jämälangoista neulottu bolero
0
Minulla oli taas kertynyt jämälankoja, tällä kertaa Novitan Isoveli-lankaa. Kerät olivat jääneet eri töistä, joten langoissa oli myös pieniä sävyeroja, mutta eipä se minua haitannut. Päätin tehdä langoista boleron, eikä minulla tietenkään ollut mitään ohjetta. Olen vain pistellyt menemään, sovittanut välillä ja katsonut, mitä tästä oikein tulee. Lopulta jämälangoista neulottu bolero söi lankavarastostani viiden kerän verran lankaa ja siitä tuli aivan ihana. Iso, lämmin, vähän överi ja juuri sellainen, jonka voisin aivan hyvin kuvitella päälleni jonnekin Tatravuorten maisemiin.
Jämälangoista neulottu bolero
Minulle kertyy jämälankoja aivan samalla tavalla kuin kankaita ja kaikenlaisia muitakin materiaaleja. Yhdestä työstä jää vähän, toisesta vähän enemmän ja niitä pieniä ja vähän suurempiakin keriä alkaa kummasti löytyä joka paikasta. Näitä Novitan Isoveli-lankoja oli jäänyt useammasta työstä ja koska kerät eivät ole kaikki samasta värjäyserästä, mukana on myös pieniä sävyeroja. Minusta se ei haittaa tässä yhtään. Tämä on jämälangoista tehty vaate ja se saa myös näyttää siltä. Itse asiassa minusta sävyerot tekevät neulepinnasta vain hauskemman näköisen.
Ja lankaa muuten meni tähän lopulta noin viisi kerää. Viisi! Jämälankojen kulutuksen kannalta siis aivan loistava projekti.
Ohjetta on aivan turha kysellä
Minulla ei ole sellaista.
En ole laskenut tätä varten mitään valmista ohjetta, vaan olen neulonut boleroa oikeastaan ihan fiiliksen mukaan. Välillä sovittanut, välillä jatkanut ja jossain vaiheessa päättänyt, että tuohon tarvitaan vielä vähän lisää. Ja sitten vielä vähän.
Tämähän on muuten aika tyypillinen tapani tehdä käsitöitä. Minulla saattaa olla päässä jonkinlainen ajatus siitä, mitä olen tekemässä, mutta se ei tarkoita, että lopputulos olisi täsmälleen samanlainen. Joskus se on paljon parempi. Tästä ainakin tuli.
Bolero ei ole mikään pieni hartioille heitettävä koriste, vaan halusin siitä oikeasti lämpimän. Se on sen verran pitkä, että se suojaa hyvin myös rinnusta, mikä on talvella aika oleellinen ominaisuus. Minä palelelen aivan tarpeeksi muutenkin, joten jos kerran neulon itselleni lämpimän vaatteen, niin sen pitää myös lämmittää.
Huppukin tästä löytyy ja se on aivan ihana. Hupun saa vedettyä kunnolla päähän ja yhtäkkiä koko vaate tuntuu vielä paljon lämpimämmältä. Ja sitten ovat tietenkin hihat.
Ilmapallohihat koska tavalliset olisivat aivan liian tylsät
Minähän rakastan isoja hihoja. Olen ommellut niitä, neulonut niitä ja tunkenut niitä vaatteisiin aina kun siihen on ollut pienikin mahdollisuus. Jos vaatteeseen voi tehdä puhvihihat tai ilmapallohihat, niin miksi ihmeessä tekisin tavalliset?
Niinpä tähänkin tuli aivan valtavat ilmapallohihat. Ja ne ovat ehkä koko boleron paras osa. Tai huppu on. Tai koko bolero. En osaa päättää.
Hihat tekevät tästä juuri sopivan överin. Bolero olisi varmasti ollut ihan kiva tavallisillakin hihoilla, mutta ihan kiva ei nyt varsinaisesti ollut se, mitä olin tekemässä. Halusin ison, lämpimän, muhkean ja näyttävän neuleen ja sellainen siitä myös tuli. Talvitakin alle näitä hihoja ei ehkä ihan helposti tungeta, mutta kaikkea ei voi saada.
Ihan täydellinen après-ski-vaate
Kun sain boleron valmiiksi ja vedin sen päälle, tiesin heti, missä tätä pitäisi käyttää. Zakopanessa! Tämä on aivan täydellinen après-ski-vaate. Sellainen, jonka vetäisin päälle laskettelun jälkeen, kun laskettelukamat saa vihdoin riisua ja voi vain olla lämpimästi. Huppu päähän, isot hihat, lämpimät housut ja kunnon talvikengät. Jossain taustalla tietenkin Tatravuoret ja ympärillä mielellään aivan järkyttävä määrä lunta. Nyt minulla on siis après-ski-bolero. Puuttuu enää se ski. Ja Zakopane. Mutta niitähän voi aina järjestää.
Minusta tässä bolerossa on myös jotain ihanan vanhanaikaista ja vähän satumaista. Iso huppu, valtavat hihat ja muhkea neulepinta eivät todellakaan tee siitä mitään huomaamatonta perusneuletta. Hyvä niin. Perusneuleita saa kaupasta.
Tämän parasta antia on kuitenkin se, että kaikki langat löytyivät valmiiksi omista varastoistani. En ostanut tätä varten yhtään uutta lankaa, vaan viiden kerän verran aikaisemmista töistä jääneitä lankoja muuttui kokonaiseksi vaatteeksi. Ja vielä sellaiseksi vaatteeksi, josta tykkään aivan hirmuisesti.
Minusta jämälankaprojekteissa on juuri tämä kaikkein hauskinta. Lopputuloksen ei tarvitse näyttää siltä, että kaikki on harkittu etukäteen viimeistä lankaa myöten. Sävyt saavat vähän vaihdella ja tekeminenkin saa elää matkan varrella. Minä en ainakaan kaipaa tähän täydellisyyttä. Tarvitsin valtavat hihat ja hupun. Ja ne minä sain. Ihan super ihana tuli!
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ihania after ski asuja:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta