilaitteet ja kauhukohteet niiden omat pituus-, ikä- ja turvallisuusrajat huomioiden.
Nuorempien kanssa kannattaa huomioida myös ikäsuositukset. Koko Iik!Week-alueen suositus on 12+, varsinaisten kauhukohteiden pääsääntöisesti 15+ ja Painajaisen 18+. Tarkat tapahtumapäivät, aukioloajat ja lippujen tämänhetkiset hinnat tarkistaisin vielä Linnanmäen omilta sivuilta ennen lähtöä, sillä ne ovat juuri sellaisia tietoja, jotka voivat muuttua.
Meillä oli hauska ilta ja oli kiinnostavaa palata Iik!Weekille näin monen vuoden jälkeen. Ehkä kaikkein hauskinta oli huomata, ettei tällaisessa tapahtumassa tarvitse edes olla varsinainen kauhufani. Minulle ilta oli yhtä paljon syksyistä Linnanmäkeä, tunnelmaa, ihmisten katselua ja yhdessä olemista kuin itse kauhua. Ja jos samalla saa yhden kunnon säikähdyksen, sarvet päähänsä ja yksisarvisen kainaloon, niin eihän sitä voi kovin epäonnistuneena iltana pitää. Meidän paluu Linnanmäen kauhufestivaalille vuosien jälkeen oli onnistunut kokemus.
Oletko sinä käynyt Iik!Weekillä ja oletko niitä, jotka nauttivat säikyttelystä, vai kierrätkö kauhuhahmot mahdollisimman kaukaa?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää Linnanmäen tapahtumia:
Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi
Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi! Lähdimme kesäpäivänä katsomaan, miltä Haltialan tila näyttää uusien ylläpitäjien käsissä ja täytyy sanoa, että olin todella positiivisesti yllättynyt. Viime kesään verrattuna muutos on valtava, mutta ennen kaikkea se tuntui vievän Haltialaa aivan ihanan kivaan suuntaan. Hyvä ruoka, kaunis miljöö, kesäinen tunnelma ja pieni tilamyymälä kruunasivat päivän ja tietenkin mukaan lähti vielä pussillinen perunoita.
Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi!
Haltialan tila on minulle tuttu paikka, joten lähdin sinne tänä kesänä vähän uteliaana katsomaan, mitä uusien ylläpitäjien myötä on tapahtunut. Ja voi miten kiva yllätys olikaan!
Haltiala on muuttunut viime kesästä radikaalisti. Ensimmäinen ajatus oli, että täällä on tapahtunut vaikka mitä! Pihapiiri näyttää uudelta, tekemistä ja erilaisia palveluita on tullut lisää ja koko paikka tuntuu jotenkin elävämmältä. Ja mikä parasta, minusta muutos on mennyt todella kivaan suuntaan.
Tällaisissa muutoksissa sitä helposti jää kaipaamaan sitä vanhaa tuttua paikkaa, mutta tällä kertaa kävi ihan päinvastoin. Kiertelimme alueella kaikessa rauhassa ja ihastelimme, mitä kaikkea Haltialaan on tullut.
Hampurilaiset, britakakku ja ihana kesäpäivä
Tietysti kesäretkeen kuuluu myös hyvä ruoka. Kävimme syömässä hampurilaiset, ja ne olivat todella hyviä. Sellaiset kunnolliset kesäpäivän hampurilaiset, joiden jälkeen tulee tunne, että juuri näin tämän pitikin mennä.
Jälkiruoaksi söimme britakakkua ja sekin oli aivan mielettömän hyvää. Britakakku on muuten yksi niistä jälkiruoista, jotka kuuluvat minusta suorastaan kesään. Rapiseva marenki, pehmeä pohja ja herkullinen täyte… täydellistä!
Yksi asia Haltialassa on kuitenkin muuttunut viime vuodesta selvästi: alueella ei ole enää alkoholitarjoilua. Se on hyvä tietää, jos olet suunnittelemassa vierailua ja odotat esimerkiksi viiniä tai olutta ruokailun yhteyteen. Meille sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Päivä oli ihana ilmankin.
Ruokailun jälkeen kiertelimme vielä aluetta ja katselimme kaikessa rauhassa ympärillemme. Haltialassa on edelleen se ihana maalaismainen tunnelma, mutta nyt sen ympärille on rakennettu paljon enemmän kaikkea kiinnostavaa.
Ja sitten tuli päivän viimeinen, ehkä vähän arkisempi mutta sitäkin ihanampi ostos. Perunoita! Kävimme vielä myymälässä ja ostimme kotiin perunoita. Mikä voisi olla parempi tapa päättää kesäpäivä maatilalla kuin lähteä kotiin oman tilan perunat mukana?
Tekstiiliarkeologiaa turkoosissa ja pinkissä
Kesäpäivän asuksi valikoitui tietenkin jotakin värikästä. Päälläni oleva ihanan hehkuva turkoosi paita liittyy tekstiiliarkeologiaani, eli jälleen kerran vanha materiaali on saanut uuden elämän ja päätynyt käyttöön aivan uudessa muodossa.
Turkoosin seuraksi puin valkoiset pitsiset housut, pinkin laukun ja pinkit puukengät. Rakastan tätä väriyhdistelmää! Turkoosi on niin uskomattoman herkullinen väri, että se ei oikeastaan tarvitse ympärilleen paljon mitään. Valkoinen tuo kokonaisuuteen raikkautta ja pinkit asusteet viimeistelevät sen juuri sopivan leikkisäksi. Ja kun ympärillä on vihreää, omenapuita ja kesäinen maalaismaisema, turkoosi suorastaan hehkuu.
Tämä on juuri sitä pukeutumista, josta pidän: itse tehdyn tai muokatun vaatteen ympärille rakennettu kokonaisuus, jossa väreillä saa leikitellä oikein kunnolla.
Haltialasta lähtiessäni mietin, että olipa todella onnistunut kesäpäivä. Olin lähtenyt katsomaan muuttunutta Haltialaa hieman uteliaana, mutta lähdin pois aidosti positiivisesti yllättyneenä. Uudet ylläpitäjät ovat tehneet paikasta paljon enemmän kuin vain tutun kotieläintilan ja ainakin tämän vierailun perusteella Haltiala näyttää löytäneen todella hienon uuden suunnan. Ja ne perunatkin olivat vielä mukana.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa: