käsillä tekemisen maailma nuorten kanssa

Viikon kiireiden ja monenlaisten työpäivien keskelle mahtui eilen jotakin aivan erityistä. Lähdimme nuorten kanssa Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille, paikkaan, jossa materiaalit, ideat, värit, taidot ja mielikuvitus kohtaavat valtavan monimuotoisena maailmana. Eilen, tänään ja huomenna – käsillä tekemisen maailma nuorten kanssa on tarina yhdestä messupäivästä, mutta samalla myös ajatuksista, jotka kulkevat paljon messuhallien seiniä kauemmas. Käsillä tekeminen ei ole vain kauniita esineitä, valmiita tuotteita tai taitavia tekijöitä. Se on mahdollisuuksia, oppimista, kokeilemista ja sitä, että ihminen saa nähdä, kuinka ideasta voi vähitellen syntyä jotakin konkreettista.

Eilen, tänään ja huomenna – käsillä tekemisen maailma nuorten kanssa

Messuhallien keskellä avautuu kokonainen maailma

Suomen Kädentaidot -messut ovat tänä vuonna juhlineet 30-vuotista taivaltaan. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen käsityön, suomalaisen osaamisen, kotimaisen designin ja lukemattomat erilaiset tekniikat. Neljä messuhallia ja satoja näytteilleasettajia muodostavat ympäristön, jossa käsillä tekemisen kirjo tuntuu lähes loputtomalta. Yhdessä nurkassa voi kohdata perinteisiä käsityötaitoja, toisessa moderneja materiaaleja ja kolmannessa jotakin sellaista, jonka olemassaolosta ei ehkä tiennyt ennen kuin osui sen kohdalle.

Messuilla kulkiessa huomaa, ettei käsityö ole yksi tarkasti rajattu asia. Se voi olla ompelua, neulomista, virkkaamista, korujen valmistamista, puutöitä, taidetta, muotoilua tai materiaalien aivan uudenlaista hyödyntämistä. Se voi olla vuosikymmenten aikana hioutunutta ammattitaitoa tai ensimmäinen haparoiva kokeilu, jossa tekijä vasta etsii omaa suuntaansa. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin sama perusajatus: ihminen tekee jotakin omilla käsillään, omalla osaamisellaan ja omalla mielikuvituksellaan.

Minulle käsityöihmisenä tällainen ympäristö on luonnollisesti innostava. Materiaalit ja ideat saavat ajatukset liikkeelle, ja mielikuvitus alkaa helposti rakentaa omia suunnitelmiaan. Mutta tällä kertaa messupäivää katsottiin myös nuorisotyön näkökulmasta. Emme olleet siellä vain ihailemassa käsityömaailman tarjontaa, vaan kokemassa yhdessä jotakin uutta.

Käsillä tekeminen ei ole vain valmis tuote

Me elämme maailmassa, jossa lopputulokset ovat usein tärkeämpiä kuin itse tekeminen. Pitäisi osata, onnistua, valmistua, edetä ja saada aikaan. Valmiit tuotteet näyttävät kauniilta, mutta niiden taakse jää helposti piiloon kaikki se, mitä tekeminen oikeasti sisältää: kokeilut, epäonnistumiset, oivallukset, kärsivällisyys ja joskus myös pieni turhautuminen.

Käsillä tekemisessä on jotakin hyvin inhimillistä. Materiaali ei aina käyttäydy niin kuin toivoisi. Lanka saattaa mennä solmuun, ommel voi olla vino ja suunnitelma muuttua kesken kaiken. Joskus on aloitettava uudelleen. Joskus huomaa, että alkuperäinen idea ei ollutkaan paras mahdollinen. Ja joskus juuri vahingossa syntynyt ratkaisu on lopulta kaikkein kiinnostavin.

Tämä on mielestäni yksi käsillä tekemisen tärkeimmistä puolista. Se antaa tilaa keskeneräisyydelle. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla, eikä tekemisen arvoa voi mitata pelkästään sillä, miltä lopputulos näyttää. Matkan varrella voi oppia itsestään, omista taidoistaan ja siitä, kuinka monella tavalla ongelmia voi ratkaista.

Nuorisotyössä tällaisilla kokemuksilla on merkitystä. Kun nuori pääsee tutustumaan erilaisiin tekemisen tapoihin ja mahdollisuuksiin, hän voi löytää jotakin, joka tuntuu omalta. Kaikki eivät innostu samoista asioista, eikä tarvitsekaan. Luovuus ei ole yhden muotin sisällä asuva ominaisuus, vaan se voi näyttäytyä monella tavalla.

Eilen, tänään ja huomenna

Messujen tämänvuotinen slogan, Eilen, tänään ja huomenna, sopii käsillä tekemiseen kauniisti. Perinteet eivät ole vain menneisyyteen kuuluvaa nostalgiaa, vanhoja ohjeita tai sukupolvelta toiselle siirtyviä taitoja. Ne voivat olla myös elävää osaamista, joka saa uusia muotoja ja uusia tekijöitä.

Eilen joku opetteli taitonsa äidiltään, isoäidiltään tai käsityönopettajaltaan. Tänään joku toinen kokeilee samaa tekniikkaa aivan uudella tavalla. Huomenna taito voi saada uuden merkityksen, kun nuori yhdistää siihen oman ideansa, oman tyylinsä ja oman näkemyksensä.

Minusta on tärkeää, ettei käsityötaitoja nähdä vain jonakin, mitä pitäisi säilyttää muuttumattomana. Perinteitä voi kunnioittaa myös uudistamalla niitä. Vanha tekniikka voi olla uuden luomisen lähtökohta, ja tuttu materiaali voi päätyä aivan odottamattomaan käyttöön. Käsillä tekeminen ei ole pysähtynyt menneisyyteen. Se elää, hengittää ja muuttuu tekijöidensä mukana.

Ja juuri siksi nuorten mukanaolo tässä maailmassa on niin merkityksellistä. Kädentaidot eivät jatku itsestään. Ne tarvitsevat ihmisiä, jotka saavat kokeilla, innostua, kysyä, oppia ja löytää oman tapansa tehdä.

Luovuus on myös hyvinvointia

Käsillä tekeminen on minulle henkilökohtaisesti paljon enemmän kuin harrastus. Se on tapa ajatella, ilmaista itseäni ja välillä myös irrottautua arjen kiireistä. Kun istun ompelukoneen ääreen tai tartun materiaaleihin, ajatukset voivat alkaa kulkea aivan toiseen suuntaan. Arjen asiat eivät välttämättä katoa, mutta niiden rinnalle syntyy jotakin muuta.

Luova tekeminen voi tarjota hetken, jossa ei tarvitse suorittaa samalla tavalla kuin monessa muussa elämän osa-alueessa. Saa keskittyä materiaaliin, väreihin, muotoihin ja omaan ideaan. Saa kokeilla. Saa muuttaa mieltään. Saa tehdä jotakin, joka ei ole välttämättä kenellekään muulle tarpeellista, mutta joka tuntuu itselle tärkeältä.

Hyvinvointi ei aina synny suurista ja näyttävistä asioista. Se voi rakentua pienistä kokemuksista, joissa ihminen huomaa osaavansa, oppivansa tai pystyvänsä vaikuttamaan johonkin. Käsillä tekeminen voi tarjota tällaisia hetkiä. Se voi vahvistaa tunnetta omasta toimijuudesta ja antaa tilaa luovuudelle silloinkin, kun muu elämä tuntuu kiireiseltä tai kuormittavalta.

Nuorisotyössä hyvinvointi ei ole vain puhetta hyvinvoinnista. Se voi olla myös yhteisiä kokemuksia, uusia ympäristöjä, mahdollisuuksia tutustua erilaisiin asioihin ja tilaisuuksia löytää omia kiinnostuksen kohteita. Eilinen messupäivä oli yksi tällainen kokemus.

Kaiken ei tarvitse olla valmista

Kun ajattelen käsillä tekemistä, ajattelen myös sitä, kuinka tärkeää on antaa ihmiselle lupa olla keskeneräinen. Meidän ei tarvitse olla valmiita osaajia ennen kuin voimme kokeilla jotakin uutta. Ei tarvitse omistaa täydellisiä välineitä, hallita kaikkia tekniikoita tai tietää etukäteen, mitä tekemisestä syntyy. Joskus riittää, että jokin herättää uteliaisuuden.

Ehkä messuilla nähty materiaali jää mieleen. Ehkä jokin tekniikka tuntuu kiinnostavalta. Ehkä nuori huomaa, että käsillä tekeminen voisi olla jotakin, jota hän haluaa kokeilla myöhemmin. Tai ehkä päivä on vain mukava yhteinen kokemus, jonka merkitystä ei tarvitse heti osata sanoittaa.

Kaikkien kokemusten ei tarvitse muuttua suuriksi oivalluksiksi. Joskus niiden arvo näkyy vasta myöhemmin. Ehkä innostus herää uudelleen, ehkä jokin taito löytyy vuosien päästä, ehkä muisto yhteisestä päivästä jää mieleen. Me emme aina tiedä, millaisia siemeniä kylvämme. Mutta voimme tarjota mahdollisuuksia.

Ja ehkä juuri siinä on yksi nuorisotyön ja käsillä tekemisen kauneimmista yhteisistä ajatuksista: emme voi päättää toisen puolesta, mitä hänestä tulee tai mistä hän innostuu. Voimme kuitenkin avata ovia, näyttää vaihtoehtoja ja antaa tilaa löytämiselle.

Eilen kuljimme nuorten kanssa käsityön ja luovuuden maailmassa. Tänään nuo kokemukset ovat muistoja ja ajatuksia. Huomenna niistä voi kasvaa jotakin aivan uutta. Käsillä tekeminen ei ole vain sitä, mitä syntyy käsissämme. Se on myös sitä, mitä tapahtuu ihmisessä tekemisen aikana. Tulevaisuuden huominen on käsillä tekemisen maailma nuorten kanssa.

Mukavaa päivää!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Blogit.fi

Pinterest