Hae
VillaNanna

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää ja sitä meillä ei oikein tällä hetkellä tunnu olevan ollenkaan. Tuntuu myös sille, etten oikein nää perhettäni enkä kavereita enää ollenkaan, olen aina töissä ja katselen muiden lapsia, juttelen muiden lasten iseille ja äideille. Työ muokkaa meidän kaikkien elämää, se vähentää meidän kaikkien sosiaalisia kontakteja ja hups vaan, huomaat olevasi pihalla kuin lumiukko omassa elämässäsi.

Tämä vuosi on ollut todella erikoinen, enkä tarkoita vaan koronaa, vaikka sillä on iso merkitys kuitenkin tämän vuoden tapahtumiin. Niin paljon on mahtunut tähän pieneen aikaan, kohta on taas joulu ja uusi vuosi ja millainen on se tuleva vuosi? Onko se parempi kuin tämä vuosi on ollut? Itse haluan uskoa siihen. Uskon myös, että nyt saan myös aikaa enemmän perheelleni ja ystävilleni, kun työkuvioni ovat jälleen muuttuneet.

Ai, mitä on sitten tapahtunut?

Niin paljon on tapahtunut ja pelkäänkin, että nyt kun tilanne rauhoittuu, niin sitten käykin hullusti ja meneekin kaikki päälaelleen. En tokikaan halua tätä edes miettiä.

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Luulen, että kaikille on tärkeää se, että vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa. Tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, ulkoillaan ja puuhataan yhdessä. Meillä tämä ei ole niin yksinkertaista. Olemme eri aikaan töissä mieheni kanssa, näen nuorimmaiseni ohimennen aamulla ja illalla. Isompia en näe kuin harvoin. Olen niin tottunut siihen, että meillä on yhteisiä seikkailuja, yhteisiä matkoja ja yhteisiä juttuja. Minun työni on vähentänyt tätä roimasti ja se myös näkyy meidän arjessa. Lapsi kaipaa, mies kaipaa, kaikki kaipaa.

Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että ammatinvalintakysymys ja kaikkea ei voi saada, vai voiko? Meidän elämässä on tapahtunut nyt viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Olen vaihtanut työtilaa neljä kertaa. Kaksi kertaa minut pyydettiin tietyille tiloille ja kaksi kertaa olen hakenut tietyille tiloille. Nyt vaihdoin sellaiseen tilaan, jossa teen vain kädentaitoja. Vedän pajoja ja kerhoja eri ikäsille (9-18 vuotiaille) ja tämä tila on minun valtakuntani ja unelmien täyttymys. Tätä olen pitkään unelmoinut, että voin yhdistää nuorisotyön sekä pajatoiminnan ja tehdä kädentaitojen parissa töitä eläkeikään asti. Urani on siis päässyt sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut minulla tavoitteena.

Tämän vuoden aikana on myös esikoiseni vaihtanut työpaikkaa, vakipaikkaan, poikani alkoi vuosi sitten seurustella ja nyt tänä syksynä muutti tytön perässä toiselle paikkakunnalle. Näin kaksi lapsistani asuu nyt kaukana kotoa. Se on ollut raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua. Mutta keskimmäisen muutto oli iso askel meille kaikille ja nuorimmaisen on vaikea sopeutua. Mutta nyt uusien työtuulien tullessa, minulla onkin myös enemmän aikaa olla perheeni kanssa ja näin tukea myös tätä nuorintani, joka palvoo isoveljeään.

Millä keinoin koitamme lähentyä perheenä jälleen?

Nyt minulla on pääsääntöisesti viikonloput vapaat ja ihan ensin otan meidän vanhan tavan takaisin ja se on yhdessä ruoan valmistus sekä yhdessä syöminen. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella taas yhteisiä ihania retkiä eri paikkoihin. Olen niin ansainnut tämän ja nyt onkin katse jo kohti kesälomaa, jota minulla ei viime kesänä ollut kuin viisi päivää. Uskon myös, että nyt ehdin taas ommella ja keskittyä muihinkin hommiin kuin työhöni. Ihminen tarvitsee muutakin kuin oravanpyörän.

Nautinnollista pikkulauantaita!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Kaunis Nuuksio

Aurinkoinen lauantai

Huipulla tuulee

Iski paniikki

Iski paniikki

Melissalla iski paniikki! Näin se kävi.

Kun aloitin nuoriso-ohjaajan opinnot seitsemän vuotta sitten, pääsin heti ensimmäisen näytön jälkeen töihin. Tein keikkaa koko opiskeluni ajan ja heti opintojeni jälkeen jatkoin hetkisen keikkailua, tämän jälkeen siirryin koulumaailmaan osa-aikaiseksi vastuuohjaajaksi. Lopulta nuorisotyö vei mukanaan ja palasin keikkailun piiriin. Kaksi vuotta olen siis keikkaillut ja ollut osa-aikaisia pätkiä Nuorisopalvelulla. Nyt koronarajoitukset tuli, niin minut vakinaisetettiin. Sain vihdoin palkinnon siitä kovasta työstä minkä olen tehnyt ja minun pitäisi tanssia ja laulaa ilosta, mutta…

Iski paniikki

Minulla on ollut ajatuksena se, että saan tehdä sellaisen pidemmän jakson hommia ja joskus kun osaan kaikki täydellisesti, niin sitten voin hakea vakipaikkaa, mutta toisin kävi.

Miksi minulla sitten on paniikki?

Olen tottunut tekemään töitä miten haluan, milloin haluan ja missä haluan. Enää en voi mennä ja tulla niin kuin tahdon, olla siellä töissä missä milloin tahdon. Elän nyt kokonaan tälle yhdelle paikalle. Minulta jää pitkät kesät, Työväenopiston käytävät ja erilaiset käsityöfestarit. Tilalle tosin tulee iso määrä kaikkea muuta, mutta enää en voi itse päättää mitä haluan tehdä, vaan tehtävä on sitä mitä työnkuvaan kuuluu. Tässä kohtaa se paniikki iskee. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, etten haluaisi vakipaikkaa, siitä ei ole kyse. Se oli suunnitteilla ja tarkoitus ja olen todella iloinen, että paikan sain ja ura etenee huimaa vauhtia, vaikka ikää on paljon.

Minulla on ollut ajatuksena se, että saan tehdä sellaisen pidemmän jakson hommia ja joskus kun osaan kaikki täydellisesti, niin sitten voin hakea vakipaikkaa, mutta toisin kävi.

Monasti saa kuulla siitä, miten ikä painaa vaakakupissa, meitä vanhemiä ihmisiä ei haluta enää työelämään. Ollaan liian vanhoja kun se 50 vuotta tulee mittariin. Monilla on ollut suuria vaikeuksia tämän ikäisenä saada töitä ja olenkin siitä todella mielissäni, ettei ikäni ole ollut kynnyskysymys missään vaiheessa kun olen hakenut töitä. Se on useimmiten ollut enemmänkin valttikortti kuin este. Tämä nähtävästi riippuu siis paljon alasta mihin hakee töihin.

Minun ei auta muu kuin siirtää paniikki sivuun ja lähteä tekemään samalla uutteralla otteella töitä kuin tähänkin asti. Kouluttaudun koko ajan ja parannan ammattitaitoani. Kuten tähänkin asti. Paniikki väistyy asteittain ja pikku hiljaa. Uskon tämän tunteen vielä muuttuvan kun pääsee kunnolla hommiin, nyt tämä korona vaikuttaa paljon siihen miten tätä työtä tehdään, ikävä on nuoria!

Oikein ihanaa ja aurinkoista päivää teille kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi