Blogi VillaNanna
12
Tämä minun nykyinen blogini ensimmäinen postaus täällä sai päivänvalonsa 15.3.2011, mutta tämä ei ole ensimmäinen blogini, vaan taipaleeni alkoi jo -08 Vuodatuksessa. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä millaiseksi blogi tulisi olemaan ja mitä blogissani kertoisin. Tuota ensimmäistä blogia ei enää ole. Vuodatus kaatui ja kaikki kuvat katosi. Myöhemmin poistin sieltä kaikki postaukset mutta se homma jäi kesken kun unohdin ajan saatossa tunnukset sinne.
Blogini ei alunperin ollut käsityöblogi vaan sillä ei ollut mitään kategoriaa, sillä se oli vain selviytymispaikka minulle. Olin tuolloin todella syvällä tässä saiuraudessani ja lähes kokonaan vuodepotilaana. Vasta kun siirryin tänne Bloggeriin blogi muuttui kokonaan käsityöaiheseksi.
Siihen aikaan ompelin vain uusista kankaista ja shoppailin minkä ehdin, niin lankoja kuin kankaitakin. Sen lisäksi ostelin vaatteita vinot pinot. Välillä innostuin tosin myös tuunaamaan vanhoja vaatteitani. Olen kuitenkin aina tykännyt siitä hommasta mutta silloin vielä elin niin toisenlaista elämää blogini kanssa.
Minulle tärkeintä oli, että selviydyin päivästä toiseen jollakin tavoin. Autoimmuunisairaus ei ole kovin helppo kantaa, varsinkaan jos kuvioon tulee mukaan muita sairauksia sekä toinen autoimmuunisairaus. Lääkkeetkään eivät toimineet odotetusti vaan selkärankani tulehtui ja sitä hoidettiin lääkkeettömästi omasta tahdostani. Joten oli päiviä, jolloin en voinut liikkua mihinkään kun mikään ei toiminut ja kivut olivat niin kovat, etten voinut edes kääntyä vuoteessa. Silloin päätin, että kun voitan tämän sairauden niin elämän suunta muuttuu. Siitä suunnasta olettekin saaneet seurata täällä jo monta vuotta.
Blogini alkoi muuttua, lukijat pyysivät, että kertoisin itsestäni ja elämästänikin jotain, enkä vain esittelisi vaatteita. Sehän sopi minulle ihan hyvin. Aloin vähitellen tuomaan sisältöön vähän muutakin. Sitten tuli leikkaus, muutto Helsinkiin ja opiskelut. Se toi mukanaan jotain ihan uutta elämääni. Se toi tuunauksen, loppui shoppailu ja siitä lähdettiin muokkaamaan elämää ihan uuteen suuntaan. Maailma jossa elän nyt on aivan toisenlainen mitä tuo aikaisempi elämä. Välillä kun katsoo tuota vaihetta elämässään tulee niin voittajafiilis. Olen ollut todella syvällä kuopassa ja sieltä kiivennyt ylös.
Hienointa on ollut se, että mukana on edelleen niitä, jotka ovat seuranneet blogiani (tätä nykyistä) alusta asti. He ovat nähteet ja eläneet muutokset kanssani ja se on ollut aika mahtavaa monella tavalla.
Mitä kaikkea olen sitten oppinut näiden vuosien aikana?
Valtavasti eri asioita… Ei saa lannistua vaikka sairastuisi vakavasti, pitää osata olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että kaikkeen ei kykene eikä ole mikään tarve kyetä. Ilon ja onnen löytää avaamalla silmänsä, se kaikki on siinä edessä mitä katsot.
Vanhakin oppii uusia asioita ja paljon on opittavaa, koko elämä on yhtä oppimista ja ikinä ei ole valmis, mikä on erittäin hyvä asia. Silloin maailma on auki ja voi tehdä ihan mitä ikinä haluaa.
Tässä blogihommassa on toki myös huonot puolensa, blogia jaetaan minne sattuu ja haukutaan niin, että välillä ihmettelee itse, että miten huonosti jollain ihmisellä voi olla elämä ja voisiko häntä auttaa jotenkin. Minuun nuo ei vaikuta, nykyään en edes lue niitä keskusteluita, jos satun näkemään, että blogi on jonnekkin keskustelupalstalle jaettu. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siitä, että blogi on pysynyt puhtaana, eikä tänne olla tultu juurikaan sottamaan paikkoja.
Blogi tulee jatkamaan sitä suuntaa mitä olen aloittanut. Uutta on tullut mukaan ja varmasti matkan varrella tulee lisää uusia juttuja. Nykyään blogia on miellyttävä tehdä kun sisältö on aika laaja. Kaikki toki eivät siitä pidä mutta minulle se on miellyttävämpää, sillä kyllästyn asioihin aika äkkiä jos on vain samaa koko ajan. Vaihtuvuus pitää mielen virkeänä. Minulla ainakin, siksi blogini on niin sekameteliä sisältävä. On myös kiva kirjoittaa asioita, joista on kiinnostunut juuri sillä hetkellä kun istahtaa tekemään postausta.
Haluan kiittää teitä kaikkia tästä matkasta! Olemme kaikki yhdessä tehneet blogista sellaisen kuin se nyt on. On ollut ihanaa lukea kommenttejanne ja huomata miten paljon on tullut uusia aiheeseen liittyviä blogeja lisää!
Jatketaan kaikki samaa rataa ja viedään tuunauksen ilosanomaa eteen päin. Tämä homma vie koko käden mennessään kun sen pikkurin antaa. Tämä matka on ollut todella huikea ja olen oppinut valtavasti. Odotan tulevaisuudelta lisää uusia puolia ja uusia kokemuksia aiheeseen liittyen.
Nautinnollista viikonloppua!
-Melissa-
Hyvä postaus! Kivaa viikonloppua myös sinulle!
Todella kiva kuulla, miten olet aloittanut bloggauksen! Ja blogista voi tosiaan tehdä sellaisen, kun itsestä tuntuu ja se muuttuu tarpeiden mukaan… Ja kaikkia ei voi tosiaan miellyttää, mutta tärkeää on että itse saa iloa tekemisistään! Aurinkoisia kevätpäiviä! 🙂
Olipas kiva postaus blogisi historiasta 🙂 Itsellä nyt reilu 10v bloggaamista takana ja on kyllä tullut huomattua miten bloggaaminen, blogien lukeminen ja oikeastaan kaikki blogeihin liittyvä on muuttunut. Sulla vielä pitkä taival yhden ja saman blogin kanssa, ei voi kuin nostaa hattua! 🙂
KIva postaus:) En tiennytkään että sinulla oli blogi myös Vuodatuksessa, kurjaa mitä siellä silloin tapahtui kun niin monelta blogilta hävisi kuvat. Tänne blogiisi on aina kiva tulla:)
Kiitos paljon 🙂
Tämä on aivan totta. Blogi on juuri sellainen kuin minä sen haluan olevan 🙂
On kyllä muuttunut moni asia paljon näiden vuosien aikana.
Ei niistä ajoista paljoa tule höpistyä täällä. Se kuvien katoaminen oli tosi inhottavaa 🙁
Olet kyllä tehnyt pitkän matkan ja pysynyt vahvana. Tätä oli tosi kiinnostava lukea näin uuden lukijan muodossa, oli kiva kurkata vähän sun menneisyyteen. Nostan kyllä hattua 🙂
Välillä on hyvä palata alkuun, saa vähän näkemystä siihen millainen matka on takana ja mitä tulevaisuus voi tuoda 🙂
Oli mielenkiintoista lukea tätä juttuasi blogin alkutaipaleilta ja katsella myös kuvia siltä ajalta. Sinulla on positiivinen asenne elämään.
Pakko yrittää pitää positiivinen asenne, muutoin hommasta ei tule mitään ja muuttuu kiukkuiseksi vanhaksi akaksi 🙂