Hae
VillaNanna

Miltä köyhyys tuntuu

Miltä köyhyys tuntuu

Miltä köyhyys tuntuu? Voiko köyhänä elää hyvää elämää? Miten selviää hanttihommissa ja tukien viidakossa? Onko köyhän elämä pelkästään roposten laskemista?

Jokainen köyhä kokee köyhyyden eri tavoin ja köyhiä on erilaisia ja elämän kokemukset ovat myöskin erilaisia. Miksi haluan puhua köyhyydestä? Tai miksi haluan kertoa meidän köyhyydestä? Koska haluan, että ymmärretään se, että me kaikki olemme erilaisia ja me kaikki teemme asiat omalla tavalla. Kirjoituksessa on myös pieni kritiikinpoikanenkin, joka on enmmän köyhille kuin muille.

Miltä köyhyys tuntuu? Minusta se ei tunnu miltään. Mutta sen verran tiedän, että monille köyhyys tuntuu musertavalle, työläältä ja vaikealta. Se on surullista…Kuka meille opettaa, että köyhän elämä ei ole merkityksellinen, eikä hän jätä jälkeä tähän maahan?

 

Mitä on köyhyys?

Suomessa köyhyys on suhteellista köyhyyttä ja tämä on syventynyt vuosien saatossa paljon. Köyhyyteen liittyy useasti paljon muitakin ongelmia, kuten päihteet sekä mielenterveysongelmat. Nämä kuitenkin useimmiten niputetaan yhteen ja pidetään kaikkien köyhien onglemana. Näin ei kuitenkaan ole. On paljon köyhiä, joilla ei ole mitään ongelmia ja pystyvät elämään hyvinkin tasapainoista elämää rahasta riippumatta. Sairaudet ja velkakierre tuo mukanaan useasti lieveilmiöitä, jotka voivat johtaa myös asunnottomuuteen. Myös asunnottomia on erilaisia ja asunnottomuuteen on johtanut monet seikat. Myös minä olen ollut asunnoton. En sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka minut sellaiseksi kirjattiin, kun en antanut muuta osoitetta kuin Poste restanten. En myöskään saanut tukia silloin. Tämä oli oma valintani.

Jokaisella on siis oma tarinansa kerrottavana, eikä kenenkään tarina ole toistaan huonompi. On täysin turhaa köyhienkään huudella toiselle köyhälle, että toinen on väärin köyhä. Olen joskus kysynyt, että millainen on oikeanlainen köyhä, mutta selkeää vastausta tähän ei ole tullut. Mutta useimmiten on puhuttu vaikeasta sairaudesta, työstä, jonka palkka ei riitä elämiseen. Nuo lähinnä ovat tulleet esille kun olen asiaa kysynyt.

Miltä köyhyys tuntuu

Pitääkö köyhyyttä hävetä?

Olen aikanaan kirjoittanut tänne postauksen aiheeseen liittyen, kun omaa elämää pitäisi hävetä. Kun kirjoitin tekstin, olin vähän suivaantunut ja se kyllä näkyy tekstistä. Minua harmittaa se, että varsinkin köyhät itse ovat niin kovia arvostelemaan muita köyhiä heidän elämästä, varsinkin jos toinen köyhä elää hyvin. Sellainen ei ole oikea köyhä…Jälleen palataan tähän aiheeseen.

Itse olen sitä mieltä, ettei omaa elämää pidä koskaan hävetä, vaan elämästä voi rakentaa sellaisen, että on hyvä elää sitä omaa elämää. Näin olen itsekkin tehnyt. Ennen, nuorempana köyhyys oli myrkkyä minulle mutta sairauteni ja pitkäaikaisen tyttömyyden jälkeen, olen muuttanut suhtautumista elämääni. Tällä porukalla on hyvä olla. Olen tehnyt ison työn, että olen nyt tässä pisteessä, jossa nyt olen ja arvostan itseäni enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka köyhyys on elämässä, niin elämä sisältää niin paljon hyviä asioita, ettei köyhyys tunnu musertavalta vaan voin tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä.

On ainakin yksi asia missä minun ja rikkaan ihmisen elämä eroaa ja se on siinä, ettei minulla ole mitään menetettävää, kun minulla ei ole mitään. Koen olevani näin paljon vapaampi mitä rikas. Rikas on kiinni omaisuudessaan, minä en missään. Voin siis vapaasti mennä ja tehdä mitä ikinä tahdon. Toki voi rikaskin, jos maksaa siitä. Minä teen kaiken sen vähällä rahalla tai ilmaiseksi.

Miksi ihmeessä olen köyhä?

Ei mennyt asiat suunnitelmien mukaan. Tulin äidiksi nuorena, kesken opintojen. Lapsi oli vaikeasti sairas ja jäin hoitamaan häntä. Kävin toki koulut loppuun alalla, joka vedettiin Suomesta alas. Sen jälkeen kouluttauduin ja erikosituin siihen asti kun sain jälleen uuden lapsen, joka oli myös vaikeasti sairas. Jäin hoitamaan häntä kotiin. Kun tilanne parani lähdin hanttihommiin ja sitä kautta pääsin lopulta matalapalkkaiseen työhön, palkalla kyllä eli kun ei mitään ylimääräistä hankkinut. Mutta sitten sairastuin vakavasti itse ja 6 vuotta elämästä meni taistellen. Siksi, vasta nyt lähes 50 vuotiaana olen vihdoin sellaisessa tilanteessa, jossa voin vähän itse päättää miten teen työni, missä sitä teen ja millä tavoin.

Minulle tämä toimii paremmin kuin vakinainen työ, sillä…Edelleen, saan olla vapaa tekemään mitä huvittaa. Kyllä, vapaus on minulle aina tärkein asia mutta ymmärrän hyvin heitä, jotka kaipaavat vakinaista työtä. Epäsäännöllinen tulo tuo perheelle kompastuskiviä, mutta nekin on voitettavissa kun osaa ennakoida. Minulla ei siis ole ollut ongelmia ollnekaan tukien kanssa, mitään ei ole katkaistu kun olen ollut hyvissä ajoin liikkeellä kun tiedän, että tilanne muuttuu.

Mikä on tämän kirjoituksen tarkoitus? Se, että alettaisiin ymmärtämään sitä, että meitä köyhiäkin on erilaisia, me unelmoimme eri asioista, me koemme elämän eri tavoin. Ei me kukaan olla samanlaisia. Mutta yksi asia on varma, se olo ei kohene rahalla, jos ongelmat ovat todella huonosti henkisellä puolella. Kokemusta on. Oman unelmaelämän voi silti rakentaa, sen mukaan miten siihen on mahdollisuuksia.

Miltä köyhyys tuntuu? Se tuntuu siltä, että se on osa elämää mutta en anna sen olla koko elämä. Olen näinä vuosina oppinut sen, että minä voin oikeasti tehdä ihan mitä tahansa sellaista ilmaiseksi, mistä rikas maksaa. Minun hyvinvointini lähtee siis ihan niin perusasiasta kuin liikkuminen, en häpeä sitä, että polkupyörät meillä on kierrätettyjä tai liikuntavarusteet on myös kierrätettyjä, vaan ne ovat sopivat siihen, että voidaan liikkua ja mennä minne halutaan. Toinen todella tärkeä asia liikkumisen lisäksi on ompelukone, sekä neulepuikot. En minä muuta tarvitse, oikeasti. Näillä asioilla pääsen jo pitkälle oman hyvinvoinnin hoidossa.

Miltä köyhyys tuntuu

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

P.S Tule mukaan köyhien ja vähävaraisten vinkkiryhmään antamaan omia vinkkejä tai puhumaan köyhyydestä.

14 kommenttia

  1. Sanna / Kototeko kirjoitti:

    Olipa hieno teksti. Ja arvostan suuresti asennettasi. Meidänkin perheessä on eletty pitkiä aikoja todella niukasti. Nykyisin asiat ovat taloudellisesti paremmin. En kaipaa niitä äärettömän niukkoja aikoja, mutta on sanottava, että kaikkein tiukimpina aikoina löysin luovuuteni. Ja se on paljon enemmän kuin mitä rahalla voi ikinä saada. Ja toisaalta en myöskään kaipaa esim. omistamista. Omistaminen sitoo koko ajan huomion siihen, mitä omistaa. Tai sitten sitä rahaa pitäisi olla tosi paljon, ettei omaisuudesta huolehtiminen toisi stressiä jne. Elämä on hyvin nyt, mutta eihän siitä koskaan tiedä. Kenen tahansa elämä voi mullistua taloudellisesti tuosta vain. Ja muutenkin. Koitetaan iloita siitä, mitä on nyt. Ihanaa syksyä! ❤️

    • villananna kirjoitti:

      Siitä pitää todella iloita, mitä jo on eikä miettiä koko ajan mitä ei ole.

  2. Jael kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus Melissa. Olin myös yksinhuoltaja, ja pienikin ylimääräinen kulu sai kuukausibudjetin sekaisin. Nytkin tulot ovat todella pienet kun käännöshommia ei ole tarpeeksi,mutta silti olen onnellisempi kuin silloin kun olin esim,. IT-alalla töissä, ja stressattu.

  3. Sorakukka kirjoitti:

    Köyhyys on Suomessa eräänlainen tabu. Hyvä köyhä ei valita ja on kiitollinen kaikista almuista mitä saa. Miksi ihmeessä? Minä olen huono köyhä ja taistelen omien unelmieni eteen ja parhaillaan kuljen vastavirtaan poikittain.

    Tiesitkö muuten että suuren suosion saanut Some deep story – kausi alkaa pian? Tällä kertaa aiheenaan köyhyys. Ensimmäinen jakso tulee Yle Areenaan katsottavaksi 4.10

    • villananna kirjoitti:

      Niin pitääkin, aina tastella omien unelmien eteen, ilman unelmia ei ole elämää. Se on minun mielipide.

  4. Diiskuneiti kirjoitti:

    Todella hyvä kirjoitus. Pienemmälläkin määrällä rahaa voi elää hyvin ja onnellisesti. Ja on hyvä hankkia juttuja kierrätettynä, se on ekologistakin. Materia ei tee onnelliseksi, itseäni se ainakin vaan ahdistaa. Juuri vein kirpparille tavaroita ja sain sieltä sen verran rahaa, jolla saa maksettua yllättäviä menoja 🙂

    • villananna kirjoitti:

      Materia on vaan materiaa ja kyllä itse tykkään tietyistä jutuista ja niitä sitten on ja paljon mutta me kaikki ollaan onneksi erilaisia 🙂

  5. hannamariav kirjoitti:

    Koskettava teksti. Pienellä rahalla voi elää onnellisena, sekä onnettomana. Sen olen tässä mm. opintotukivuosien sekä heikon (jo entisen) parisuhteen aikana huomannut että molemmat ovat mahdollisia. Nykyään saan onnea siitä, että olen luonut itselleni mahdollisuuden olla venyttämättä jokaista penniä, pystyn jopa säästämään sekä lahjoittamaan. Olen myös myynyt jonkin verran tavaroita joita en tarvitse, olo on ollut vapautunut.

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    • villananna kirjoitti:

      Mahtavaa, että olet päässyt sellaiseen pisteeseen, joka on sinulle hyvä ja siitä pääsee aina suuntaan mihin tahtoo.

  6. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Upeaa kun kirjoitat rohkeasti vaikeista aiheistakin! Jostain kumman syystä varsinkin Suomessa talouteen liittyvät asiat ovat usein ihmisille aika hyshys vaikka tietyistä asioista olisi mielestäni hyvä rohkeasti ääneen puhuakin.

    P.s. En jotenkaan lainkaan ole pitänyt sua 50-vuotiaana o.O

    • villananna kirjoitti:

      En minä ihan vielä 50 vuotta ole mutta kovasti lähenee jo 🙂

  7. Emmi kirjoitti:

    Asiat harvoin menevät suunnitelmien mukaisesti. On hyvä muistaa, että olemme kaikki yksilöitä ja sitä vastoin kun päättäjät haluavat kaikkia työttömiä yrittäjiksi painostaa; kaikkien ei tarvitse olla yrittäjiä. Kaikki eivät osaa taikoa rahaa tyhjästä tai siihen ei ole voimavaroja. Itse koen olevani siinä mielessä onnekas, että minulle on suotu selviytymisen taito. Aina kun on ollut taloudellisesti tosi tiukkaa, olen taikonut rahaa tyhjästä. Tuntuu hassusti siltä, että laskiessani kaupassa mitä ruokaa saisin alle eurolla, olen ollut kaikkein onnellisimmillani. Nykyään talouteni vahvasti kasvussa ja kiitän tästä periksiantamatonta luonnetta sekä joogan tuomaa mielenrauhaa. Voimia kaikille talousasioiden kanssa kamppaileville – aina löytyy keinot päästä eteenpäin! Joskus se vain ottaa aikaa. <3

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä vain, me olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat eri tavoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *