Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
2
Minun seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan mikään mitä suunnittelimme kesälomaksi ei toteutunut. Sää oli se kaikkein suurin syy sille, miksi jouduimme muokkaamaan lomaa toisenlaiseksi ja moni asia jäi tekemättä. Silti loma on ollut todella antoisa, vaikka tuntuu sille, että olen vain nukkunut ja syönyt.
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Lomani alkoi juhannuksen jälkeen heti, joten tavallaan lasken myös juhannuksen mukaan omaan lomaani, näin saan ”lomapäiviä” enemmän kuin sen seitsemän viikkoa. Se onkin se syy miksi jään lomalle heti juhannuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa tosiaan valehtelematta meni siihen, että vain nukuin, ompelin ja söin. Kauhean lämmintä ei ollut ja vettäkin satoi niskaan koko ajan. Keskityin Söpöön ja lenkkeilin hänen kanssaan paljon. Pitkiä lenkkejä ja oleskelua. Se teki tosi hyvää.
Tekstiiliarkeologia alkaa
Tuon kahden viikon aikana aloin siivota myös räjähdystilassa olevaa työhuonettani, tosin se on edelleen todella sekainen ja siivottavaa on ja paljon. Mutta tärkeintä oli aloittaa edes ja saada isoin osa kaappiin ja samalla aloittaa projekti, josta olen erityisen innoissani, nimittäin tekstiiliarkeologia. Sen tiimoilta olen saanut vaikka ja mitä aikaan.
Söpö pelkää mökkiä
Söpö rakastaa olla mökillä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Mutta kesällä ei. Söpöä ei saa ulos millään ja siihen syy on villieläinten hajut sekä punkit. Joten meidän mökkeily meni siihen, että minä olin Söpön kanssa kotona ja mies lähti mökkihommiin. Kaksi kertaa olin mukana, ekana kertana kaksi yötä ja toisena vain päivän, joka meni kovassa stressissä, kun Söpö vain itki.
Ruoholahdesta vesibussi Suomenlinnaan
Tämän kesän aikana on kokeilu Ruoholahdesta meriteitse Suomenlinnaan ja pakko sitä oli testata. Sää oli kolea mutta reitti oli hieno. Toivon todella, että tuo reitti säilyisi, meinaan on se hienoa päästä täältä meiltä suoraan Suomenlinnaan vesibussin kanssa. Saarille oli tänä kesänä tarkoitus retkeillä enemmänkin, mutta lopulta kävimme vain Suomenlinnassa.
Esikoinen kävi nopealla vierailulla
Esikoinen tuli kumppaninsa kanssa loppu kuusta nopealle vierailulle. Olimme hotellina kun kävivät katsomassa Lenny Kravitzia. Käytiin koko porukka ensin Farossa syömässä ja sen jälkeen Kirrettiin meidän asuinaluetta vähän enemmänkin. Oli kivaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Kesän kohokohta Krakova
Tänä kesänä oli suunnitelmissa Yyteri ja sinne ihan autolla. Autoa ei saatu ajoissa siihen kuntoon, että siinä olisi voinut nukkua ja oleskella, joten vaihdoimme mökkiin. Lopulta mökkejäkään ei saatu ja mietimme telttaa. meidän teltta on aika pieni. Pitäisi olla kahdenhengen mutta ei sinne kaksi mahdu, joten luovuimme koko hommasta ja ostimme lentoliput Krakovaan.
Krakovan reissu oli tällä kertaa puhtaasti ostos -ja lepäilyreissu ilman turistikohteita. Uimista ja paljon kävelyä. Reissu menikin todella nopeasti ohi. Mielelläni olisin voinut viettää Krakovassa pidempäänkin, mutta onneksi edes sen verran, että jäi hyvät fiilikset. Lämpöäkin siellä oli 30 astetta, vaikka yhtenä päivänä tulikin vettä niskaan kohisten. Vain hetken.
Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Tänä kesänä suunnitelmat eivät menneen niin kuin piti, mulla ei esimerkiksi ole sitä polkupyörääkään. Pojan pyrää ei voi korjata, se on aivan rikki ja uutta en ole saanut aikaan ostaa. Joten pyöräretket ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Road tripit myös, koska autoa ei saatu laitettua tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta tärkeintä on se, että sain levättyä kunnolla ja ommeltua. On ollut kiva nähdä miten innoissani olen ollut tuosta tekstiiliarkeologia -projektista ja miten paljon olen tähän mennessä saanut materiaaleja ”tuhottua”.
Arki alkaa ensi viikolla ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin. Nimittäin pääsette seuraamaan meidän vyön kiristystä. Meillä on iso matkasuunnitelma tiedossa ja sitä ennen on säästettävä, että suunnitelma toteutuu ja minä en ole mikään säästelijäs ihminen, joten saa nähdä mitä siitä hommasta oikein tulee. Tarkoittaa siis sitä, että second hand -shoppailut jäävät. Ompelut ja neulomiset tietenkin kuuluu arkeen, koska materiaalia on paljon kaapeissa.
Joten mielenkiinnolla jään itse odottamaan mitä kaikkea saan aikaan ja miten reagoin siihen, ettei kirppareille tule mentyä. En kuitenkaan kiellä itseltäni sitä, koska silloin homma epäonnistuu. Ihanaa kun olitte tämän kesän meidän mukana. Ensi viikosta lähtien blogi alkaa vähitellen palamaan normaaliin rytmiinsä, eli päivittyy kolme kertaa viikossa. Mutta siis vähitellen siirryn siihen rytmiin.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Millaisia fiiliksiä kesäloman päättyminen on tuonut muina vuosina:
Itse ommeltu mekko Krakovassa
Joskus yksi vaate kantaa mukanaan enemmän tarinoita kuin kokonainen vaatekaappi. Itse ommeltu mekko Krakovassa – kun suunnitelmat muuttuivat elämäni kauneimmaksi muistoksi kertoo siitä, kuinka vuosia odottanut kuvaushaave jäi toteutumatta, mutta sai lopulta paljon arvokkaamman päätöksen. Tämä on tarina itse ommellusta mekosta, rakkaudesta käsitöihin ja yhdestä unohtumattomasta illasta Krakovan Kazimierzissa.
Itse ommeltu mekko Krakovassa – kun suunnitelmat muuttuivat elämäni kauneimmaksi muistoksi
Joillakin vaatteilla on arvoa siksi, että ne ovat kalliita. Minun rakkaimmilla vaatteillani on arvoa siksi, että ne kantavat mukanaan tarinoita. Tämä keltainen mekko on yksi niistä.
Ompelin sen vuosia sitten kankaasta, jonka sain mieheni sukulaiselta. Jo silloin tuntui erityiseltä tehdä vaate materiaalista, jolla oli ollut elämä jo ennen minua. Ehkä juuri siksi tämä mekko ei ole koskaan ollut minulle vain vaate. Se on muistutus siitä, että kauneutta voi syntyä myös siitä, mikä olisi voinut jäädä käyttämättä.
Se ajatus kulkee mukana kaikessa, mitä teen. Ompelussa, tekstiiliarkeologiassa ja tavassani katsoa vaatteita. Jokaisella kankaalla on mahdollisuus saada uusi elämä. Kaava kuitenkin on kadonnut muistista näiden vuosien aikana. Voi olla Suuri käsityö -lehden Janina F kaava, varma en ole.
Kuva, joka jäi ottamatta
Heti mekon valmistuttua näin mielessäni täydellisen valokuvan.
- Vanha vihreä polkupyörä.
- Haltialan maalaismaisema.
- Valkoinen olkihattu.
- Pitsiset käsineet.
- Ja tämä keltainen mekko.
Näin kuvan mielessäni niin selvästi, että olin varma sen toteutuvan. Mutta aina tuli jotakin. Milloin sää ei suosinut, milloin aikaa ei löytynyt. Kuvaus siirtyi viikosta kuukauteen ja kuukaudesta vuoteen. Lopulta huomasin, että mekko oli odottanut kaapissa jo vuosia. Täydellistä hetkeä ei koskaan tullut.
Mekko matkusti Krakovaan
Kun pakkasin matkalaukkua Krakovan matkaa varten, päätin ottaa mekon mukaan. En siksi, että olisin suunnitellut sille kuvausta. Halusin vain pukea pitkästä aikaa ylleni vaatteen, jonka olin tehnyt omin käsin. Se tuntui oikealta. En kuitenkaan osannut aavistaa, että juuri Krakovassa tämä mekko saisi kaikkein kauneimman muistonsa.
Yksi ravintola ja yksi ilta
Kävelimme Kazimierzin kaduilla, kun huomasimme meille täysin uuden ravintolan. Sen nimi oli NOAH. Päätimme varata pöydän seuraavalle illalle. Seuraavana Iiltana puin mekon ylleni. Jalassani olivat samat valkoiset sandaalit, jotka olin aikanaan suunnitellut siihen Haltialan kuvaukseen.
Kun astuimme ravintolaan sisään, tunnelma tuntui heti lämpimältä ja kutsuvalta.
NOAH tarjoilee modernia Lähi-idän ruokaa, jossa perinteiset Lähi-idän maut kohtaavat nykyaikaisen keittiön. Ravintola tunnetaan erityisesti yhdessä jaettavista annoksistaan, mutta ennen kaikkea mieleeni jäi kokonaisuus.
Ruoka oli erinomaista. Jokainen annos oli täynnä makua, värejä ja huolella valittuja raaka-aineita. Yhtä vahvasti mieleeni jäi kuitenkin henkilökunta. He ottivat meidät vastaan aidolla ystävällisyydellä, auttoivat annosten valinnassa ja loivat tunnelman, jossa oli helppo rentoutua. Sellainen palvelu on nykyään harvinaista, ja juuri siksi se jäi mieleen.
Silloin ymmärsin
Kesken illallisen mieleeni nousi ajatus. Minä olin käyttänyt vuosia yhden valokuvan suunnitteluun. Ja silti kaikkein kaunein hetki syntyi täysin ilman suunnitelmaa. Ei Haltialassa. Ei vihreän polkupyörän vieressä. Vaan Krakovassa, ravintolassa, jota emme olleet edes tienneet olevan olemassa ennen tuota päivää.
Siinä hetkessä ymmärsin, ettei tämä mekko enää tarvinnut sitä alkuperäistä kuvausta. Se oli saanut paljon arvokkaamman tarinan.
Miksi ompelen edelleen itse?
Minulta kysytään usein, miksi ompelen edelleen itse, vaikka vaatteita saa ostettua lähes mistä tahansa. Vastaus löytyy tästä mekkosta. Kun teen vaatteen omin käsin, siihen ommellaan samalla pieni pala elämää. Siihen jäävät ne illat, jolloin ompelukone surisee työhuoneen pöydällä. Siihen jäävät ajatukset, onnistumiset ja joskus myös epäonnistumiset. Ja myöhemmin siihen tarttuvat muistot.
Tämä mekko muistuttaa minua nyt lämpimästä kesäillasta Krakovassa. Se muistuttaa hyvästä ruoasta. Ystävällisistä ihmisistä. Yhdestä täysin sattumalta löytyneestä ravintolasta. Ja siitä, että kaikkein kauneimmat hetket eivät yleensä ole niitä, joita olemme suunnitelleet vuosia. Ne ovat niitä, jotka elämä antaa meille lahjaksi. Ehkä juuri siksi rakastan ompelua niin paljon.
Vaatteet eivät ole minulle vain vaatteita. Ne ovat muistoja, tarinoita ja pieniä aikakapseleita, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen. Ja juuri siksi tästä keltaisesta mekosta tuli yksi elämäni rakkaimmista vaatteista. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi, että se muistuttaa minua siitä, että joskus elämä osaa kirjoittaa paljon kauniimman tarinan kuin minä itse koskaan osaisin.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
Krakovan matkan esittelyä: