18 vuotta avioliittoa takana
6
18 vuotta avioliittoa takana, eikä kaikki ole mennyt niin kuin Strömsössä. Ylä -ja alamäkiä on ollut ja varmasti tulee olemaan, mutta tässä tätä porskutellaan vaan menemään. En usko, että meillä koskaan on mitenkään tasaista tämä elämä, kun ollaan niin temperamenttisia.
18 vuotta avioliittoa takana
Ensimmäisinä vuosina emme muistaneet koskaan meidän hääpäivää, sitä naurettiin aina. Vasta kun muutinne Helsinkiin ja vietettiin ihan vahingossa hääpäivää. Se oli siis oikeasti ihan vahinko, että päätimme ottaa aikaa toisillemme ja vasta myöhemmin tajuttiin, että hei, nyt on tosiaan meidän vuosipäivä, alkoi muodostua tietty perinne miten sitä haluttiin juhlistaa. Tästä on tullut enemmän mieheni juttu. Hän haluaa järjestää kaikki. Tosin minä olen nyt kahtena vuonna halunnut tehdä tiettyjä asioita. Kuten nähdä Titanic 3D:nä ja nyt mennään katsomaan dokkaria. Mutta pian varmasti päästään taas siihen vanhaan suunnitelmaan, että mennään teatteriin tai oopperaan. Mies kun ei ole vieläkään sinne oopperaan päässyt.
Meidän hääpäivän perinteisiin kuuluu se, että varataan hotellihuone sekä pöytä ravintolasta. Näiden lisäksi tosiaan mennään tekemään jotakin, nyt parina vuonna ollaan oltu leffassa, kun on ollut niin kiinnostavia leffoja ja tänä vuonna tosiaan sitten dokumentti, josta kerron myöhemmin. Hotellihuoneeseen ollaan tilailtu sitten erilaisia vaihtoehtoja ja tekemistä. Esimerkiksi iltapalaa huoneeseen tai sitten kuoharia yms. Yhtenä vuonna yksi juttu oli päästä hotellin saunaan ja näköala-altaalla uiminen. Tänäkin vuonna siis on myös hotellissa juttuja.
Mikä on pitkän liiton salaisuus?
Tätä minulta useasti kysytään, itse en koe, että meidän liitto olisi nyt mitenkään pitkä vielä. Mutta ei tähän ole mitään salaisuutta. Parisuhde on kovaa työtä ja pitää myös hyväksyä se, ettei suhde ole joka päivä ruusuilla tanssia, eikä sen vuoksi suhdetta pidä myöskään jättää oman onnensa nojaan. Pitää muistaa toista puolin ja toisin, eikä vaan vaatia itselleen asioita, joita ei pysty sitten toiselle antamaan. Hyvissä määrin yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Yhteistä tekemistä ja omaa tekemistä. Kaikki sopivassa suhteessa.
Molemmilla meillä on omat mielenkiinnon kohteet ja myös samat. Me myös tehdään yhdessä sellaisia asioita mikä ei välttämättä toista niin miellytä mutta näin tutustuu siihen toisen maailmaan ja oppii tuntemaan toista myös sitä kautta, otetaan esimerkkinä vaikka mieheni (ja poikieni) mielenkiinto Star Warsia kohtaan. Olen katsonut väkisin kaikki leffat, mitään muuta siihen liittyvää en ole, vaikka miesväki on naama kiinni kaikessa siihen liittyvässä. Mieheni taas on katsonut minun kanssa Outlander -sarjan, vaikka häntä ei kiinnosta koko sarja yhtään. Esimerkki siis, mutta pätee kaikessa muussakin.
Meidän päivästä tulee juttua myöhemmin!
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Designmuseo
Helsingin Designmuseo
Käytiin Helsingin Designmuseossa muutama viikko sitten ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Helsingissä on valtava määrä erilaisia museoita ja jotenkin Designmuseo jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta nyt vihdoin päätettiin hypätä muotoilun ja suunnittelun maailman. Valtava määrä tuttuja asioita omasta lapsuudesta ja paljon uutta tietoa muotoilusta. Asia mikä otti päähän ja häiritsi alakerrassa, oli äänestys. Vaikka sitä ohjattiin hyvin, niin se vei valtavasti tilaa ja ihmismäärä oli taas kamala.
Designmuseo
Vaikka en pitänyt äänestyksen tuomasta ihmisvilinästä, niin nautin kyllä kovasti tepastella museossa. Varsinkin kun ympärillä oli niin paljon tuttuja juttuja. Heitin äidilleni valokuvan mehulingosta, jollainen meillä on ollut kun olin lapsi. Äitini tosin laittoi viestin takaisin, ettei meillä ollut ihan samanlaista. Jotenkin aivot vain on jäänyt siihen moodiin, että kuvan mehustin on samanlainen millainen meillä oli.
Tutustu Designmuseon näyttelyihin tästä linkistä.
Mieheni oppi taas jotakin uutta, sillä hän ei tiennyt, että prinsessa Leia käyttää Björn Weckströmin suunnittelemia koruja. Kyseinen koru on itselläni ollut monta vuotta jo hankintalistalla. Mutta valitettavasti nuorio-ohjaajan palkalla ei sellaista hankita tuosta noin vain. Enkä usko, että sitä tulisi kauheasti edes käytettyä, kun ei ole sellaisia tilaisuuksia. Mutta aina voi haaveilla.
Puutarha tuo yhteisöllisyyttä
Minua kiinnosti kovin puutarharakentaminen ja sen vaikutukset. Minulla on vuosia ollut kova hinku saada oma kaupunkipuutarha, mutta sen hankinta on ollut vain pieni piste tulevaisuudessa. Ihan siitäkin syystä, että meillä oli omat pikku palstat Paloheinässä, jossa ennen asuimme. Nyt ei sellaista herkkua täällä uudessa ole. Siksi sain uudelleen pienen kipinän ja seurailen koko ajan palstojen myyntejä. Pikku mökki ja palsta, jossa voi viljellä omat hyötykasvinsa.
Käsityöläisenä minua kiinnosti yksi tietty asia, nimittäin tuossa näyttelyssä oli myös iso keto, joka oli tehty tekstiilistä. Sille kedolle sai mennä kävelemään sukkasilleen ja ottaa kuvia. Jono oli sillä hetkellä, joten vain ihastelin sitä ja mietin kovasti, että minne voisimme nuorten kanssa tuollaisen yhteisteoksen rakentaa. Samalla ajatuksella siis. Mitään tilaa tuollaiselle meillä ei ole, mutta voihan sitä aina unelmoida sellaisesta.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: