Villaan kääriytyen kohti talvea
0
Syksyn kylmät viimat ovat saapuneet, syysloma on alkanut ja katse on jo kohti kylmää talvea. Villaan kääriytyen kohti talvea kuulostaa oikeastaan aika mukavalta ajatukselta, vaikka en ole koskaan ollut mikään syksyn tai talven suuri ystävä. Kaapeista kaivetaan jälleen esille lämpimät neuleet, villasukat sujautetaan jalkaan ja kesävaatteet saavat vähitellen väistyä paksumpien vaatteiden tieltä. Minä puolestani muistelen edelleen Krakovan ihania helteisiä päiviä ja mietin, kuinka monta kuukautta tässä vielä pitää odottaa seuraavaa kesää. Onneksi kylmistä vuodenajoista voi selviytyä myös vähän mukavammin, kun ympärilleen kerää riittävästi pehmeää villaa ja suunnittelee samalla uusia après-ski-asuja.
Villaan kääriytyen kohti talvea
En tiedä, opinko koskaan pitämään syksystä ja talvesta, sillä minulle kesä on aina ollut se kaikkein ihanin vuodenaika. Rakastan lämpöä, aurinkoa ja sitä, ettei ulos lähtiessä tarvitse ensimmäiseksi miettiä, millaisella vaatetuksella siellä tarkenee. Syksyssä on toki omat kauniit hetkensä, mutta ne eivät varsinaisesti lohduta siinä vaiheessa, kun aamulla ulos astuessa kylmä tuuli löytää tiensä takin kauluksesta sisään. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut tekemään näistä kuukausista itselleni vähän mukavampia, ja yksi parhaista keinoista on ehdottomasti lämpimiin neuleisiin kääriytyminen. Mikään ei oikeastaan ole ihanampaa kuin istua sisällä muhkeassa neuleessa, katsella ikkunasta syysmyrskyä ja olla tyytyväinen siihen, ettei juuri sillä hetkellä tarvitse lähteä mihinkään.
Samalla ajatukset karkaavat helposti menneeseen kesään ja erityisesti Krakovaan, jossa sai nauttia aivan toisenlaisista lämpötiloista. Välillä huomaan selailevani kesäisiä kuvia ja muistelevani niitä päiviä, jolloin pukeutumisen suurin ongelma oli lähinnä se, mitä kevyttä laittaisi päälleen. Nyt sama ihminen istuu kotona villasukat jalassa ja miettii, pitäisikö kaivaa vielä yksi neule esille. Aika nopeasti sitä on taas siirrytty kesämekoista villavaatteisiin, vaikka mieli ei oikein pysy vuodenaikojen vaihtumisessa mukana.
Lämpimät neuleet pelastavat paljon
Vaikka en kylmästä pidäkään, olen aina pitänyt neuleista ja erityisesti sellaisista, joihin voi oikein kunnolla kääriytyä. Minulla on vuosien varrella valmistunut kaikenlaisia neuleita, eikä niissä kaikissa ole todellakaan lähdetty tavoittelemaan mitään tavallista perusvillapaitaa. Välillä olen innostunut muhkeista hihoista, välillä erilaisista boleroista ja huiveista, ja joskus koko ajatus on lähtenyt siitä, että olisi hauska kokeilla jotakin aivan muuta. Lankoja ja ideoita tuntuu riittävän, vaikka keskeneräisiäkin töitä löytyy aina jostakin. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se, että uuden idean saaminen on huomattavasti nopeampaa kuin sen toteuttaminen.
Näissä kuvissa minulla on päälläni itse tekemäni merinovillahaalari ja bolero, jotka sopivat mainiosti tähän vuodenaikaan. Merinovillassa pidän erityisesti sen miellyttävästä tunnusta ja lämmöstä, eikä villavaatteiden tarvitse mielestäni olla mitään raskaita ja kömpelöitä kokonaisuuksia. Niistä voi tehdä myös kevyempiä, mukavia ja vähän erikoisempiakin vaatteita, joita on hauska yhdistellä muun vaatekaapin kanssa. Minulle neuleiden viehätys ei ole koskaan rajoittunut pelkästään siihen, että ne pitävät lämpimänä, vaan yhtä tärkeää on se, miltä vaate näyttää ja millaisia mahdollisuuksia sen tekeminen tarjoaa.
Talvivaatteita esille kaivaessa huomaan myös, kuinka paljon erilaisia lämpimiä asusteita olen ehtinyt vuosien varrella tehdä. Osa niistä on aivan tavallisessa käytössä, osa pääsee esille vain tiettyinä vuodenaikoina ja sitten löytyy niitä vähän hassumpiakin käsitöitä, joilla on aivan oma paikkansa elämässäni. Yksi sellainen pääsee jälleen käyttöön tällä viikolla, mutta siitä vähän myöhemmin.
Kesäinen Krakova vaihtuu talviseen Zakopaneen
Krakovan kesämuistojen rinnalle ovat alkaneet ilmestyä myös ajatukset talvisesta Zakopanesta. Minulla on nimittäin melkoinen innostus après-ski-pukeutumiseen, vaikka itse talvesta en erityisemmin välitäkään. Jotenkin siinä on vain jotain ihanaa, kun saa suunnitella muhkeita neuleita, suuria huppuja ja kaikenlaisia lämpimiä asusteita, joissa voi olla vähän liioitteluakin. Olen jo ehtinyt miettiä uusia neuleprojekteja tulevaa talvea varten, ja välillä tuntuu, että suunnitelmia syntyy enemmän kuin ehdin edes kirjoittaa niitä muistiin.
Zakopanen lumiset vuoristomaisemat ovat aivan oma lukunsa, sillä vaikka en pidä Suomen pitkästä ja pimeästä talvesta, vuoristossa lumi näyttää jotenkin aivan erilaiselta. Ehkä siinä on mukana myös matkustamisen viehätystä ja sitä, että maisemien vaihtuminen tekee tavallisestakin talvipäivästä kiinnostavamman. Ja tietenkin se, että päässä pyörivät jo valmiiksi kaikenlaiset asukokonaisuudet, joita siellä voisi käyttää. En siis varsinaisesti odota pakkasia, mutta odotan kyllä mahdollisuutta pukeutua niihin vaatteisiin, joita olen talvea varten suunnitellut. Onhan sekin jonkinlainen tapa suhtautua vuodenaikaan, josta ei muuten niin kovasti välitä.
Syysloma alkoi mutta työt jatkuvat
Tällä viikolla vietetään syyslomaa, mutta minun kohdallani se ei tarkoita kokonaista viikkoa vapaata, sillä vapaapäiviä on tällä kertaa vain maanantai ja perjantai. Tiistaina suuntaan jälleen töihin ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä meillä järjestetään nuorille Kädentaitojen yö. Kyseessä on siis aivan oikeasti yön yli kestävä tapahtuma, jossa nuoret pääsevät tekemään erilaisia kädentaitoja, ja me ohjaajat olemme tietenkin mukana koko yön. Minusta on ihanaa, että nuorille voidaan järjestää välillä jotakin tavallisesta kerhotoiminnasta poikkeavaa, sillä tällaiset tapahtumat jäävät varmasti mieleen aivan eri tavalla kuin tavallinen arki.
Välillä huvittaa itseänikin, kuinka suuri osa elämästäni pyörii käsitöiden ympärillä. Teen niitä töissä, teen niitä kotona ja suunnittelen uusia silloinkin, kun en juuri sillä hetkellä ole tekemässä mitään. Nyt pääsen vielä viettämään kokonaisen yön niiden parissa, joten eipä tässä ainakaan pääse käsityöharrastus unohtumaan. Tosin saa nähdä, millainen olo torstaiaamuna on, kun takana on kokonainen yö valvomista. Onneksi perjantaina on sitten vapaapäivä, jolloin voi vähän palautua viikon menoista.
Yksisarvinen valmistautuu jälleen yövuoroon
Kädentaitojen yöhön kuuluu myös yksi oma perinteeni, sillä minulla on silloin aina päälläni vuosia sitten tekemäni yksisarvishuppuhuivi. Kyllä, juuri se yksisarvinen, jonka olen aikanaan neulonut ja joka on korvineen ja sarvineen edelleen yksi hauskimmista käsitöistäni. En oikein osaisi enää kuvitellakaan Kädentaitojen yötä ilman sitä, sillä siitä on tullut vuosien varrella aivan oma juttunsa. Kun tapahtuma lähestyy, on aika kaivaa yksisarvinen jälleen esille ja valmistautua yön mittaiseen käsityörupeamaan.
Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus vähän hassummallekin käsityölle löytyy aivan oma käyttötarkoituksensa. En minä aikanaan voinut tietää, että yksisarvishuppuhuivista tulisi vuosittainen työasuste, mutta niin siinä vain kävi. Ja mikäpä sopisi paremmin käsitöiden täyteiseen yöhön kuin itse tehty huivi, jossa on vähän mielikuvitusta mukana. Jos et ole vielä nähnyt tätä vuosien takaista tekelettäni, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, millaisen yksisarvisen olen saanut aikaan.
Yksisarvishuppuhuivi – VillaNanna
Talvesta selvitään yksi neule kerrallaan
Tässä sitä siis ollaan, syysloman alussa ja ajatukset jo tulevassa talvessa, vaikka en ole ehtinyt edes kunnolla hyväksyä sitä, että kesä on ohi. Onneksi kylmät kuukaudet tarjoavat hyvän tekosyyn kaivaa esille kaikki ihanat neuleet, villasukat ja muut lämpimät asusteet, joita on vuosien varrella tullut tehtyä. Ja jos sopivaa vaatetta ei löydy, niin ainahan sellaisen voi tehdä itse. Tosin tässä vaiheessa minun pitäisi ehkä ennemmin keskittyä saamaan muutama keskeneräinen työ valmiiksi kuin aloittaa taas jotakin uutta, mutta katsotaan nyt, kuinka siinä käy.
En edelleenkään odota syysmyrskyjä, pakkasaamuja tai pimeitä iltoja, mutta odotan kyllä niitä hetkiä, jolloin voin istua lämpimässä neuleessa, suunnitella seuraavia käsitöitä ja muistella kesäisiä matkoja. Ehkä se onkin minun tapani selviytyä tästä vuodenajasta. Ei tarvitse väkisin opetella rakastamaan kylmää, kun voi keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät siitä vähän mukavampaa.
Nyt aion kuitenkin nauttia tästä maanantain vapaapäivästä, sillä huomenna palataan taas töihin ja keskiviikkona yksisarvinen pääsee yövuoroon. Toivottavasti se on torstaiaamuna vähän pirteämpi kuin huivin sisällä oleva ihminen ja mennä Villaan kääriytyen kohti talvea…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Näistä kuvissa näkyvistä käsitöistä olen kertonut aiemminkin. Kurkkaa myös nämä!
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Parhaat kesämuistot 2026
Kun näin aiheen Parhaat kesämuistot 2026, ensimmäisenä mieleeni tuli Krakova. Siinäkö ne sitten olivat, minun parhaat kesämuistoni? Kesä ei nimittäin tuntunut mitenkään erityisen onnistuneelta, ainakaan jos sitä vertaa niihin suunnitelmiin, joita olin etukäteen tehnyt. Jäin juhannuksesta seitsemän viikon lomalle ja tietenkin olin ehtinyt suunnitella vaikka mitä. Yyteriin piti lähteä, mökillä piti viettää aikaa ja retkiäkin piti tehdä. Sitten tuli Suomen kesä ja näytti suunnitelmilleni keskisormea. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Kelit olivat huonot, Yyterin reissu jäi ja jotenkin koko kesä tuntui pitkään vähän plääh. Nyt kun aloin tätä postausta varten katsella kesän kuvia ja vanhoja blogipostauksia, huomasin unohtaneeni aika tehokkaasti lähes kaiken muun paitsi Krakovan. Kesällähän tapahtui vaikka mitä.
Tämä postaus on osa Keltanokka-bloggaajien yhteisöpostausta #ParhaatKesämuistot2026. Ja ehkä tämä tuli minulle juuri sopivaan aikaan, sillä ilman tätä haastetta olisin varmaan jatkanut koko talven kertomalla, kuinka surkea kesä meillä oli.
Parhaat kesämuistot 2026
Kesä joka ei mennyt suunnitelmien mukaan
Loma alkoi siis juhannuksesta. Juhannusaattoa vietimme kaupungissa ja kävimme Eiranrannassa ja Cafe Carusellissa, kävelimme ja söimme kotona grilliruokaa ja marjakakkua. Olin kaivanut juhannukseksi päälleni myös vanhan itse tekemäni mekon. Uutta en sentään alkanut sitä varten ompelemaan, vaikka sekin olisi minulta aivan hyvin onnistunut. Tai siis uuden mekon aloittaminen olisi onnistunut. Valmistumisesta juhannukseksi ei olisi välttämättä ollut mitään takeita.
Ensimmäiset lomaviikot taisivat kulua aika pitkälti nukkuessa, ommellessa, syödessä ja Söpön kanssa kävellessä. Kun kirjoitan sen nyt tähän, niin en oikein ymmärrä, mikä siinä oli olevinaan vikana. Sehän kuulostaa aivan loistavalta lomalta. Mutta siinä hetkessä harmitti sää ja kaikki se, mitä ei päässyt tekemään. Kun lomaa odottaa pitkään, mielessä on valmiiksi joku kuva siitä, millainen sen pitäisi olla. Minulla siihen kuvaan kuului ainakin enemmän lämpöä.
Kesäpäiviä lähempänä kuin muistinkaan
Oli meillä niitä ihaniakin kesäpäiviä ja erityisesti kesäaamuja. Yhdeksi kesän parhaista jutuista nousivat yllättäen aamupalat aallonmurtajalla. Kahviloissa käyminen on nykyään sen verran arvokasta lystiä, että aloimme tehdä omat aamupalat mukaan. Nutella-croissantit kotona, kahvi termariin ja meren äärelle. Aika yksinkertaista, mutta samalla ihan täydellistä. Ei kaikkeen tarvita terassia ja kallista brunssia.
Helsingissä tuli muutenkin pyörittyä ja käveltyä paljon. Oli Jätkäsaarta, Töölönlahtea, merenrantaa ja auringonlaskuja. Yhtenä iltana kävimme treffeillä, elokuvissa ja UFFilla ja päädyimme lopuksi aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. UFF kuuluu ilmeisesti minun käsitykseeni romanttisesta treffi-illasta, enkä näe siinä mitään ongelmaa.
Suomenlinnaankin päästiin. Tällä kertaa lähdimme sinne ensimmäistä kertaa Ruoholahdesta vesibussilla. Saariretkiä piti kesällä tehdä enemmänkin, mutta niitä ei sitten tullut. Tämä alkaa muuten toistua tässä tekstissä aika paljon: piti tehdä, mutta ei tehty. Mökilläkin kuvittelin viettäväni enemmän aikaa, mutta Söpö ei oikein viihtynyt siellä kesällä ja lopulta minulle taisi tulla vain pari mökkireissua. Yksi niistä alkoi niinkin jännittävästi, että lähdimme hakemaan Kasvihuoneilmiöstä kaapinnuppeja. Hyvin villiä kesälomailua siis.
Kesään mahtui myös esikoisen ja hänen kumppaninsa vierailu Lenny Kravitzin keikan yhteydessä. Kävimme yhdessä syömässä Farossa ja vietimme aikaa yhdessä. Ja taisipa siitä vierailusta syntyä minulle vielä pieni ompelutyökin.
Ja sitten kirpputorikäynnit lähtivät lapasesta
Tästä ei ehkä tarvitse edes yrittää tehdä mitään kaunista tarinaa. Kesällä tuli käytyä kirpputoreilla. Paljon.
UFF, Fida ja Kierrätyskeskus tulivat tutuiksi ja myöhemmin vielä Krakovan second hand -liikkeet päälle. Löytöjä tuli aika tavalla. Osa päätyi suoraan käyttöön ja osa tietenkin siihen minun omaan systeemiini, jossa katson vaatetta ja alan miettiä, mitä muuta siitä voisi tehdä. Minä saatan nähdä vanhassa vaatteessa hihat, helman, kangasta tai materiaalin johonkin sellaiseen projektiin, jota ei vielä edes ole olemassa. Kirppareilta tuli siis vaatteiden lisäksi aika paljon uusia ideoita, vaikka varsinaisesti niistä minulla ei taida olla pulaa muutenkaan.
Kesällä syntyi tekstiiliarkeologia
Yksi tämän kesän tärkeimmistä jutuista oli ehdottomasti tekstiiliarkeologia, joka taisi oikeastaan alkaa työhuoneen siivoamisesta. Minulla oli kertynyt sinne materiaaleja, vanhoja vaatteita, kankaita, leikkuujätteitä ja kaikenlaista sellaista, josta olin joskus ajatellut tekeväni jotain. Osa oli odottanut vuoroaan todella pitkään.
Ja tänä kesänä niille alkoi yhtäkkiä tapahtua jotain. Vanhoista vaatteista ja materiaaleista alkoi syntyä uusia vaatteita ja mitä enemmän tein, sitä enemmän tuntui löytyvän lisää materiaalia. Varsinainen noidankehä siis! Jossain vaiheessa koko touhulle tuli nimi: tekstiiliarkeologia.
Se kuvaa tätä minun materiaalivarastoni kaivelua aika täydellisesti. Minullahan on vuosien aikana kertynyt kaikenlaista, mikä ei ole mahtunut kaappeihin ja on päätynyt erilaisiin kasoihin ja varastoihin odottamaan sitä kuuluisaa joskus-päivää. Tänä kesänä se joskus ilmeisesti koitti ainakin osalle niistä.
Tekstiiliarkeologiasta tuli lopulta paljon suurempi juttu kuin olin kesän alussa ajatellut ja se jatkuu edelleen. Enkä oikeastaan tiedä, voiko sitä edes kutsua projektiksi, koska projektilla pitäisi kai olla joskus loppu. Minun materiaalivarastoni tuntien tekemistä saattaa riittää vielä muutamaksi vuodeksi.
Kesällä valmistui muutenkin kaikenlaista ja samalla tuli kaivettua käyttöön myös vanhoja itse tehtyjä vaatteita. Ompelupöydällä oli välillä sellainen kaaos, ettei itsekään oikein tiennyt, mitä siitä seuraavaksi syntyy. Ja ehkä juuri se oli koko homman paras puoli.
Yyteri vaihtui Krakovaan
Yyteriin piti siis lähteä, mutta ei lähdetty. Alkuperäiset suunnitelmat menivät uusiksi ja jossain vaiheessa päätimme, että jos Suomen kesä ei nyt kerran suostu yhteistyöhön, niin lähdetään sitten muualle. Ja niin me ostimme lentoliput Krakovaan. Kuudennen kerran.
Tässä vaiheessa voisi ehkä kysyä, eikö maailmassa ole muitakin kaupunkeja. On varmasti. Mutta me tykkäämme Krakovasta. Sinne on helppo mennä, kaupunki on meille jo tuttu ja silti joka kerta löytyy jotain uutta. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä eikä juosta paikasta toiseen, vaan voi tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa.
Ja lämpöä riitti. Suomessa olin ehtinyt palella kesälomalla ja Krakovassa olikin sitten noin kolmekymmentä astetta. Siinä oli ehkä vähän turhankin tehokas siirtymä Suomen kesästä oikeaan kesään.
Kävelimme paljon, söimme hyvin, kiertelimme second hand -liikkeissä ja kävimme uimassa. Kävimme Podgórzessa, Zakrzówekin uimapaikalla ja tietenkin Kazimierzissa. Löytyi uusia ravintoloita ja kauppoja, vaikka kuvittelen aina ennen matkaa, että kuudennella kerralla kaupunki olisi jo aika tuttu. Ei ole.
Krakova oli ehdottomasti kesän suurin yksittäinen muisto ja varmaan juuri siksi se oli melkein ainoa asia, jonka muistin heti, kun tätä haastetta aloin miettiä. Kaikki muu oli jotenkin jäänyt sen taakse.
Oliko se huono kesä sittenkään?
Kun nyt katson kesän kuvia, niin eihän kesä ollut pelkkä Krakova. Siellä oli aamukahvit meren rannalla, Helsinki, Suomenlinna, Söpön kanssa tehdyt pitkät lenkit, mökkipäivät, perheen kanssa vietetty aika, kirpputorit ja aivan valtava määrä käsitöitä. Oli myös paljon sellaisia päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään erityistä.
Minähän olin lomalla. Seitsemän viikkoa. Ja taisin kaiken tämän sähläämisen, ompelemisen, matkustamisen ja kirpputoreilla juoksemisen välissä jopa levätä.
Kun kesää miettii nyt syksyllä, muistaa helposti kaiken sen, mikä jäi tekemättä. Yyteriin ei menty, mökillä ei oltu niin paljon kuin piti, saariretkiä ei tehty niin paljon kuin suunnittelin ja säästä olen varmaan valittanut riittävästi koko loppuelämäksi. Kun aloin kaivella niitä oikeita muistoja, niitä löytyikin aika paljon. Kesä 2026 ei todellakaan ollut sellainen kuin olin suunnitellut. Mutta aika hyvä siitä tuli silti. Tässä oli minun parhaat kesämuistot 2026.
Mukavaa lokakuun alkua!
Seuraa minua:
Muiden bloggaajien parhaat kesämuistot 2026: