Hypeconista Nuuksion kautta lomille
0
Kolme viikkoa, kolme erilaista kesäleiriä. Hypeconista Nuuksion kautta lomille, niin se kolme viikkoa meni, oikeasti. Minulla oli kolme täysin erilaista leiriviikkoa ja nyt vihdoin loma. Lomalla olen suunnitellut makoilevani vain. Kyllä, tämä kesä on omistettu vain ja ainoastaan lötköilyyn, en meinaa tehdä mitään muuta. Paljon haluan tehdä sellaisia asioita, joita teimme ennen koronaa ja koronan aikana. Mutta palataan silti tuohon kolmeen viikkoon.
Hypeconista Nuuksion kautta lomille
Ennen lomaa pääsin eläytymään Cosplay -maailmaan, tutustuin myös Therianeihin sekä vaelsin Nuuksiossa. Nuorisotyö on siitä mielenkiintoista, että pääsee tekemään paljon erilaisia asioita, varsinkin näin kesätoiminnoissa.
Cosplay vei minut Hypeconiin
Cosplayn kohokohta oli retki Hyvinkään Hypeconiin. Siellä nuoret pääsi eläytymään todella niihin rooleihin, joita rakensivat. Ennen retkeä, päästiin kirppareita kiertämään ja hankkimaan materiaalia asuihin, sen lisäksi saimme Sanna Partasen pitämään pienen oppitunnin mistä kaikesta voi tehdä asuja ja tietenkin toinen tärkeä asia: Meikkausta. Koko viikko oli minulle opettavainen.
Therianit hyppelehti Lomamäen lemmikkipuistoon
Toinen viikko meni therian -leirin tiimellyksessä ja lopulta löysimme itsemme Lomamäen lemmikkipuistosta ja minä sain viljakäärmeen kaulaani. Miten upea eläin käärme onkaan. Pakko sanoa, oli kyllä viikon kohokohta kaikkinensa tuo Lomamäki. Ei vain se, että käärme kutitti kaulaani. Siitä onkin vuosia jo aikaa kun viimeksi kyseisessä paikassa kävin.
Viikko Nuuksiossa on seikkailu
Nuuksio on oikeasti upea kohde, ihan kaikille. Varsinkin kun lähtee kiertämään vähän niitä reittejä, jotka ovat tuntemattomampia. Ei niitä reittejä, joissa tarvitaan liikennevalojakin, kun ihmisiä on niin valtavat määrät. Tänä vuonna leiri, johon sallistuin oli neljä päiväinen, koska juhannus. Mutta se riitti oikein hyvin. Saatiin nauttia auringosta, mutta myös sateesta, ihan kunnon sateesta.
Siitä on tosiaan muutama vuosi aikaa kun olen viimeksi ollut Nuuksiossa vaelluksella ja osa alueesta olikin muuttunut ihan positiivisesti. Klassarin kierroksella oli nyt ihan kunnon grillikatos, jota ennen ei ollut ja camping -alue oli edelleen paikalla, vaikka sekin hitusen muuttunut. Grillipakkoja on kierroksella useampi, joka on erittäin hyvä juttu. Vaikka saatiin sade niskaan, niin oli silti kiva pitkästä aikaa samoilla Nuuksiossa.
Mutta nyt lomille!
Ihanaa kesää kaikille!
Seuraa minua:
Viikot ennen lomaa:
Kulttuuri tarvitsee meitä
Photo by Michael Mora on Unsplash
Kulttuurihyvinvointi rakentuu arjen kasvatuksesta ja yhteisön vastuusta ja juuri siksi kulttuuri tarvitsee meitä enemmän kuin ehkä muistammekaan. Kun esityksen edessä seisoo ihminen, ei kulissi, jokainen katse, teko ja reaktio vaikuttaa. Tämä kirjoitus pureutuu nuoriso-ohjaajan näkökulmasta siihen, miksi kulttuuritilojen käytös ei ole vain sääntölista vaan hyvinvoinnin rakennuspalikka.
Kulttuuri tarvitsee meitä
Ooppera- ja balettitaiteilija Atte Kilpinen julkaisi hiljattain pysäyttävän viestin sosiaalisessa mediassa. Taidetestaajat-ryhmän vierailun aikana yleisö heitteli esityksen aikana esineitä kohti esiintyjiä, huuteli, nauroi väärissä kohdissa ja rikkoi esityksen tunnelman. Kollegaa osui päähän. Edellisellä kerralla joku oli sylkenyt parvelta permannolle. Tämä ei ole ”nuorten hulina” tai “ei ne ymmärrä paremmasta” -hetki. Tämä on turvallisuuskysymys, kasvatuskysymys ja kulttuurihyvinvoinnin kysymys.
Nuoriso-ohjaajana minun on pakko sanoa: kun teatterissa tapahtuu tällaista, kyse ei ole yksittäisestä ryhmästä vaan laajemmasta ilmiöstä, joka näkyy myös kaduilla, kouluissa ja somessa. Kyse on siitä, että tilannetaju ja toisen ihmisen kunnioitus ovat yksilö ja yhteisötaitoja, jotka eivät synny itsestään.
Kulttuuritilassa huono käytös korostuu, koska se osuu kirjaimellisesti ihmiseen, joka on työtehtävässään. Esiintyjä ei voi suojautua, vaihtaa paikkaa tai poistua tilanteesta. Hän ei ole esine eikä liikkuva kuva, vaan elävä ihminen.
Kulttuurihyvinvointi ei ole pelkkä sana, se on suojakehä
Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa mahdollisuutta kohdata taide niin, että se lisää ymmärrystä, turvaa, osallisuutta ja hyvää oloa. Sitä, että jokainen pääsee kokemaan elämyksen ilman pelkoa. Mutta kulttuurihyvinvointi on myös esiintyjien oikeus. Se on lavan ja katsomon välinen näkymätön sopimus:
Minä annan työni, sinä annat kunnioituksesi. Kun se rikotaan, syntyy vahinkoa, joka näkyy:
- esiintyjien työhyvinvoinnissa
- nuorten taidekokemuksissa
- koko yleisön kokemuksessa
- kulttuurialan arvostuksessa
Kulttuuri ei voi hyvin, jos sen perusta horjuu.
Ja nuoriso-ohjaajana tiedän: hyvinvointi ei synny sormia napsauttamalla. Se syntyy arjen opetuksesta. Siitä, että harjoitellaan rauhoittumista, oman toiminnan rajoja, toisten tilaa ja ihan peruskäytöstapoja ilman häpeää, ilman paasaamista, mutta selkeästi.
”Nuoret nyt vaan ovat tuollaisia”, eivät ole, eikä saa yleistää
On tärkeä sanoa ääneen: suurin osa nuorista käyttäytyy kulttuuritapahtumissa asiallisesti, usein jopa paremmin kuin aikuiset. Olen nähnyt sen kymmeniä kertoja. Nuoret osaavat hiljentyä, kysyä hienosti, olla kiinnostuneita ja kohdata taiteen aidosti. Ongelma ei ole sukupolvi. Ongelma on ohjaamattomuus.
Jos koulu- tai opintoryhmä tuodaan esitykseen ilman, että käytöksestä, tilannetajusta ja pelisäännöistä on puhuttu etukäteen, heiltä odotetaan liikaa. Kukaan ei synny tietämään, miten oopperassa käyttäydytään. Se on kasvatettava ja opetettava, aivan kuten opetamme liikennesäännöt, ruokapöydän tavat ja somen pelisäännöt.
Missä aikuiset ovat silloin, kun nuori ei osaa?
Aikuisten tehtävä ei ole hävetä nuoria, vaan rajoittaa ja ohjata. Aikuinen, joka on paikalla, on vastuussa.Kun heittelyä tai huutelua tapahtuu eikä kukaan reagoi, nuori oppii: “Ei tästä tule seuraamuksia. Tämä on ok.” Kun aikuinen pysäyttää, nuori oppii: “Tämä ei ollut hyväksyttävää. Minä olen parempaan pystyvä.” Kasvattajana se on suurin lahja, jonka voimme antaa.
Miten nuoria ohjataan kulttuuritilaan? (Ja miksi se kuuluu meille kaikille)
Jos sinulla on nuori elämässäsi, lapsi, oppilas, ryhmäläinen, kummilapsi, naapurin muksu, sinun tehtäväsi on antaa kulttuurin käytöstavat turvallisella, selkeällä ja kunnioittavalla tavalla.
Tässä käytännön ohjeet, joita itse käytän työssäni:
Kerro ennen, mitä tulee tapahtumaan
Nuori ei rauhoitu tilaan, jota hän ei tunne. Kerro:
- millainen esitys on
- mitä siellä yleensä tehdään
- miten yleisö vaikuttaa esitykseen
Tee selväksi, että esiintyjät ovat työnsä äärellä olevia ihmisiä
- Ei hahmoja, ei ruutua, ei animaatiota.
- Esiintyjä tuntee, näkee ja kuulee.
Sovi ryhmän sisäiset pelisäännöt
Näitä on hyvä noudattaa:
- ei huutelua
- ei kuvaamista, jos sitä ei sallita
- ei esineitä kädessä
- ei kommentointia esityksen aikana
Ja tärkein:
- Jos jollain on vaikeaa olla paikoillaan, poistutaan rauhassa aikuisen kanssa.
Anna nuoren tuntea itsensä osalliseksi
Moni häiriökäytös tulee siitä, että nuori kokee itsensä ulkopuoliseksi:
- “En mä tajua tätä. Tää on ihan tyhmää.”
- Siksi ennen esitystä voi katsoa trailerin, lukea lyhyen juonen tai keskustella:
- “Miltä susta tuntuu mennä katsomaan tätä?”
Puhu käytöksestä aina jälkeenpäin
Kysy:
- “Miltä esitys tuntui? Tuntuiko vaikealta olla paikoillaan? Oliko jokin yllättävää?”
- Nuoret oppivat reflektion kautta, ei käskyttämällä.
Photo by Tanya Prodaan on Unsplash
Kulttuurissa käyttäytyminen ei ole etikettiä vaan empatiaa
Käytöstavat eivät ole teatterin keksimä sääntökokoelma, jolla halutaan tehdä nuorten elämästä vaikeaa. Käytöstavat ovat empatian harjoituskenttä.
- Kun nuori oppii olemaan hiljaa, kun toinen esiintyy: hän oppii keskittymistä ja toisen arvostamista.
- Kun nuori oppii pidättäytymään heittämästä, vaikka tekisi mieli: hän oppii impulssinhallintaa.
- Kun nuori oppii poistumaan rauhassa, jos tilanne on liian vaikea: hän oppii tunnistamaan omia rajojaan.
Tämä kaikki on kulttuurihyvinvointia parhaimmillaan.
Me voimme vielä kääntää suunnan
Kilpisen puheenvuoro on erittäin tärkeä. Ei siksi, että nuoria tulisi syyllistää vaan siksi, että meidän aikuisten on aika ryhdistäytyä kulttuurin portinvartijoina. Meidän täytyy opettaa, mallintaa ja ohjata.
Meidän täytyy kertoa, miksi kulttuuri on tärkeää ja miksi sen äärellä käyttäydytään tietyllä tavalla. Meidän täytyy näyttää, että teatteri, ooppera, konsertti ja museo eivät ole paikkoja, joissa ”pitäisi olla hieno”, vaan paikkoja, joissa on lupa kokea, tuntea ja oppia, turvallisesti. Kulttuuri tarvitsee meitä. Eikä vähiten siksi, että kulttuuri on paikka, jossa nuoret voivat kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi.
Tämä on meidän yhteinen tehtävä
Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua. Kun viet nuoren kulttuuritapahtumaan, sinä luot kokemuksen, joka voi muuttaa hänen suuntaansa. Mutta vain, jos turvallisuus ja kunnioitus ovat mukana. Kulttuuri on kohtaamista, ja kohtaaminen on aina kahdensuuntaista. Pidetään siitä huolta, toinen toisistamme ja niistä, jotka seisovat lavalla.
Photo by Barry Weatherall on Unsplash
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: