Tekstiiliarkeologia — kaaoksen keskeltä alkaa uusi projekti
8
Vuoden ajan työhuoneeni nurkissa on elänyt keskeneräinen rätti ja lumppu -projekti. Siitä piti tulla järjestelmällinen tapa käyttää vanhoja materiaaleja uudelleen, mutta lopulta kaikki sekoittui yhdeksi suureksi tekstiilikaaokseksi. Kun viimein siivosin ja lajittelin kasat uudelleen, tajusin että kyse ei ole enää lumppuprojektista. Kyse on paljon suuremmasta ja kiinnostavammasta kokonaisuudesta. Näin sai alkunsa tekstiiliarkeologia -projekti. Tämä projekti esitellään nyt teille kaikille ja vähitellen esittelen asioita, joita olen tämän projektin tiimoilta tehnyt. Projekti on käynnissä niin pitkään kuin materiaalia riittää.
Tekstiiliarkeologia — kaaoksen keskeltä alkaa uusi projekti
Työhuoneeseeni on vuosien aikana kertynyt vanhoja vaatteita, tilkkuja, pitsiverhoja, pöytäliinoja, huiveja, kierrätyskankaita ja joskus kauan sitten ostettuja materiaaleja, joista piti “vielä joskus tehdä jotain”. Osa on löytynyt kirpputoreilta. Osa ilmaislaatikoista. Osa on pelastettu siksi, että en vain pystynyt heittämään niitä pois. Nyt nämä materiaalit eivät enää ole sekalainen kasa keskeneräisiä projekteja. Ne muodostavat uuden kokonaisuuden: Tekstiiliarkeologian.
Mitä Tekstiiliarkeologia tarkoittaa?
Tekstiiliarkeologia tarkoittaa minulle vanhojen ja unohdettujen materiaalien tutkimista, pelastamista ja muuttamista joksikin uudeksi. Näissä kasoissa on materiaaleja, joiden historiaa en enää edes täysin muista. Joukossa on vuosia vanhoja kangasostoja, keskeneräisiä ideoita ja tekstiilejä, jotka ovat odottaneet oikeaa hetkeä.
Kaikilla niistä ei vielä ole tarkoitusta.
- Osa odottaa värjäystä.
- Osa inspiraatiota.
- Osa rohkeutta leikata ensimmäinen sauma.
Kaaoksen keskellä on jo syntynyt jotain
Vaikka suuri osa materiaaleista odottaa vielä uutta elämää, jotakin on jo valmistunut. Tekstiiliarkeologia on synnyttänyt jo ainakin mekon, kalastajahatun ja raidallisen esiliinan. Yksi pitsiverho on saanut uuden värin turkoosina ja odottaa edelleen lopullista muotoaan. Ehkä siitä tulee hame. Tai ehkä jotain aivan muuta.
Ja ehkä juuri se tekee tästä projektista kiinnostavan. Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi. Seuraavaksi alan tutkia tilkkukassaa, jossa on erilaisia materiaaleja, on eri projekteista ylijäänyttä pitsiä, on pöytäliinä, josta haluaisin housut, nuken päälle on alettu visioimaan vanhoista vaatteista jotakin. Eli kaikkea on vielä tulossa kesän aikana.
Projekti kestää niin pitkään kuin materiaalia riittää
Tarkoitus siis on, että tuo kasa, joka on löytänyt tiensä minun projekti -kasaksi valmistuu ensin loppuun, ennen kuin tulee uusi projekti. Tässä voi mennä aikaa ehkä puoli vuotta, vuosi tai kaksikin vuotta. Riippuu paljon minun omasta inspiroitumisesta ja mitä kaikkea innostun tekemään. Minulla on kyllä myös kerättynä mökki -projektiinkin laatikollinen kaikenlaista materiaalia, joista pitäisi alkaa väsäilemään mökkiin erilaisia juttuja. Sitä en ole vielä kauheasti saanut aikaan. Mutta vähitellen sitäkin.
Minulle tällaiset erilaiset projektit ovat tärkeitä, sillä niiden sisällä pääsen käyttämään materiaaleja, joista ei ole tullut mitään, joita on hillottu kaapeissa ja kasseissa vuosia. Teen myös hienoja kangaslöytöjä kasoista. Parasta näissä projekteissa on se, että pyrin tekemään kaikista jotakin ja siitä syystä useimmat ovat lopulta hyvinkin mielenkiintoisen näköisiä. Monesti materiaalia on niin vähän, että joutuu yhdistämään niihin muita ja lopputulos voi olla mitä vain. Se on haaste, josta pidän ja mikä pitää mielen virkeänä.
Tästä se lähtee….
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Menneiden vuosien projekteja:
Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
Vanhoissa käsityölehdissä on jotain vastustamattoman kiehtovaa. Kellastuneet sivut, vuosikymmenten takaiset valokuvat ja ohjeet kertovat paljon enemmän kuin vain siitä, mitä on neulottu tai virkattu. Ne kertovat aikansa estetiikasta, arjesta ja käsitöiden merkityksestä osana jokapäiväistä elämää. Omasta kokoelmastani löytyy lehtiä aina 1940-luvulta lähtien, ja huomaan palaavani niiden äärelle yhä uudelleen. Niiden selaaminen on yhtä aikaa inspiraation etsimistä, historian tutkimista ja haaveilua tulevista projekteista. Ehkä juuri siksi vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita tuntuu täydelliseltä kuvaukselta tälle harrastukselle. Sillä mitä enemmän näitä lehtiä selaa, sitä selvemmäksi käy, että hyvä käsityösuunnittelu kestää aikaa.
Vanhat neulelehdet kätkevät ajattomia aarteita
Rakastan vanhoja käsityölehtiä. Niissä on tunnelmaa, jota uusissa julkaisuissa harvoin kohtaa. Ehkä se syntyy ajan patinoimista sivuista, vanhoista valokuvista tai siitä ajatuksesta, että joku on vuosikymmeniä sitten neulonut juuri samoja malleja omiin tarpeisiinsa.
Omaan kokoelmaani on vuosien varrella kertynyt käsityö- ja neulelehtiä useilta eri vuosikymmeniltä. Vanhimmat niistä ovat 1940-luvulta. Jokainen lehti on pieni aikamatka omaan aikaansa. Kansikuvista voi nähdä vuosikymmenten vaihtuvat tyylit, värimaailmat ja siluetit, mutta samalla huomaa myös jotain yllättävää: monet ideat näyttävät edelleen hämmästyttävän ajankohtaisilta. Kun selaa vanhoja lehtiä avoimin mielin, huomaa nopeasti, ettei hyvä suunnittelu vanhene.
Kokoelma täynnä historiaa
Yksi tämän harrastuksen parhaista puolista on löytämisen ilo. Kirpputorit, vanhat kirjakaupat ja sattumanvaraiset löydöt ovat kartuttaneet kokoelmaani vähitellen vuosien varrella.
Tällä hetkellä kokoelmaani kuuluu esimerkiksi:
- Kotiliesi 8/1971
- Useita Virkkaus- ja Neuletyöt -lehtiä 1940-, 1960- ja 1970-luvuilta
- Me Neulomme -julkaisuja
- Vanhoja Me Naiset -lehtiä, joissa on käsityöohjeita ja neuleita
- Muita aikakauslehtiä, joiden sivuilta löytyy käsityö- ja neuleinspiraatiota
Vanhin kokoelmani lehdistä on 1940-luvulta. On hämmästyttävää ajatella, että samat ohjeet ovat kulkeneet käsityöntekijöiden mukana jo yli 80 vuoden ajan. Vaikka langat, mitoitukset ja merkintätavat ovat muuttuneet, monet mallit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Juuri se tekee näistä lehdistä niin kiehtovia. Ne eivät ole vain nostalgisia keräilykohteita, vaan edelleen käyttökelpoisia inspiraation lähteitä.
Menneiden vuosikymmenten inspiraatiota
Vanhoissa käsityölehdissä viehättää erityisesti niiden aitous. Ne eivät ole vain kokoelmia neuleohjeista, vaan ikkunoita menneeseen maailmaan. 1940-luvun ohjeissa näkyvät käytännöllisyys ja materiaalien säästävä käyttö. 1950-luvulla siluetit muuttuvat elegantimmiksi, kun taas 1960- ja 1970-luvuilla mukaan tulevat rohkeammat värit ja kokeellisemmat kuviot. Jokaisella vuosikymmenellä on oma tunnistettava ilmeensä.
Silti kaikkein kiinnostavinta on huomata, kuinka monet mallit näyttävät edelleen moderneilta. Palmikkoneuleet, kirjoneuleet, klassiset neuletakit ja väljät villapaidat eivät ole koskaan oikeastaan poistuneet muodista. Muoti kulkee sykleissä, ja käsityöt näyttävät olevan siinä ehkä kaikkein armollisimpia.
Teenkö näistä neuleita? Kyllä, tarkoitus olisi.
Vaikka osa ohjeista vaatii varmasti hieman soveltamista, haluan ehdottomasti kokeilla vanhojen mallien toteuttamista. Lankojen vahvuudet ovat voineet muuttua vuosikymmenten aikana, samoin merkintätavat ja kokotaulukot, mutta se tekee projektista vain entistä kiinnostavamman.
Ajatus siitä, että voisi neuloa itselleen vaatteen 1940-, 1960- tai 1970-luvun ohjeella, tuntuu erityiseltä. Siinä yhdistyvät historia, käsityötaidot ja mahdollisuus luoda jotain täysin käyttökelpoista tähän päivään. Ehkä juuri siinä piilee vanhojen käsityölehtien suurin viehätys. Ne eivät ole vain keräilykohteita tai nostalgisia muistoesineitä. Ne ovat edelleen käyttökelpoisia työvälineitä. Sivujen välissä odottaa lukemattomia projekteja, jotka ansaitsevat uuden mahdollisuuden.
Vanhojen ohjeiden viehätys
Nykyään neuleohjeet ovat usein hyvin viimeisteltyjä ja yksityiskohtaisia. Vanhemmissa ohjeissa on kuitenkin tietynlaista vapautta. Niissä oletetaan, että tekijä osaa soveltaa, tehdä omia ratkaisujaan ja käyttää omaa harkintaansa. Se tuntuu virkistävältä. Käsityöt eivät ole pelkästään valmiin tuotteen tavoittelua. Ne ovat myös ongelmanratkaisua, luovuutta ja omien taitojen kehittämistä. Vanhojen ohjeiden käyttäminen haastaa katsomaan tekemistä hieman eri näkökulmasta.
Samalla syntyy yhteys niihin käsityöntekijöihin, jotka ovat vuosikymmeniä sitten neuloneet samoja malleja omiin koteihinsa. Ajatus on oikeastaan aika kaunis.
Vanhojen lehtien uusi elämä
Käsityömaailmassa puhutaan paljon hitaasta muodista, vastuullisuudesta ja vaatteiden pitkäikäisyydestä. Vanhojen neulelehtien käyttäminen tuntuu sopivan tähän ajatteluun täydellisesti. Sen sijaan, että etsisin jatkuvasti uusimpia ohjeita, voin palata vuosikymmenten takaiseen inspiraatioon. Samalla vanhat lehdet saavat uuden tarkoituksen. Ne eivät jää vain hyllyyn koristeiksi, vaan muuttuvat osaksi omaa käsityöharrastustani.
Ehkä jonain päivänä käytän villapaitaa, jonka ohje on julkaistu jo ennen kuin vanhempani olivat syntyneet. Ajatus saa minut hymyilemään. Vanhojen käsityölehtien selaaminen muistuttaa siitä, että vaikka ajat muuttuvat, käsillä tekemisen ilo säilyy. Hyvä neulemalli kestää vuosikymmeniä, ja parhaat ideat löytävät aina tiensä uudelleen käyttöön.
Nyt täytyy vain päättää, mistä ohjeesta aloitan. Kenties juuri siitä kaikkein vanhimmasta. Se olisi aika hieno tapa antaa näille lehdille uusi elämä. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa blogissa nähdään neuleita, joiden ohjeet ovat peräisin jopa 1940-luvulta. Se olisi samalla pieni kunnianosoitus menneiden sukupolvien käsityötaidoille ja muistutus siitä, että luovuus ei vanhene koskaan.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Ihania käsityölehtiä: